Lue keskustelun säännöt.
Perustuuko terapiat ajatukseen että ihan kaikki on omaa syytä?
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:33"]
Perustuu siihen, että kaikki on äidin syytä.
[/quote]
Höpöhöpö. Kannattaisi ottaa asioista selvää eikä suoltaa näppikseltään ihan mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle 18. Tarvitset ehdottomasti ammattilaisen, jonka kanssa käydä traumojasi läpi. Et pysty siihen yksin, kukaan ei pysty. Se, mitä sinulle on tehty EI ole sinun syysi. Menneet tapahtumat vaikuttavat haitallisesti elämääsi, mutta terapian avulla pääset niistä eroon ja pystyt näkemään oman arvosi ja nauttimaan elämästä ilman syyllisyyttä. Ajattelen sinua lämmöllä ja toivon voimia!
Terapiaan en pääse,olen kerran yrittänyt erään psykologin avustuksella ja lähetteellä
. Kotikunnassa julkisella ei ole resursseja ja yksityiselle ei ole varaa. Joten koitan pähkäillä asioita itsekseni.
No ei kai niin. Mutta itse on se joka voi saada jotain muutosta elämäänsä, ei kukaan muu.
Minä olen ainakin sillä periaatteella nyt, että kaikki vastenmieliset ihmiset pois elämästä haittaamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 12:41"]
No ei kai niin. Mutta itse on se joka voi saada jotain muutosta elämäänsä, ei kukaan muu.
Minä olen ainakin sillä periaatteella nyt, että kaikki vastenmieliset ihmiset pois elämästä haittaamasta.
[/quote]
tarkoitatko, että omassa elämässäsi ollu joku moniongelmainen jolla kaikki ongelmansa omaa syytään ja toivot pääseväsi hänestä eroon ja toivot, että jos hän terapiassa käy, niin terapeutti puhus hälle enemmän hänen omasta osuudestaan ongelmiinsa?
Ei syytä mutta nykytilanteessa asioiden hallinta ja elämän haltuun ottaminen on omalla vastuulla. On lukematon määrä uhreja, vässyköitä ja luusereita jotka eivät ota mitään vastuuta asioista. Kun mulla oli sellainen lapsuus. Kun vaimo lähti. Kun työpaikka meni.
Oikeasti elämän VOI ottaa hallintaan ja menneisyydestä voi päästää irti ja sen kanssa voi elää. Se on täysin oma syy jos niin ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 12:52"]
Ei syytä mutta nykytilanteessa asioiden hallinta ja elämän haltuun ottaminen on omalla vastuulla. On lukematon määrä uhreja, vässyköitä ja luusereita jotka eivät ota mitään vastuuta asioista. Kun mulla oli sellainen lapsuus. Kun vaimo lähti. Kun työpaikka meni.
Oikeasti elämän VOI ottaa hallintaan ja menneisyydestä voi päästää irti ja sen kanssa voi elää. Se on täysin oma syy jos niin ei tee.
[/quote]
millaisesta tilanteesta on nyt kyse? missä asioissa tuntemasi ihminen ei ota vastuuta?
Jos minulla joskus olisi ongelmia, niin kuin suhteessa ulkomaailmaan ja tuntisin itseni päähänpotkituksi, niin en olisi tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Tässä vaiheessa alkaa jo käymään aika vähiin ne ihmiset joiden kanssa haluan olla tekemisissä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei perustu. Esimerkiksi psykoodynaamisessa terapiassa kaikki on äitisi syytä.
sen sijaan kaikki terapiat perustuvat siihen, että oli syy missä hyvänsä (ja oli sillä mitään väliä tai ei) , ainoa joka voi muuttaa sonun elämääsi tästä eteenpäin olet sinä itse. Siksi sinun pitää opetella sellaisia toiminta- ja ajattelutapoja, joilla saavutat tavoitteesi muista huolimatta ja joilla pidät itsestäsi muista huolimatta.
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:03"]
Jos minulla joskus olisi ongelmia, niin kuin suhteessa ulkomaailmaan ja tuntisin itseni päähänpotkituksi, niin en olisi tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Tässä vaiheessa alkaa jo käymään aika vähiin ne ihmiset joiden kanssa haluan olla tekemisissä :)
[/quote]
Aika sama tilanne täällä. Siis joo, tiedän että ei voi laittaa elämäntilanteitaan muiden syyksi, mutta jos tulee vaikka kiusatuksi tai jotain, niin on se jotenkin kieroa että se on sitten omaa syytä. Onko sekin jos tulee raiskatuksi tai pahoinpidellyksi?
