Opiskelijat työelämässä?

Tai vastaavasti oletteko kokeneet kyykytystä?

Mistä tunnistaa rajan mikä on liikaa?

En ole kyykyttänyt, sitä sai aikanaan kokea omissa harjoitteluissa enemmän kuin tarpeeksi. Laitan kyllä opiskelijat tekemään omia töitäni, tietenkin, eiväthän he muuten oppisi. Mutta siis ohjatusti ja valvotusti, ottaen huomioon sen että he vasta harjoitelevat.

Minua on yritetty kyykyttää, siinä onnistumatta. Samat henkilöt ottaneet tavakseen kyykyttää muitakin opiskelijoita ja nuorempia työntekijöitä. Siihen en ole kuitekaan mennyt väliin, koska ajattelen että jokaisen on hyvä oppia pitämään puoliaan. Jos todistaisin jotain suoranaiseksi kiusaamiseksi luokiteltavaa, menisin kyllä väliin, kuten menin koulussakin kun luokkatovereita kiusattiin.

Meillä työskentelevät opiskelijat ovat palkkattuja tuntityöntekijöitä, ja tekevät jo lähtökohtaisesti samoja töitä kuin vakituiset työntekijät. Siksi olen iloinen, kun heitä palkataan jakamaan työtaakkaa. Lisäksi, monet tuntarit opiskelevat tiedekorkeakoulussa, kun taas itse olen tiimini ainoa vakituinen työntekijä, jolla on tiedekorkeakoulutausta toiselta, huonosti työllistävältä alalta, mikä selittää jumittamiseni näissä töissä. Muut tekevät työtä AMK- tai jopa opistopohjalta. Ja kyllä sen tiedekorkeakoulutaustan oikeasti huomaa analyyttista ajattelua vaativissa tilanteissa. Toki on AMK tai jopa opistotasoisen koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka osaavat reduktoida, mutta tiedekorkeakoulutaustaisille sen on itsestäänselvyys. 

Ymmärrän tämän ettei muuten opi, ajattelin lähinnä opiskelijoita ketkä eivät ole "omia"