Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voimakas trauma estää englannin kielen opiskelun
30.01.2014 |
Olen tässä jo joitakin vuosia kamppaillut oman kehnon kielitaidon kanssa. Nyt tosin tarkennus, kehnolla kielitaidolla tarkoitan oikeasti kehnoa. Yleensähän luetellaan huonoksi kielitaidoksi jo pelkkä "tankeroenglanti" ääntämyksessä, vaikka itsessään puhe olisi täysin kaiken kieliopin mukaista.
Osaanhan minä sitä jonkin verran -sen mitä olen korvakuulolla tv:stä oppinut. Eli heikosti. Ymmärrän kyllä, jos joku kysyy vaikkapa missä on sairaala tai kauppa. Ja osaan ehkä vastata, mikäli tarvitsee vain osoittaa kädellään suuntaa.
Ja nyt voisin sanoa, että vähintään 80% tämän tekstin lukeneista pitää minua tyhmänä, laiskana tai jotenkin ns. "vajaana".
Tyhmä ehkä kieltämättä olenkin, niinkuin jokainen meistä ainakin silloin tällöin. Tosiasiassa, englannin taitamattomuuteni johtuu siitä, että lapsena jo alkeita opetellessa minua enemmänkin hakattiin sillä englannin kirjalla kuin opetettiin.
Perheväkivaltatapaus, äiti hyvämaineinen, aivan loistava tyyppi kaikkien mielestä. Paitsi kotona, jossa hänellä oli varmaan universumin lyhyin pinna ja turpiin tuli lähes joka asiasta. Parhaimmillaan siitä, että pudotti vahingossa lautasen joka sitten ei edes mennyt rikki.
Jokatapauksessa, englannin opiskeluni ei alkanut kovin vahvasti. Jo ensimmäisiä kertoja apua englanninläksyissä pyytäessäni sain kirjasta naamaani, koska en heti sormia napsauttamalla osannut kaikkea. Uudestaan en enää tehnyt samaa virhettä, eli pyytänyt apua englannin läksyissä. Edes tunnilla opettajalta.
Tuli kokeet=hylätty. Ei varmaan tarvitsisi erikseen edes mainita, että mitä kävi, kun kiikutin lapun kotiin.
Sama laulu sitten jatkui koko peruskoulu-ajan. En oikeastaan osaa edes vastata, että miksi pääsin aina luokaltani, vaikka englantia en osannut enkä läpi päässyt. Eipä sillä, enpä muissakaan aineissa kummoisesti menestynyt, mutta pääsin kokeista juuri ja juuri läpi. Ylipäätään ei enää jaksanut mikään kiinnostaa, kun kotiolot olivat karmivat ja koko olemassaolo tuntui merkityksettömältä.
Nyt sitten aikuisena, en tosiaan kieltä osaa juuri yhtään. Nyt sitten joku ihmettelee, miksen tee asialle mitään.
Syyhän tähän on se, etten tiedä mitä tekisin. Kun näenkin englannin oppikirjan, tulee voimakas kielteinen reaktio. En halua koskea siihen, en halua avata sitä. Kun yritänkään katsoa harjoituksia, alkaa vapina ja sisäinen raivo. Raivo koko kieltä kohtaan ja oikeastaan kaikkea.
Olen siis niin ehdollistunut siihen, että englannin kieli edustaa kaikkea kielteistä. Tähän asiaan ei ole ainakaan auttanut se, että nykyään huonosti englantia osaavia parjataan ja sille saa ilkkua oikeastaan aika vapaasti+pidetään jonkinlaisena älyllisen heikkolaatuisuuden merkkinä.
Usein päätän aloittaa alusta, eli täysin englannin alkeista, mutta ei onnistu. En vain pysty. Riittää pelkkä kirjan/harjoitusten näkeminen, niin ahdistus, inho, masennus, raivo, viha, suru ja kaikki mahdolliset voimakkaat kielteiset tunteen iskevät päälle. Ja siinä mielentilassa ei opi. Ei vaikka kuinka yrittäisi.
Sanoja voin kyllä yrittää opetella, mutta en kielioppia. Niillä pelkillä sanoilla ei paljoa mitään tee, vähän sama kuin omistaisit talvirenkaat muttet autoa. Ja mitenkä ne sanat paria päivää pidempään mielessä pysyisivätkään, kun ei osaa muodostaa lauseita, joissa niitä käyttäisi.
