Miten eroon kateudesta lapsettomia ja onnellisia perheitä kohtaan?
Olen kuusivuotiaan erityislapsen vanhempi, naimisissa lapsen isän kanssa. En nyt sano, että arkemme on helvettiä, mutta kyllä se tuntuu tavattoman raskaalta. Lapsen hoitaminen antaa paljon enemmän kuin se ottaa, ja tuntuu, ettei yhden lapsen vanhemapana saisi edes valittaa asiasta. Ulkopuolisen näkökulmasta elämämme on varmaan aika tavallista, tukiverkostoa on, ja selviydymme mm. taloudellisesti aivan hyvin. Silti olen edes etäisesti onnellinen vain silloin, kun saan olla yksin ja unohdan hetkeksi olevani vanhempi. Olen tavattoman kateellinen lapsettomille ja kenelle tahansa, jolle vanhemmuus ei ole taakka. Tällaista elämää en itselleni toivonut.
Voinko muuttaa tunteitani, jos en voi muuttaa elämääni?
Kommentit (6)
Voit tehdä kuten miehet: jättää vastuun lapsesta puolisolle.
Miksi me naiset aina uhraudutaan??
Kaipa lapsesi kuitenkin jollakin tavalla muuttuu ajan myötä? Miten onnellisuus johtuisi lapsettomuusesta? Itse olen onnellinen monen lapsen äiti. Ja perhe, nojaa, pariskunta ilman lapsia on paruiskunta, ei oikea perhe. Joojoo, ei ollut korrekti mielipide, mutta kerroinpa silti. Onnellisuus on myös sinun mielessäsi ja ajattelussasi ei pelkästään olosuhteissasi. Voit taatusti muuttaa esimerkiksi hotojärjestelyjä. Aina on jotakin tehtävissä.
Et voi muuttaa elämääsi mutta voit oppia elämään niin että rakastat elämääsi. Minäkin olen tosi kateellinen tosi monesta asiasta ja monelle, mutta eipä niitä voi muuttaa.
Opettele hyväksymään asiat, joita et voi muuttaa. Et ehkä opi rakastamaan niitä, mutta voit hyväksyä.
Ei koskaan voi tietää ns. onnellisen perheen elämästä oikeastaan mitään todellista, joten siellä voi olla ongelmaa vaikka muille jakaa. Sen olen ammattini kautta vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.
up