Lue keskustelun säännöt.
Pelkään hirveästi! Onko täällä psykologeja linjoilla?
15.03.2014 |
Tuli tuosta kuoleman jälkeen ketjusta mieleen taas omat pelot:(
Minulla on pieni lapsi, 11,5kk ja pelkään hirveästi kuolemaa, se tunne tulee usein yöllä/ illalla... Se on pakahduttavan kamala tunne!
Kuoleman pelko ja elämän rajallisuuden tajusin vasta lapseni synnyttyä.
En pelkää mitään kipuja, pelkään sitä että miten poikani käy;( itkettää ihan tätä kirjoittaakin! Poika on mulle niin rakas!!
Myös se hämmentää kun mietin että elämä voi ihan tosiaan loppua äkkiä.
Minulla on myös aina ollut sellainen tunne että kuolen "ennenaikaisesti".
Ja rn siis ole masentunut. Nämä ei hallitse sen kummemin elämääni.
Kommentit (5)
[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 17:22"]No kyllä tuo kuulostaa, että ainakin jossain määrin hallitsee elämääsi. Hae apua psykologilta joka harjoittaa kognitiivista psykoterapiaa.
[/quote] miten sellaiseen pääsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi. En valitettavasti osaa auttaa, mutta sanon vaan, että minullakin on pelkoja ja lasten saamisen myötä ne ovat pahentuneet. Mulle on uutena tullut esim. putoamisen kammo.
Mä sitten yritän selitellä itselleni, että se kaikki on vaan oman pääni sisällä. Kyllä se toimiikin, jotenkuten. :)
En tarkoita millään pahalla, ihan mielenkiinnosta vaan ihmettelen, että miten et ole voinut aiemmin tajuta, että me kuolemme kaikki ja se voi tapahtua milloin vaan? Kyllähän kaikki sen jo lapsena tietää, että ihminen kuolee viimeistään vanhana, vai?
Muista kuitenkin, että on erittäin epätodennäköistä, että teistä kumpikaan kuolisi lähiaikoina. :) Todennäköisesti kuolette vasta vanhana. :)
etsit netistä paikkakunnaltasi kongnitiivisen psykoterapeutin, menet hänen vastaan otolleen ja katsot synkkaako teillä. Tärkeää, että terapiasuhde toimii. Sitten jos haluaa, että kela rahoittaa osan terapiasta, täytynee edetä terveyskeskuksen MT-toimiston kautta, koska Kela vaatii erinäisiä lausuntoja ja 3 kk seurannan, jonka jälkeen tekee päätöksen, että maksaako tukea vai ei.
No kyllä tuo kuulostaa, että ainakin jossain määrin hallitsee elämääsi. Hae apua psykologilta joka harjoittaa kognitiivista psykoterapiaa.