Kokeilin huvikseen aloittaa yhden toisen kielen, jota en ole koskaan opiskellut. Siitä olen oikeastaan innostunut, jutut jäävät mieleen, eikä samanlaista kielteistä reaktiota tule. Eli ilmeisesti en edes kärsi mistään huonosta kielipäästä. Väkivallan ja pelottelun aiheuttama trauma on päässyt niin pitkälle ja muhinut sisälläni niin kauan, että yhdistän etenkin englannin oppimisen kipuun, pelkoon ja arvottomuuden tunteeseen.
Onkohan ketään, joka on samassa tilanteessa? Tai joskus ollut, miten olet siitä päässyt yli? Voiko tällaisesta ylipäätään päästä yli?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:29"]
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.
[/quote]
Miten se teilläpäin ilmeni? Pääsitkö koskaan yli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:29"]
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.
[/quote]
Ja koska englantia tarvitaan kaikkialla jos opiskelee enmmän on tämä trauma pilannut elämäni. Olen keskitasoa älykkäämpi ( testien mukaan) ja missään muussa minulla ei ole ongelmia opiskelun suhteen kun vieraissa kielissä. Olen muuten kielellisesti lahjakas ja äidinkieli ollut 9 ( oikeinkirjoitus vain mättää enemmän laiskuuden takia kuin siksi etten oppisi).
Itse tekisin nämä:
- Kaikki elokuvat ja sarjat katsoisin englanninkielisten tekstityksien kanssa. Suomalaisiin englanninkieliset tekstit ja englanninkielisiin englanninkieliset tekstit. Se on helppo ja nopea tapa oppia, kun pystyy samaan aikaan lukemaan, kuulemaan ja näkemää tapahtumat, joihin se puhe/teksti liittyy. Lisäksi sanakirja käteen, jotta ne sanat, joita ei ymmärrä asiayhteydestä, voi tarkistaa.
- Alkaisin lukea jotain helppoa englanninkielistä kirjaa. Jos ei muuta, niin vaikka jotain lastenkirjaa, vaikka kuvallista. Mahdollisesti sellaista tarinaa/satua, jonka tiedät jo suomeksi, eli jonka sisältö ja juonenkulku olisi tuttu -helpompi pysyä kärryillä, ymmärtää konteksteja jne. Sanakirja käteen (tai netin sanakirja näytölle auki) ja tavaamaan sitä kirjaa sen kanssa.
- Alkaisin pelata jotain helposti mukaansatempaavaa peliä, jossa täytyy lukea/kirjoittaa englantia, että pärjää. Joku peli, jossa täytyy siis kommunikoida muiden (ulkomaalaisten) kanssa. Ehkä tyhmä ehdotus, mutta helposti opittava ja mukaansatempaava vaihtoehto olisi esim. World of Warcraft ja siellä on paljon tyyppejä, joiden kanssa pelata ja kommunikoida. Heille voi vaikka sanoa, että et puhu hyvin englantia ja haluat oppia, niin moni varmasti jaksaa kyllä neuvoa ja opastaa :)
- Jos mahdollista, lähde yksin ulkomaille maahan, jossa puhutaan natiivia englantia. Ei mihinkään suomalaisten turistirysään vaan paikkaan, jossa sinun on vaan pakko pärjätä yksin, oppia ymmärtämään ja kommunikoimaan käytännön kautta.
Nuo ovat keinoja, joilla sitä englantia on tavallaan pakko oppia siinä tekemisen ohessa, mutta opiskelu ei ole kuitenkaan varsinaista opiskelua, pänttäämistä ja koulumaista harjoittelua.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:29"]
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.
[/quote]
Ja koska englantia tarvitaan kaikkialla jos opiskelee enmmän on tämä trauma pilannut elämäni. Olen keskitasoa älykkäämpi ( testien mukaan) ja missään muussa minulla ei ole ongelmia opiskelun suhteen kun vieraissa kielissä. Olen muuten kielellisesti lahjakas ja äidinkieli ollut 9 ( oikeinkirjoitus vain mättää enemmän laiskuuden takia kuin siksi etten oppisi).
