Eihän mulla ole elämää enää.

On sulla sentään vielä se mies, pidä siittä kiinni. Nimi. Juuri yksin jäänyt. :(

Hanki itsellesi harrastuksia, kirjoittele netissä muiden kanssa, lue kirjoja, nauti! Aloita hyväntekeväisyystyö vaikka vanhainkodissa, käy juttelemassa vanhusten kanssa. Ole onnellinen jos olet terve. Jos kävisit töissä, kuinka paljon työpäivien lisäksi tekisit jotain muuta?

Onko teillä lapsia?

Ulkoile ja urheile, käy uimassa ja kirjastossa, leivo pullaa, mene johonkin vapaaehtoishommaan mukaan jolloin saatat löytää sieltä seuraa päiviisi. Jos jaksat itse olla aktiivinen, niin sisältöä elämään alkaa löytyä ja se usein ruokkii itse itseään. Menen mukaan jonkun sinua kiinnostavan yhdistyksen toimintaan. Jos teillä on lapsia, ajattele, että tämä on aika, jolloin panostat heihin.

Mäkin olen ihan yksin. Ei lapsia - ei mitään. Ainoa ystäväni on mies, joka tulee luokseni perjantaisin ja lähtee sunnuntaina. Tänään mennään Tove Janssonin näyttelyyn Ateneumiin. Luultavasti eletty elämä on meillä jo takana ja muuta ei kande edes odottaa.

Nyt pitää vaan itse päättää, että tekee elämästään mielekästä ja keksiä mukavaa (ja ilmaista/halpaa) tekemistä. Esimerkiksi yhdistystoiminta, liikunta, kirjasto, vapaaehtoistyö, kansalaisopisto yms. ovat ilmaisia tai edullisia harrastusmahdollisuuksia. Tiedän kokemuksesta miten elämä tuntuu suppealta ja itseään toistavalta kun ei vain tarvitse tehdä yhtään mitään - ja lopulta tuntuu ettei jaksakaan tehdä yhtään mitään - mutta ihan oman ainokaisen elämän kannalta kannattaa kiskoa itsensä siitä suosta ja ruveta vaan tekemään JOTAIN.