Lue keskustelun säännöt.
En ole enää olkapäänä ystävälleni
20.04.2014 |
Tuosta "mieheni on lievästi väkivaltainen"-jutusta tulee mieleen hyvä ystäväni, joka elää todella ahdistavassa ja hekisesti rajoittuneessa suhteessa. Mies on umpijuoppo ja harvat selvät hetket on kireä kuin viulunkieli ja puhuu ilkeästi perheelleen.
Lapset pelkäävät isäänsä, ystävälläni on joskus musta silmäkulma, mies tyrannisoi ihan koko perhettä.
Mutta... pois ei ystäväni osaa lähteä!!!! En tiedä mitä pitää tapahtua että se ihme tapahtuisi että ystävä lapsineen lähtisi.
Olen näiden neljän, viiden vuoden aikana antanut oikeasti kaikkeni ystäväni avuksi. Olen etsinyt hänelle asunnon, etsinyt ulkopuolista apua ym ym. Hän on ollut lähdössä sen sata kertaa, mutta lähdön hetkellä mies muistuttaa että nainen ei tule pärjäämään ilman häntä ja "lapsetkaan ei voi harrastaa kun sinun tulot ei riitä". Ja ystävä jää.
Tänä keväänä tuli stoppi. Tajusin että minä en ulkopuolisena voi asiaa vaikuttaa ja tuo ystävän tilanne vie minulta hirveästi energiaa. Hän ei tule koskaan suhteesta lähtemään. Mutta enää en suostu kuuntelemaan vuodatusta kauheasta perhe-elämästä ja pilalle menneistä lomista ym. Asiat jatkuvat vuodesta toiseen ennallaan ja minun tarjoamat ratkaisut ei ikinä mene ajatuksen tasolta eteenpäin.
Enkä edes koe olevani huono ystävä, mutta enempään en enää pystynyt enkä enää itse halua unettomia öitä miettiessäni ystäväni tilannetta. Hyviä ystäviä olemme edelleen, mutta perhe-elämästään en enää suostu kuuntelemaan vaan käännän jutut muihin asioihin.
Kommentit (9)
Tuo on kyllä todella raskasta itsellekin, kun koittaa kuunnella ystävää ja auttaa tuloksetta. Mielestäni teit ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan. Ihan kuten nämä tahattomasti lapsettomat kuluttaa itkukohtauksillaan, tuo ystäväsi kuluttaa sinua..
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:18"]
Itse kyllä tekisin tuossa tilanteessa myös ls-ilmoituksen. On aika naivia ajatella, että lapset olisivat turvassa tuossa ympäristössä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Tavallaan sulla on lain mukaan velvollisuuskin.
[/quote]
Olen pyöritellyt tätä paljon. Lapset hyssyttelee perhe-elämää ihan samalla tavalla kuin äitinsäkin. Pelkään että tilanteen tullen kaikki kieltävät ongelman...?
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:18"]
Itse kyllä tekisin tuossa tilanteessa myös ls-ilmoituksen. On aika naivia ajatella, että lapset olisivat turvassa tuossa ympäristössä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Tavallaan sulla on lain mukaan velvollisuuskin.
[/quote]
Olen pyöritellyt tätä paljon. Lapset hyssyttelee perhe-elämää ihan samalla tavalla kuin äitinsäkin. Pelkään että tilanteen tullen kaikki kieltävät ongelman...?
[/quote]
Niin.. Hankala tilanne kyllä, mutta toisaalta vaikka lapset vaikuttavat nyt siltä että peittelisivät äidin kanssa asiaa, niin saattavat he salaa toivoa mielessään ulkopuolisen puuttumista ja jopa avautuakin jos tulee hyvä työntekijä vastaan. Lasten toiminta ei ole niin yksiselitteistä kuin aikuisten, joten yrittää kannattaa. Ainakin tietäisit tehneesi asialle jotain konkreettista.
Ei varmaan kannata kertoa etukäteen, että teit ls-ilmotuksen, jotta vanhemmat eivät kerkeä "valmistella" ainakaan kovin paljon lapsia, mitä pitää sanoa lastensuojelutyöntekijöille jne.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:24"]
Aivan. Ihan kuten nämä tahattomasti lapsettomat kuluttaa itkukohtauksillaan, tuo ystäväsi kuluttaa sinua..