[/quote]
olenv arma, että teidän kokemuksenne englanninkielen opiskelun vaikeudesta on tosi. Sen opiskelu voi olla vaikeaa. Mutta toinen tosiasia on se, että aapeen kuvauksen perusteella hänen kielitaitonsa ei ole "oikeasti kehno", vaan vain sellainen yleiskehno, joka nyt on joka kolmannella suomalaisella ja kahdella kolmesta saksalaisesta. Jos hän kykenee ymmärtämään esitetyn suullisen kysymyksen ja jollain keinolla antamaan siihen ymmärrettävän vastauksen, kielitaito on "oikeasti kehnoa" parempi. Ja set aas kertoo siitä, että kielen oppiminen on teille ihan mahdollista, ne koulun menetelmät on vain vaihdttava parempiin.
jos nyt olet oppinut korcakuulolta, ehlä sitä kannattaisi lisätä. Katsele telkkua ilman tekstityksiä. Kun alat seurata sujuvasti, ala kehitellä omia versioitasen. Vuoropujeluista. Ei sesn väliä,v aikka kielioppi ei menisi ihan oikein, mutta sitäkin voitt arkastella esim netin grammareista - sit kun mielestäsi oletsdiinå vaiheessa. Mutta aloita diitäkuuntelemistä, jos se kerran toimii.
Onko sinulla jokin erityinen kiinnostuksen kohde tai harrastus? Voisit aloittaa selailemalla/lukemalla englanninkielisiä kirjoja tai lehtiä mielenkiintoisesta aiheesta oppikirjojen sijaan. Jos lukemisen aihe on mielenkiintoinen, on opiskelukin miellyttävämpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:29"]
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.
[/quote]
Ja koska englantia tarvitaan kaikkialla jos opiskelee enmmän on tämä trauma pilannut elämäni. Olen keskitasoa älykkäämpi ( testien mukaan) ja missään muussa minulla ei ole ongelmia opiskelun suhteen kun vieraissa kielissä. Olen muuten kielellisesti lahjakas ja äidinkieli ollut 9 ( oikeinkirjoitus vain mättää enemmän laiskuuden takia kuin siksi etten oppisi).
[/quote]
Heh, sama juttu äidinkielen kanssa. Olen myös kielellisesti lahjakas ja tuona saman aikana, kun kaikki muu koulunkäynti meni päin persettä, niin äidinkielen numerot pysyivät koholla ainekirjoitusten takia ja olin koko luokkatasoni paras kirjoittaja.
Sekin sitten ajan kanssa vain jäi, alkoi olla olo niin turta ettei ollut enää mitään sanottavaa. Nyt sitten varmaan on, mutta aivot ilmeisesti vieläkin suojelevat itseään enkä pysty kirjoittamaan kokemastani, vaikka sen sanotaan hyväksi olevan meikäläisten tapauksissa.
Englanti torppasi minulla opinnot. Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun, kun en niin tyhmä ollut, että olisin luullut pärjääväni lukion englannissa.
Ammattikoulussa pärjäsin ensin ihan hyvin, kun aloitettiin vain ammattisanastosta. Sanakokeista sain lähes täydet. miinuspisteet tuli parista kirjotusvirheestä.
Sitten tuli iso koe jossa oli käännöslauseita ja kaikkea. Yritin ihan tosissani siihen lukea, mutta kun ei edes alkeita osata, niin keskitason englannissa on oikeastaan mahdoton pärjätä.
Kokeesta sain hylätyn. Sitä tuli itkeskeltyä kotona, mutta yritin taas tosissani uusintaan. Taas hylätty.
Se viimeinen hykätty oli oikeastaan lopullinen leima silloiselle jaksamiselleni. Lopetin koulun, henkiset voimavarat oli kulutettu loppuun ja koko tulevaisuus näytti todella pahalta. Jos en pääse läpi edes ammattikoulun ekoista enkunkokeista, niin miten muka kuvittelisin pärjääväni missään? Jos en pysty enää aloittamaan uudestaan, niin onko tämä kaikki tässä?
Siitä alkoi pitkä vaikea ajanjakso ja uudestaan kouluun menin vasta n. viiden vuoden kuluttua. Englannin opetus oli muuttunut sinä aikana ko. ammattikoulussa, eikä isoja kokeita enää ollut, oli vain sanakokeet. Hyvä minulle, sain kiitettäviä, enkä jäänyt kiinni olemattomasta englannin kielen taidostani.
