Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden nöyryytykset-ketju
28.12.2013 |
Eli ne kauheimmat tavat millä lapsia sinun lapsuudessasi julmasti nöyryytettiin?
Aloitan muutamalla yleisluontoisella (krhm...) esimerkillä jotka eivät mitenkään liity omaan lapsuuteeni (krhm krhm...), mutta saattavat herättää muistoja muissa. Ja tähdennän vielä, että isoisäni oli jo kuollut eikä analogia mitenkään liity setääni Petriin ( krhm krhm krhm...).
1) Se yleismaailmallinen, joka on jokaisen (lukuunottamatta niitä jotka joko olivat hyviä liikunnassa tai joilla oli Kavereita) listan ykkösenä: valitseminen joukkueisiin liikuntatunneilla.
2) Isoisä jouluna: "Kah, alkaa se xxxxkin jo kasvaa tissejä"
Jatkakaa :)
Kommentit (4)
Joskus ihan pienenä jouluna mammani yritti pakottaa laulamaan joulupukille. Kärsin jo silloin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja meinasin kuolla häpeään kun en tiennyt mitä olisin tehnyt. Olin hakemassa joulupukilta pakettia kun mamma halusi väkisin että laulan. Yritin hennolla äänellä ahdistuneena vähän laulaa ja lopetin kun en kehdannut mamman säestäessä taustalla. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli siis kaikkien sukulaisten edessä.
Meidän suvussa on yleisenä huvina ollut lapsuuden hölmöjen/nolojen juttujen kertominen kaikille esim sukujuhlissa. Näitä samoja juttuja on ihan joka jumalan juhlassa kerrottu muka hauskoina, mutta oikeasti niillä on haluttu nolata. Koin lapsena nämä tilanteet tosi noloina, ja ujona lapsena otin aika raskaasti sen, kun ihmiset nauroivat minulle (vaikkakin hyväntahtoisesti).
Muistan hyvin kun teini-ikaisenä olin pyytänyt muutaman kaverin kylään, niin äitini ei tajunnut jättää meitä rauhaan, vaan tunki huoneeseeni ja "viihdytti" kertomalla näitä toilailuja. Aloin lopulta itkemään, kun hävetti itseni ja äitini puolesta. Tämän johdosta en oikeastaan ikinä pyytänytkään kavereitani meille, koska tämä toistui lähes joka kerta.
Vielä nykyäänkin tämä jatkuu, ja äitini ei tietenkään olevinaan ymmärrä, mistä ihmeestä hermostun, kun ovat vaan niin hauskoja juttuja mitä hän kertoo.
Näitä olis niin paljon kerrottava mutta en viitsi. Tulee vaan taas paha mieli. Mut yks mistä traumatisoiduin syvästi, oli se kun äiti antoi rahaa jotta voin ostaa itselleni kouluvaatteita. Kuitenkin niin vähän rahaa etteivät ne riittäneet kuin kaikkein halvempiin halpahallirätteihin. Jouduin sitten kulkemaan koulussa rumissa vaatteissa ja koska niitä oli vieläpä vain muutama eikä meillä pesty pyykkiä kuin kerran viikossa, niin usein myös likaisissa ja hieltä haisevissa. Lisäksi äiti vielä pesi vaatteet liian kuumissa lämpötiloissa joten ensimmäisen pesun jälkeen kaikki missä oli lycraa olivat piloilla. Tästä äiti sitten vielä pilkkasi, että itsepähän olet ostanut vaatteesi, älä valita. Tarkoitus oli kai opettaa, että itsenäisyys ja omien valintojen tekeminen on paha juttu ja vain äidin ostamat vaatteet ovat sallittuja. Äiti tykkäsi pitää muita ihmisiä riippuvaisena itsestään. Vihaan äitiäni. Isän mielestä vaatteilla koreilu oli typerää eikä mokomasta kannattanut hermostua. Isäni oli/on jotenkin sokea näkemään äitini väkivaltaisia taipumuksia tai sitten hän ei vaan välittänyt tai ehkä itsekin nautti minun nöyryyttämisestäni. Odotan hartaasti sitä päivää kun vanhempani kuolevat. Sitten olen vapaa.