Kun väitetään että terapia ei tehoa jos "projisoi" ongelmansa muihin ihmisiin... En käsitä mitä se tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:08"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2014 klo 13:03"]
Jos minulla joskus olisi ongelmia, niin kuin suhteessa ulkomaailmaan ja tuntisin itseni päähänpotkituksi, niin en olisi tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Tässä vaiheessa alkaa jo käymään aika vähiin ne ihmiset joiden kanssa haluan olla tekemisissä :)
[/quote]
Aika sama tilanne täällä. Siis joo, tiedän että ei voi laittaa elämäntilanteitaan muiden syyksi, mutta jos tulee vaikka kiusatuksi tai jotain, niin on se jotenkin kieroa että se on sitten omaa syytä. Onko sekin jos tulee raiskatuksi tai pahoinpidellyksi?
Kun väitetään että terapia ei tehoa jos "projisoi" ongelmansa muihin ihmisiin... En käsitä mitä se tarkoittaa?
[/quote]
no esimerkiksi sitä, etä jos sut raiskataan niin ei se trauma mene ohi sillä, että raiskaaja hirtetään munistaa, eikä sillä että kaikki muutkin miehet hirtetään munistaa, ei sillä että vaadit naisten pukeutuvan burkhaan ja liikkuvan vain suojelun kanssa eikä silläkään, että pukeudut itse pvcminihameeseen ja alat tyrkyttää itseäsi lähipubissa niille kaikkien ikävimmille densoille rangaistukseksi itsellesi. Se menee ohi vain sillä, että sinä työstät itseksesi uudelleen, kuka sinä olet, mitä sinä haluat, mihin sulla on oikeus ja mihin velvollisuus suhteessa muihin ihmisiin, itseesi ja omaan tai muiden seksuaalisuuteen ja koskemattomuuteen, ja mitä voit tehdä näiden asioiden eteen.
että jos sua on koulussa kisattu niin sekään taruma ei mene ohi näkemällä, että miusaajista on aikuisina tullut luusereita, eikä näyttämällä kaikille, kuinka hienosti sulla m enee, vaan ihan vain sillä, että mietit, mitä sinä haluat ja alat sitten elämään sen mukaisesti ja vähän kerrallaan tekemään töitä sen eteen.
Minulle oli helpotus kun huomasin että voin *itse* vaikuttaa omaan elämääni. Se vei pois hallintaoikeuden narsisti-isältä, juoppoäidiltä, koulukiusaajilta ja raiskaripojalta. Sain ihan itse tarttua asioihin jotka mua kalvaa ja käsitellä niitä, ottaa elämäni hallintaan ja olla sen "herra" (miksei tälle sananparrelle ole naisvastinetta joka ei kuulosta ylitsevuotavan dorkalta?).
Kyllähän terapia minulle nämä avaimet antoi, ainakin sen oivalluksen että tulevaisuudessa, näin aikuisena ihmisenä, kaikki on enemmän tai vähemmän omaa "syytä". Lapsenahan et voi leikata kaikenmaailman syöpiä elämästäsi, eikä lasta voi syyllistää tunteenhallinnan puutteesta. Ne lapsuuden asiat toivottavasti hoidetaan eri tavalla terapiassa kuin terapiassa.
Perustuu siihen, että kaikki on äidin syytä.
Mulle on ollut selvää ihan teinistä asti että mussa on jotain vikaa ja että sen asian selvittäminen on itsestäni kiinni. Nyt keski-iässä on vain pakko sanoa että yllättävän vähän olen lopulta kyennyt asioihin vaikuttamaan, vaikka yritys on ollut kova. Positiivinen ajattelu, ravinto, liikuntahulluus, meditoinnit, joogat, suuret elämänmuutokset ja alanvaihdot, lääkkeet, terapiat, kaikki on kokeiltu ja vaikka elämä on nyt hirveän paljon helpompaa kuin nuorena, silti vaikeaa on edelleen ja alkaa usko loppua että se koskaan muuttuisi miksikään. On vain kyettävä elämään tällaisena.
Miten voi saada sen syylisyyden itsestä pois kun on lapsena hyväksikäytetty, ja sitä ei itse tajunnut eikä estänyt? Eli vaivaa vasta aikuisena ajatukset miten annoin sen kaiken tapahtua ja suostuin siihen? Lisäksi on vaikuttanut omaan ruumiinkuvaan negatiivisesti, en pysty oleen alasti en kattoo itteä peilistä enkä hyväksy itseäni. Miten näitä asioita pitäisi käsitellä että niistä pääsisi eroon?