Kotiin kun tuli käännöslauseita, niin google translate oli kaveri. En olisi selvinnyt muuten. Yritin totta kai opetella, mutta ei. En vain pystynyt. Kun yritin päntätä edes jotain alkeita, niin aloin itkeä. Yritin uudestaan ja uudestaan, mutta aina sama lopputulos.
Valmistuin ja sain nyt edes ne toisen asteen paperit. Teen merkityksettömiä töitä pienellä palkalla, parempaan ei ole mahdollisuutta tällä kielitaidolla.
Töissä jos joudun puhumaan englantia, niin olen (surullista kyllä..) jo melkein tottunut siihen, että puheeni kuulevat suomalaiset pilkkaavat. Joskus sitten tulee sitä itkettyä heti kun pääsee kotiin.
Ei tämä helppoa ole.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:43"]
Onko sinulla jokin erityinen kiinnostuksen kohde tai harrastus? Voisit aloittaa selailemalla/lukemalla englanninkielisiä kirjoja tai lehtiä mielenkiintoisesta aiheesta oppikirjojen sijaan. Jos lukemisen aihe on mielenkiintoinen, on opiskelukin miellyttävämpää.
[/quote]
Tekstillä on vähän vaihteleva vaikutus, joskus se aiheuttaa ahdistusta, joskus ei. Vaistomaisesti tulee suojattua itseäni siltä ahdistukselta ja jos esim. jossain keskustelupalstalla törmään englannin kieliseen tekstiin niin hyppään sen yli kun ajattelen, että en minä sitä kuitenkaan ymmärrä.
Joskus tulee sitten kuitenkin varovaisesti vilkaistua ja joskus saatan ymmärtää sanan sieltä ja täältä.
Siinä oikeastaan on koko englannin ymmärtämiseni pointti, että tunnistan ne pari sanaa ja oikeastaan niillä sitten vaan arvaan, mistä puhutaan. Onpa muutama nolo tapaus käynyt, jossa olen puhuttuna arvannutkin väärin ja puhuttu jostain ihan muusta, kuin mitä olen veikannut.
Mutta voisihan sitä kokeilla.
Se vaan, että miten siitä pystyy oppimaan lauseenrakenteita ja sanojen taivutusmuotoja? Eikö sitä yleensä tarvitse ihan erikseen opetella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:32"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:29"]
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.
[/quote]
Miten se teilläpäin ilmeni? Pääsitkö koskaan yli?
[/quote]
En koskaan päässyt siitä yli ( tosin en ole lähiaikoina kokeillut josko nyt onnistusi). Ulkomailla matkustellessa aloin oppia kuin vahingossa englanti ja tajusin,että jos olisin muuttanut pois täältä olisin oppinut englannin luonnollisesti.
2,4
Onko sinulla joku läheinen ystävä, jolle voisit luottamuksellisesti kertoa tilanteen ja joka voisi opettaa/käydä läpi englannin perusteita ja ääntämystä esim. kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Jos tutullani olisi sama tilanne kuin sinulla, mielelläni auttaisin häntä. Periaatteessa voisin auttaa sinua nytkin tms. Tosin varmaankin asutaan eri puolella Suomea ja muutenkin oma kaveri voisi olla paras tuossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:33"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:29"]
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.
[/quote]
Ja koska englantia tarvitaan kaikkialla jos opiskelee enmmän on tämä trauma pilannut elämäni. Olen keskitasoa älykkäämpi ( testien mukaan) ja missään muussa minulla ei ole ongelmia opiskelun suhteen kun vieraissa kielissä. Olen muuten kielellisesti lahjakas ja äidinkieli ollut 9 ( oikeinkirjoitus vain mättää enemmän laiskuuden takia kuin siksi etten oppisi).
[/quote]
Heh, sama juttu äidinkielen kanssa. Olen myös kielellisesti lahjakas ja tuona saman aikana, kun kaikki muu koulunkäynti meni päin persettä, niin äidinkielen numerot pysyivät koholla ainekirjoitusten takia ja olin koko luokkatasoni paras kirjoittaja.