[/quote]
En voi kuin ihmetellä, miksi koit tarpeelliseksi ottaa lapsettomat mukaan tähänkin keskusteluun.
Hirvittävän surullista, jos mies on saanut tuosta ystävästä noin pahan henkisen yliotteen, ettei enää pysty tarttumaan auttavaan käteen. Mutta totta: sinä et voi enää asiaan vaikuttaa, vaikka mitä tekisit. Vaikka saisit hänet raahattua väkipakolla uuteen asuntoonsa, hän todennäköisesti palaisi silti.
Lastensuojeluilmoitus olisi enemmän kuin perusteltu, jos liitossa sellaisia on. Eikä tosiaan tarvitse edes etukäteen varoittaa. Ehkä se helpottaisi omaakin oloasi, kun ongelmaan puuttuvat viralliset, sellaisia asioita työkseen pyörittelevät ihmiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet auttanut ja tehnyt jo niin paljon, että enempää ei missään nimessä tarvitse jaksaa. Ihan totta on, että ystäväsi täytyy itse oivaltaa lähteä.
Ymmärrän kyllä miten hän pelkää ja uskoo ihan täysin ja tosissaan, että mies on oikeassa. Hän todella kuvittelee, että on niin pohjasakkaa, että ei voi koskaan saada tämän parempaa elämää. Uskon myös, että mies tulee kostamaan eron jälkeen lasten kautta, ei tapaa heitä ollenkaan tai pistää pystyyn taistelun lastensuojelun kanssa.
Voisit tosiaan viimeisenä apuna yrittää lastensuojelun puoleen kääntmistä. Jos jaksat tai uskallat, voit ihan hyvin soittaa sinne ja KYSYÄ mitä tehdä tällaisessa tilanteessa, kun olet ystävänä ihan neuvoton ja tahdot auttaa lapsia ja äitiä.
He tulevat saamaan tukihenkilön, tukiperheen ja apua varsinkin siinä vaiheessa, kun nainen pystyy tekemään sen eropäätöksen. Varmasti apua myös siihen, että asunto löytyy tai että ukko lähtee nykyisestä kodista.
Olen ollut juuri tuollainen äiti, joka ei vain kyennyt lähtemään. Uskoin miehen solvauksia ja siedin,,, kaikkea. En ole kertonut siitä kaikesta vielä terapeutillekaan. Ja silti tiesin, että olisi pelastettava itseni ja lapseni. Kykenin siihen lopulta vasta kuopusta odottaessani. Sairaan puolison rinnalla sairastuu itsekin, ei vain pääse irti.
stävän teon teet, jos vielä jaksat väliintuloa soskun kautta.
Lastensuojeluilmoitus auttoi ainakin meidän tuttavaperheen äitiä oikeasti heräämään tilanteeseensa. Olin vuosia seurannut syvenevää kierrettä, kunnes tein ilmoituksen. Ilmoituksesta puoli vuotta eteenpäin pariskunta on eronnut ja lapset ovat iloisia ja vapautuneita, kuin eri lapsia! Olen pahoillani vain siitä, etten ilmoittanut aikaisemmin.
En pystyisi olemaan ystävä sellaisen äidin kanssa, joka ei huolehdi lastensa hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein teit, ei toista voi auttaa, jos ei ole valmis ottamaan vastuuta myös itse omasta elämästään ja valinnoistaan. Itse olen laittanut välit poikki "pienemmästäkin", kun toinen ei ole kertakaikkiaan kyennyt muuttamaan huonoa kierrettä mm alkoholinkäytön ja huonojen miesvalintojen suhteen. Ei kukaan voi loputtomiin olla tsemppari ja apu.
Itse kyllä tekisin tuossa tilanteessa myös ls-ilmoituksen. On aika naivia ajatella, että lapset olisivat turvassa tuossa ympäristössä, niin henkisesti kuin fyysisesti. Tavallaan sulla on lain mukaan velvollisuuskin.