Lapsuus on ohi- miksi en pääse eroon siitä?
Sä et pääse siitä eroon, koska sä yrität saada tapahtumeen tapahtumattomaksi, eikä se tietenkään onnistu.
sun täytyy myöntää, että se tapahtuui ja että sä et silloin tajunnut tarpeeksi estääksesi asiaan. Tämän jälkeen voit tajuta, että etpä tietenkään tajunnut tai osannut, sähän olit lapsi. Jos lapsilla olisi kyky estää tuollaisia asioita tapahtumasta, jos he voisivat oikeasti ja täysijärkisesti ja tasa-arvoisesti valita, haluavatko osallistua pedofiilin seksuaaliseen leikkiin, kyse ei olisikaan niin pahasta rikoksesta. Mutta kun lapsi ei siihen pysty. Hänhän on lapsi.
se, että hyväksykäytetty lapsi ei tajua tai ei osaa estää tapahtumia on tavallista ja tyypillistä. Et sinä siinä ole muita huonompi. Monet jopa kokevat jonkinlaista mielihyvää sekä seksuaalisesti että siksi, että heitä huomioidaan ja he osaavat miellyttää aikuista - samaan aikaan kun eivät haluaisi asian tapahtuvan, mutta eivät pysty sitä estämäänkään ja samaan aikaan kun jo silloin häpeävät sekä tapahtumia sinänsä että sitä, että antavat sen tapahtua ja joskus jopa jollain tavalla nauttivat. Mutta oikeasti sillä ei ole väliä. Syy on aina sen aikuisen hyväksikäyttöjän, joka kyllä tietää, ettei lapsi pysty tekemään näitä valintoja.
Sitten kun tiedät ja tajuat tämän, voit alkaa miettiä sitä, millainen olet nyt. Mieleltäsi, ruumiiltasi, seksuaalisuudedltasi. Voit opetella pitämään huolta rajoistasi nyt aikuisena. Nyt sinä pystyt estämään seksuaalisen hyväksikäytön, olet siis turvassa. Mutta vaikuttaa siltä, että vähän ylikäytät tätä kykyäsi, toisin sanoen estät sellaisenkin sesksuaalisuuden jota voisit nyt aikuisena, täysissä järjissäsi ja kykenevänä tekemään valointoja, haluta. Se täytyy opetella vähitellen. Mutta älä mene toiseen äärimmäisyyteen, mieti ja tunnustele ensin ihan rauhassa, mitä sinä nyt voisit haluta. Eihän sitä automaattisesti tiedä. Ja tässä vaiheessa alkuoeröisellä syyllisyydellä ei enää ole väliä. Ei sinun syyllisyydelläsi eikä edes sen pedofiilin syyllisyydellä. Syyllisen määrittäminen ei auta sinua tässä työssä, vaan sen miettiminen, mitä sinä nyt haluat.
Tässä on kyllä apua siitä, kun prosessia käy läpi jonkun asiantuntijan kanssa. Jos ei muuta, niin soita esin tukinaisen puhelinlijalle.
Mua oksettaa kun ajattelen sitä, ja olen nähnyt siitä paljon uniakin. Niissä unissa haluan seksiä sen hyväksikäyttäjän kanssa ja nautin siitä, jälkeenpäin kun herään olo on ihan hirveä ja vihaan sitä, ja varmaan itseänikin. Tuohon alastomuuteen liittyy toinenkin asia-kasvatus. Kotona ei saanut olla lapsetkaan alasti, jos oli niin isä sanoi aina että häpeä, mee laittaa vaatteet päälle . Kotona käskettiin usein häpeämään milloin mistäkin. Esim kun pikkutyttönä leikin prinsessaa ja laitoin appelsiinit rinnoiksi, joo olen aina hävennyt rintojani enkä ole ollut sinut niiden kanssa. Isä myös haukkui pikkusiskoa aina lihavaksi mulle. Mulle on hirveää vieläkin jos paino nousee vähänkään, kyttään neuroottisesti syömisiäni vaikka isä on kuollut.No en siis ole laiha, olis syytäkin 2-5 kiloa tiputtaa että av- raati kelpuuttaisi, mutta normaali painossa kuitenkin. Oon ongelmakimppu. Syytänkö turhaan lapsuuttani- olenko vaan itsessäni neuroottinen asioissa jotka koskee vartaloa ja seksuaalisuutta? Miten tästä pois?