Sekin sitten ajan kanssa vain jäi, alkoi olla olo niin turta ettei ollut enää mitään sanottavaa. Nyt sitten varmaan on, mutta aivot ilmeisesti vieläkin suojelevat itseään enkä pysty kirjoittamaan kokemastani, vaikka sen sanotaan hyväksi olevan meikäläisten tapauksissa.
Englanti torppasi minulla opinnot. Peruskoulun jälkeen menin ammattikouluun, kun en niin tyhmä ollut, että olisin luullut pärjääväni lukion englannissa.
Ammattikoulussa pärjäsin ensin ihan hyvin, kun aloitettiin vain ammattisanastosta. Sanakokeista sain lähes täydet. miinuspisteet tuli parista kirjotusvirheestä.
Sitten tuli iso koe jossa oli käännöslauseita ja kaikkea. Yritin ihan tosissani siihen lukea, mutta kun ei edes alkeita osata, niin keskitason englannissa on oikeastaan mahdoton pärjätä.
Kokeesta sain hylätyn. Sitä tuli itkeskeltyä kotona, mutta yritin taas tosissani uusintaan. Taas hylätty.
Se viimeinen hykätty oli oikeastaan lopullinen leima silloiselle jaksamiselleni. Lopetin koulun, henkiset voimavarat oli kulutettu loppuun ja koko tulevaisuus näytti todella pahalta. Jos en pääse läpi edes ammattikoulun ekoista enkunkokeista, niin miten muka kuvittelisin pärjääväni missään? Jos en pysty enää aloittamaan uudestaan, niin onko tämä kaikki tässä?
Siitä alkoi pitkä vaikea ajanjakso ja uudestaan kouluun menin vasta n. viiden vuoden kuluttua. Englannin opetus oli muuttunut sinä aikana ko. ammattikoulussa, eikä isoja kokeita enää ollut, oli vain sanakokeet. Hyvä minulle, sain kiitettäviä, enkä jäänyt kiinni olemattomasta englannin kielen taidostani.
Kotiin kun tuli käännöslauseita, niin google translate oli kaveri. En olisi selvinnyt muuten. Yritin totta kai opetella, mutta ei. En vain pystynyt. Kun yritin päntätä edes jotain alkeita, niin aloin itkeä. Yritin uudestaan ja uudestaan, mutta aina sama lopputulos.
Valmistuin ja sain nyt edes ne toisen asteen paperit. Teen merkityksettömiä töitä pienellä palkalla, parempaan ei ole mahdollisuutta tällä kielitaidolla.
Töissä jos joudun puhumaan englantia, niin olen (surullista kyllä..) jo melkein tottunut siihen, että puheeni kuulevat suomalaiset pilkkaavat. Joskus sitten tulee sitä itkettyä heti kun pääsee kotiin.
Ei tämä helppoa ole.
[/quote]
Itseäni on myös harmittanut sillä jos olisin vaikka syntynyt Englannissa taikka Amerikassa ei tällaista ongelmaa olisi vaan olisin saanut opiskella yliopistossa johon olisin halunnut. Koska olen syntynyt täällä niin sillä ei ole mitään merkitystä kuinka lahjakas olen joissakin muissa aineissa koska en osaa englantia en voi opiskella.
Elämäni siis meni pilalle paskan opettajan takia ja vanhempieni. Äitini oli sadistinen ja isä pakeni vastuuta.
2,4,..
Yksi juttu olisi vielä se, että etsi netisä joku omaan harrastukseesi liittyvä kansainvälinen foorumi ja mene siellä mukaan keskusteluun. Jos oma kielitaito ahdistaa, niin etsi sellainen paikka, missä on kaikista maista kotoisin olevia, koska niissä ei kaikilla muillakaan ole mikään täydellinen kielitaito, joillakin ei lähelläkään. Pikku hiljaa se vaan siitä lähtee. Oma ajattelu pitää vaan yrittää kääntää siihen, että minä kommunikoin asiaani vieraalla kielellä, ja tärkeintä on, että tulen ymmärretyksi. Jos siinä sivussa tulee virheitä tai jos se vaatii useamman viestin, niin sitten vaatii. Kukaan muu ei välitä sinun kielitaidostasi tai muista virheitäsi enää hetken päästä, heillä on ihan omat murheet, joita he miettivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta Ap olen ihmeissäni täällä maailmassa on joku toinen jolla sama ongelma. Olen todella hämmästynyt. Minua lohdutti kun jaoit tarinaasi.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 17:58"]
Onko sinulla joku läheinen ystävä, jolle voisit luottamuksellisesti kertoa tilanteen ja joka voisi opettaa/käydä läpi englannin perusteita ja ääntämystä esim. kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa. Jos tutullani olisi sama tilanne kuin sinulla, mielelläni auttaisin häntä. Periaatteessa voisin auttaa sinua nytkin tms. Tosin varmaankin asutaan eri puolella Suomea ja muutenkin oma kaveri voisi olla paras tuossa.
