Kaikkein vaikein asia perheellisen elämässä.
Jatkuva huolestuneisuus perheenjäsenistä. Mitä jos joku sairastuu vakavasti, vammautuu, kuolee, tulee kiusatuksi, rupeaa kiusaajaksi, syrjäytyy, alkaa käyttään alkoholia, huumeita, joutuu onnettomuuteen.. jne. Minä en ole enää päivääkään ollut samalla tavalla huoleton, enkä edes onnellinen, kun olen lapsia saanut. Jos tämän olisin tiennyt, olisinkohan edes perustanut perhettä.. tuskin. Olen vain niin väsynyt! Tämän huolen kanssa, ei pärjää.
Kommentit (5)
Minusta vaikeinta on yrittää pysyä puolison kanssa yhdessä, pientä muut murheet siihen helvettiin verrattuna.
Ei voi olla vaikeinta tuo kolmosen tilanne, jos vaihtoehtona on kuolemat ym kauheudet.
Mä sanoisin kyllä, että aloittajan huolestumisen määrä on jo sellainen, että häiritsee jo aika pahasti normaalia elämää ja vie pois elämäniloa. Minä hakisin tuossa tilanteessa apua ammattiauttajalta, jutteleminen psykologin kanssa voisi saada huolenaiheet oikeisiin mittasuhteisiinsa ja tehdä elämästä perheellisenä mielekästä. :)
Olen miettinyt ihan samaa, ja siksi en hanki lapsia. Mietin tuossa yksi ilta, että varmaan ravaisin koko ajan katsomassa hengittääkö lapseni, jos oma lapseni olisi viereisessä huoneessa nukkumassa. En pystyisi elämään sen jatkuvan huolen ja riittämättömyyden kanssa, kun en tietenkään voisi olla 100% täydellinen äiti.
Otan osaa, täällä myös ammattihuolestuja, ei voi mitään.