Lue keskustelun säännöt.
Miten tukea oikein vaimon painonhallintaprojektia?
27.01.2014 |
Mission impossible vai jotain tehtävissä?
Vaimo haluaa alentaa painoa. 5 kiloa olisi hyvä alku ja 10 kg varmaan jo vaikuttaisi terveysasioihin ja onnistumisen tunteeseen. Ei ole aloittanut mitään järkkyä tehodiettiä vaan lähtökohtana järkevämpi ruokavalio. Ruokavalio on ihan ok ja miettii ruokalajeja ja määriä. Hyvä projekti ja tavoite kaikin puolin.
Miten oikeaoppisesti huomautetaan, että tähän tavoitteeseen ei nyt ainakaan vähään aikaan kuulu leipomiset tai herkkujen/turhien kalorien syöminen?
Kuuluuko huolehtivan miehen nalkuttaa noista vai parempi pitää turpansa kiinni perhesovun takia?
Kommentit (6)
Älä nalkuta. Voit kuitenkin sanoa, että SUN ei ainakaan tee mieli herkkuja ja SUN takia ei kannata ostaa tai leipoa. Älä syö herkkuja kotona vaimon nähden. Älä tuo niitä kotiin.
harrastakaa kevyttä liikuntaa Yhdessä. Ei mitään hikirääkkiä.
sano säännöllisin väliajoin, miten vaimosi näyttää niin hyvältä, on niin tyylikäs, reipas, terveen näköinen, iloisen näköinen jne. ÄLÄ sano, että hän näyttää hyvältä siksi että on laihtunut, äläkä sano, että hän näyttää paremmalta kuin ennen. Vaan vain, että näyttää hyvältä, on kaunis...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä huomauttele, se on ärsyttävää. Kokemusta on.
Vaimokkeesi varmasti aikuisena ihmisenä tietää, mitä syödä ja mitä ei. Ja jos sortuu herkkuihin niin ei siinä vaiheessa mikään näsäviisastelu auta.
Yhdessä teette terveellisiä ruokia.
Meillä tällä hetkellä sama juttu mutta toisinpäin. Eli miehellä projektina laihdutus. Löisin mieleisensä lajin ja nytkin lähti treeneihin.
En ole pakottanut tai vaatinut mitään, en mussuta herkkuja miehen nähden ja tehdään terveellistä ruokaa. Ollaan myös sovittu että tiettyinä aikoina päivästä tehdään jotain yhdessä esim. ulkoillaan tai pelataan mutta niin että tietokoneet,tabletit ja telkkari on kiinni.
Eli ei suurta vouhotusta tai huomauttelua, kaiken liikunnan ja syömisen pitää lähteä laihduttajalta itseltään. Puolisi tukee tekemällä ja ostamalla sitä terveellistä ruokaa :)
Ymmäräthän, ettei laihduttaminen ole sama asia kuin herkkulakko. Jos menetelmänä ei ole kitukuuri vaan kestävä painonhallintaprojekti, siihen mahtuu myös kohtuullinen määrä herkkuja. Projektiin myös kuuluu kohtuullisen herkuttelun opettelu, mikä tarkoittaa että etenkin alussa joskus voi mennä överiksi. Silloin nalkuttaminen tai huomauttelu on jotakuinkin pahinta mitä voit tehdä. Kyllä vaimosi varmasti tajuaa itse, ettei mennyt ihan nappiin.
Vaimosi kaipaa tukea. Ehkä lenkkiseuraa, ehkä sitä ettet tuo kotiin herkkuja tai valita siitä että ruokalistalla on taas kasvispöperöä. Kannattaa kysyä. Kerro että olet ylpeä siitä että hän jaksaa yrittää, etenkin silloin jos paino on ollut jumissa monta viikkoa (joskus niin vain käy vaikkei tekisi mitään "väärin"). Älä tosiaan sano että hän näyttää hyvältä kun on laihtunut, sellainen on tosi masentavaa.
Laihduttaminen ei ole helppoa ja pinna menee joskus kireälle. Ole kärsivällinen ja ymmärtäväinen, koita piristää vaimoasi pienillä jutuilla. Sinun hommasi on tukea vaimoa, arvostelua ja "rakentavaa" kritiikkiä hän saa taatusti kuulla muuallakin.
No, tällee monet kerrat laihduttaneena....
Älä ny ainakaan yökkäile niille vaimon lautasella oleville kasviksille! Ei nimittäin tsemppaa yhtään. Sen sijaan voisit itsekin innostua ja jopa PYYTÄÄ, että tekisitte yhdessä jotain hyvää KASVISruokaa tai salaattia ainakin. Ja syödä sen sitten suurella halulla, vaikket siitä ihan kympillä tykkäiskään. Vähäkalorisia liharuokia kantsii myös opetella tekemään, maistuu varmaan molemmille.
Jätä tosiaan itsekin herkut syömättä ja tuomatta kotiin tai syö salaa jos on pakko. (meillä oli autossa aina suklaapatukan kääreitä...hmm..)
Älä kysy ekan viikon jälkeen, että NO, paljonkos putosi.. =0) Sen sijaan voisitte laittaa keskinäisen kisan, että kumpi pudottaa enempi kuukaudessa. Olettaen tietenkin, että miehelläkin on kiloja, mistä ottaa.
Älä mainosta tuttaville kyläillessä, että mun vaimo muuten laihduttaa! Jos vaimo ei itse sitä ota puheeksi.
Mun mies osti mulle, mun pyynnöstäni tosin, lahjaksi Omronin askelmittarin. Se oli ainakin pattereiden sammumiseen asti hyvä motivaattori kävelylenkille lähtemiseen. Piti aina saada se 12 000 askelta! Sit kun patterit loppu, niin sit se intokin loppu, uutta patteria ei koskaan muistanu ostaa.
Onko se vaimo sitten kovakin leipomaan ja syömään niitä leivonnaisia? Leipominen ok, syöminen pitää jäädä maistamiseksi. Mutta ei siitä kovin isoa numeroa voi nostaa, mutta mainita toki jos meinaa tulla jälleen tavaksi. Minun mielestä. Mä en tosin syö kovasti vaikka leivon usein, muille teen lähinnä. Tämän osion pitäisi kyllä olla naisihmisellä hanskassa ilman muuta, jos laihduttaa meinaa.
Kannustava mies voisi tehdä ne ruuat ainakin alkuun :)