[/quote]
Miehelleni kerroin, sekin tuli tosin vasta mutkan kautta. Oli toki tiennyt jo alusta asti minun olevan surkea englannissa, mutta syy hänelle valkeni kunnolla vasta myöhemmin kun erään kerran englannin taitoani oltiin vaihteesti ivailtu ja kotona sitten romahdin kunnolla.
Hän haluaisi mielellään auttaa ja on sanonutkin sen monesti. Jutussa vain pillee se, että nimenomaan en uskalla pyytää/ottaa apua.
Lapsena kuitenkin opin siihen, että apua pyytäessä tuli yleensä pataan. Muistan monet kerrat, kun äiti sanoi, että nyt katsotaan yhdessä niitä läksyjä. Menin hakemaan huoneestani kirjan ja vapisin jo valmiiksi pelosta. Yritin aina keksiä edes jotain, jolla olisin voinut säästyä. Joskus sitten piilotin kirjan patjan alle ja sanoin sen jääneen kouluun. Raivarit ja lyönnit tuli sitten siitäkin.
Näiden takia koulussakin oli vaikea pyytää apua. Vaikka tiesin, ettei se opettaja todellakaan voi alkaa hakkaamaan apua pyytävää opiskelijaa, niin silti ahdistuin jo siitä, kun opettaja tuli luokseni pörräämään ja tarjoamaan apua.
Tiedä sitten, millä tästä pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:06"]
Mutta Ap olen ihmeissäni täällä maailmassa on joku toinen jolla sama ongelma. Olen todella hämmästynyt. Minua lohdutti kun jaoit tarinaasi.
[/quote]
Olen kieltämättä itsekin hämmästynyt, ei kuitenkaan pahemmin tule vastaan ihmisiä saman tarinan kanssa :S
Kävitkö koskaan missään terapiassa? Itse yritin ja homma loppui minun osiltani siihen, että psykiatri pillahti itkuun kertoessani lapsuudesta. Oli muuten erittäin vaivaannuttava tilanne.
Mutta se sitten antoi enemmän vaan tunteen, etteivät edes niinkutsutut ammattiauttajat pysty minua auttamaan.
Pahintahan on vielä se, että äiti ei koskaan kokenut tehneensä mitään väärää. Kaikki hakkaamiset, potkimiset, eri tavaroilla heittämiset, rajut tukistamiset (otetaan pitkistä hiuksista tukeva ote ja ravistellaan kaikin voimin) olivat hänen mukaansa vain normaalia, suht pientä nuhtelua. Ei pyydä anteeksi, eikä edes koe tehneensä mitään anteeksipyydettävää.
Opiskele vaikka verkossa, ehkä olisi helpompaa ilman niitä kirjoja. Aloita vaikka jostain lapsille tarkoitetuista ohjelmista tai kielen opetteluun tarkoitetuista ohjelmista.
Tai voisiko hypnoosi auttaa pääsemään traumasi ylitse?
Oletko kokeillut opetella jotain muut mielenkiintoista kieltä, johon ei liittyisi tällaista samanlaista traumaa? Et ehkä oppisi saman tien englantia, mutta voisit oppia oppimaan ylipäätään kieliä (sekin on taito) ja saada itseluottamusta, että voit oppia vieraita kieliä. Ehkä se englanti ei enää olisi niin iso mörkö, jos jo osaisit sujuvaa saksaa / ranskaa / venäjää / italiaa / espanjaa / mitä tahansa?
