Lue keskustelun säännöt.
Miksi halusit perustaa perheen?
Kommentit (5)
Lapsi on minun ja mieheni rakkauden hedelmä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin vastoin parempaa tietoani, tuli vain todella, todella voimakas alkukantainen tarve lisääntyä. Enkä nyt siis ollenkaan vinoile.
En ole koskaan ollut lapsirakas enkä myöskään mitenkään erityisen seurallinen. Minulla on "aina" ollut poikaystäviä ja miesystäviä, mutta aina jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja jätin ne miehet, ei siksi että ne olisivat olleet jotenkin täysin kelvottomia vaan ihan siksi että alkoi ärsyttää ja olin mieluummin yksin.
Kun ikä alkoi lähestyä kolmekymppiä, biologinen kello jotenkin räjähti käsiin ja aloin haluta lapsia enemmän kuin mitään muuta. Menin naimisiin silloisen miesystäväni kanssa ensisijaisesti siitä syystä - kyllä rakastinkin häntä, mutta niin olin rakastanut aiempiakin miesystäviäni. Oli vain jonkinlainen biologinen pakko saada lapsia.
Nyt kun ne ovat olemassa, kaipaan monia asioita perheettömässä elämässäni (erityisesti miehettömässä), mutta en voi katua koska olisin ihan hajalla jos en olisi niitä lapsia saanut.
Tapasin vuosien seilailun jälkeen miehen, jonka kanssa aika hidastui ja kaikki tuntui oikealta. Menimme vuosien kuluessa kihloihin, naimisiin. Ajan myötä alkoi tuntua että olemme saaneet olla ja kulkea ihan kahdestaan tarpeeksi kauan, että meidän elämään voisi mahtua kolmaskin. Aiemmin emme olleet varmoja haluammeko lapsia ollenkaan.
Annettiin lapselle tilaisuus ja odotamme nyt ensimmäistä. Elämä muuttuu eikä varmasti ole aina helppoa, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu juuri oikealta ratkaisulta.
En oikeastaan koskaan varsinaisesti halunnut. Lapset "tehtiin" koska niin kuuluu tehdä. Noh, mies halusi lapsia mutta itse olisin voinut elää ilmankin.
En silti kadu vaikka jokainen hetki ei aina niin herkkua olekaan noiden kahden apinan kanssa =)
Koska halusin miehen ja lapsia. Tiesin aina haluavani ja oikeassa olin, elämäni on ollut onnellista.