Mitä ratkaisuasi kadut eniten elämässäsi?

Ok, en antaisi niitä pois tai niin, mutta kadun että tein lapset varsin nuorena ja omasta mielestä väärän miehen kanssa. Vaikkakin lapset antavat paljon, ei ne ole mun koko elämä. Toivon, että pian tulee aika jolloin lapset muuttavat pois kotoa ja alkaa MUN OMA aika.

Äitinikin odotti malttamattomana, kun oli tehnyt kolme tytärtä isälleni, joka sittemmin löysi uuden naisen. Ainoa ikävä asia on se miten se silminnähtävä " äidin hyljeksintä" vaikutti minuun ja sisariini.

Vaikkakin korkealle koulutettu, minusta tuli suunnattoman moraaliton, ja häpeilemätön tyttö, astelen perheellisten varattujen miesten elämään sumeilematta, janoan rakkautta mahdottomilta kohteilta...Tällaiset jäljet teettää äitien malttamaton " oman ajan" odotus...

Olen täysin ylityöllistetty noiden penskojen kanssa, kaipaan töihin ja kaipaan älyllistä elämää. Nuorin on kuitenkin vasta 9kk ja en anna itselleni lupaa palata töihin vielä kun pikkuinen on niin säälittävä ressukka vielä. Joten kärsin ja kadun.

Onneksi omat lapseni ovat älykkäitä ja viisaita ja kunnon perintötekijöillä siunattuja ihmisiä, eikä tuollaisia huono itsetuntosia vätyksiä kuin sinä.

nimim. kymmenen vuoden tauko opinnoissa (jossa välissä kaksi lasta ja töitä), sitten itseä niskasta kiinni, tiedekunnan vaihto, lisäopinnot ja gradu.



ja on muuten MAHTAVA tunne kun ne maisterin paperit saa!!!