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:26"]
Oletko kokeillut opetella jotain muut mielenkiintoista kieltä, johon ei liittyisi tällaista samanlaista traumaa? Et ehkä oppisi saman tien englantia, mutta voisit oppia oppimaan ylipäätään kieliä (sekin on taito) ja saada itseluottamusta, että voit oppia vieraita kieliä. Ehkä se englanti ei enää olisi niin iso mörkö, jos jo osaisit sujuvaa saksaa / ranskaa / venäjää / italiaa / espanjaa / mitä tahansa?
[/quote]
Rupesin mielenkiinnosta espanjaa selailemaan, oli käynyt itsellänikin mielessä joku muu kieli ja jostain syystä espanjaan koin mielenkiintoa.
Alkeita vasta olen opetellut ja nyt juuri itse asiassa pänttään persoonapronomineja. Ihan on mielenkiintoinen, eikä aiheuta samaa negatiivista reaktiota kuin englanti.
Itseluottamus tosin välillä pakoilee, pitää välillä potkia itseäni, etten alkaisi itsesäälimäisesti ajatella, etten minä tätäkään kuitenkaan opi.
Yritän samalla kohottaa itseluottamusta ja että jos opin espanjan, niin voisin ehkä oppia englanninkin. Jos en, niin lohdutuspalkintona sitten ainakin osaan espanjaa.
Oletko ap ajatellut meneväsi terapiaan käsittelemään tuota ahdistustasi? Kognitiivisesta psykoterapiasta oli minulle aikoinaan apua kun en opiskelujen alussa yksinkertaisesti pystynyt tekemään tenttejä/muita tehtäviä tai ainakaan jättämään niitä edes opettajan luettavaksi ja arvosteltavaksi kovan ahdistuksen (+suorituspaineiden) takia.
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="30.01.2014 klo 18:06"]
Mutta Ap olen ihmeissäni täällä maailmassa on joku toinen jolla sama ongelma. Olen todella hämmästynyt. Minua lohdutti kun jaoit tarinaasi.
[/quote]
Olen kieltämättä itsekin hämmästynyt, ei kuitenkaan pahemmin tule vastaan ihmisiä saman tarinan kanssa :S
Kävitkö koskaan missään terapiassa? Itse yritin ja homma loppui minun osiltani siihen, että psykiatri pillahti itkuun kertoessani lapsuudesta. Oli muuten erittäin vaivaannuttava tilanne.
Mutta se sitten antoi enemmän vaan tunteen, etteivät edes niinkutsutut ammattiauttajat pysty minua auttamaan.
Pahintahan on vielä se, että äiti ei koskaan kokenut tehneensä mitään väärää. Kaikki hakkaamiset, potkimiset, eri tavaroilla heittämiset, rajut tukistamiset (otetaan pitkistä hiuksista tukeva ote ja ravistellaan kaikin voimin) olivat hänen mukaansa vain normaalia, suht pientä nuhtelua. Ei pyydä anteeksi, eikä edes koe tehneensä mitään anteeksipyydettävää.
[/quote]
Kävin vuosien terapiaa joka moniin asioihin vaikutti, mutta ei englannin oppimiseen. Itselleni kova pala oli se, että yritin olla fiksu ja pyysin englanninopettajalta apua ja en sitä saanut. Kotona en saanut apua omiin ongelmiin koskaan ja siksi tuo rohkaistuminen pyytämään apua oli iso juttu. Olen edelleen katkera tuolle opettajalle.
Vieraan kilen opiskelussa oli varmaan vaikeutena myös se, että joutui tulemaan esille ja mahdollisesti pilkatuksi jos epäonnistuu. Suomessa on hirveän ankea kulttuuri jossa virheistä rokotetaan ja pilkataan. Kun tosiaan matkustelin alkoi tämä "pelon ja häpeän" lukko aukeamaan koska ihmiset eivät viilanneet pilkkua vaan pääasia oli tulla ymmärretyksi. Minut olisi parantanut maan vaihto :(.
Ehkä nykyään itsetuntoa alkaa olla senverran etten välitä niin virheistä ja jos löytäsin nyt jonkun tumpelo ryhmän jossa muut tumpelot kanssani opiskelisivat niin voisin uskaltaa oppia.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on hassua kyllä samanlainen syy siihen miksi englannin kielen opiskelu on ollut vaikeaa.