Mitä häpeät perhetaustassasi?

No eihä se minun häpeä ole. En ymmärrä. Pitää olla siniverinen että ketään kiinnostaa.

äiti ei ole tasapainossa. olen ollut inhokki, lapsuuteni oli omituinen, kivuliaskin... Sitä en halua mainostaa... Tunnen olevani huono lapsi kun en äidin kanssa väleissä

En koskaan kerro, että olen kasvanut hihhuliperheessä. Telkkari ja musiikki olivat syntiä, ja maailmanloppu oli tulossa.

En koskaan kerro, että olen kasvanut hihhuliperheessä. Telkkari ja musiikki olivat syntiä, ja maailmanloppu oli tulossa.

Häpeän perhettäni, koska he ovat juntteja. Asiaa pahentaa vielä se, että he eivät ymmärrä tätä itse, enkä minäkään sitä viitsi heille kertoa. Oikeastaan junttiudessa ei mielestäni ole mitään pahaa, enkä muuten häpeäisikään heitä, mutta olen itse kovalla työllä päässyt ammattiin, jossa oikeastaan kaikkien muiden perhetausta tukee ammatin valintaa ja siinä menestymistä. Muut toimijat alallani tulevat yleensä alan "sisäpiirissä" arvostetuista perheistä. Siksi on kiusallista kertoa omasta perheestäni, jos joku kysyy.

Itse asiassa faktojen kertominenkaan ei ole vielä niin hirmu kiusallista - eihän kukaan syntymäperhettään itse valitse - mutta se on, jos joku sidosryhmiäni edustava ihminen tapaa jommankumman vanhemmistani tai jonkun sisaruksistani. Ne tilanteet ovat ihan hirmu noloja ja oikein tunnen, kuinka omatkin uskottavuuspisteeni karisevat kohisten, kun perheenjäseneni jakavat uudelle tuttavuudelle mielipiteitään kaikesta maan ja taivaan välillä. Huoh!

Paljon siellä on pahaa, mutta en häpeä sit, vaan piemminkin kerron heti avoimesti. Alkoholismia, väkivaltaa, vanhempien riitaisa ero, mustasukkainen isäpuoli jne.

Häpeän rasistisia alkoholisti vanhempiani jotka hakkasivat minua ja kielsivät kaikki ystäväni.

sitä että äitini ei ole koskaan käynyt töissä,paitsi ennen syntymääni...yli 35 v sitten..hän on myös hieman yksinkertainen :-(

Siskojeni väkivaltaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 00:32"]

Häpeän perhettäni, koska he ovat juntteja. Asiaa pahentaa vielä se, että he eivät ymmärrä tätä itse, enkä minäkään sitä viitsi heille kertoa. Oikeastaan junttiudessa ei mielestäni ole mitään pahaa, enkä muuten häpeäisikään heitä, mutta olen itse kovalla työllä päässyt ammattiin, jossa oikeastaan kaikkien muiden perhetausta tukee ammatin valintaa ja siinä menestymistä. Muut toimijat alallani tulevat yleensä alan "sisäpiirissä" arvostetuista perheistä. Siksi on kiusallista kertoa omasta perheestäni, jos joku kysyy.

Itse asiassa faktojen kertominenkaan ei ole vielä niin hirmu kiusallista - eihän kukaan syntymäperhettään itse valitse - mutta se on, jos joku sidosryhmiäni edustava ihminen tapaa jommankumman vanhemmistani tai jonkun sisaruksistani. Ne tilanteet ovat ihan hirmu noloja ja oikein tunnen, kuinka omatkin uskottavuuspisteeni karisevat kohisten, kun perheenjäseneni jakavat uudelle tuttavuudelle mielipiteitään kaikesta maan ja taivaan välillä. Huoh!

[/quote]

been there, done that!

Vanhempien mielenterveysongelmia, työttömyyttä, alkoholismia, köyhyyttä, leipäjonossa käymistä... Silti omalla tavallaan koin lapsuuteni todella onnelliseksi. Kunnes toinen vanhemmistani menehtyi yllättäin ja minut huostaanotettiin.

Vanhempani ovat juntteja eivätkä tajua laadusta mitään. He hankkivat lapsilleni halpoja lahjoja ja vaatteita joita en voi koskaan kuvitella käyttäväni. Eivät osaa tehdä muuta kuin alaarvoista ruokaa- halpaa, pahanmakuista ja epä'terveellistä. Ovat rahvaanomaisia ja pukeutuvat itsekin mauttomasti. Kesämökki on ränsistynyt. Kaikista pahinta on se, että he opettavat huonoja arvoja ja tapoja lapsilleni. En  oikeastaan ole heihin missään väleissä ja toivoisin etteiväty lapsenikaan. Änkevät kuitenkin itseään elämäämme. Haluaisin muuttaa ulkomaille jotta saisin tämän luonnottoman siteen katkaistua. Meillä ei tosiaan ole mitään yhteistä muuta kuin lapsuusaikani koska joskus omena putoaa liian kauas puusta. 

Häpeän koko isän puolen sukua, enkä ole heidän kanssaan missään tekemisissä. Lisäksi minulle on sanottu, että minussa on jotakin romaniverta, ja isän puolen mummi vaikutti kyllä... noh, ainakin puoliksi mustalaiselta. Keneltäkään en ole tätä uskaltanut kysyä.

Isä on kaikista pahin hävettävä, rikollinen, lapsiinsekaantuja, alkoholisti. Myös isäni toinen tytär, siskopuoleni, on yhteiskunnan pohjasakkaa. Ja tämän siskopuolen äiti, joka olisi halunnut adoptoida minut jottei joutuisi jättämään perintöä tyttärelleen... Hohhoijaa mikä show.

Riittävän kauan yritin olla tukena ja tavoitettavissa, mutta kun he aiheuttivat omaan elämääni niin paljon hankaluuksia, pistin pelin poikki.

En häpeä mitään. on ollut alkoholi ja huume ongelmaa ja pettämistä. pitkiä vankila tuomioita. Raakaa väkivaltaa yms. miksi häpeäisin? Olen selvinnyt itse pois tuollaisesta elämästä. käyn töissä, minulla on mies ja kaksi lasta, velatonasunto. Asiat oikein hyvin. Miksi häpäisin sellaista mihin en itse voi vaikuttaa?

En häpeä mitään, koska perhetaustalleen ei kukaan mitään voi. Mutta en kerro ihmisille hirveästi mistään ikävistä asioista, koska se yleensä vaivaannuttaa ihmisiä. Lisäksi en koe että perhetaustani olisi kovinkaan merkittävä asia enää aikuisiällä.

Hävettää jos vetävät liikaa viinaa juhlissa, joissa on muitakin kuin oman perheen väkeä. Viinanjuonnin standardit eivät ole ihan tätä päivää ja he pitävät suurkulutusta ja kunnon kännien vetämistä silloin tällöin ja erityisesti juhlissa ihan normaalina.

Häpeän isäni raivokohtauksia, ja itsekkyyttä. Siis lapsuudessa häpesin sitä, että isäni saattoi julkisesti alkaa huutaa kurkkusuorana äidilleni jostakin äidin tekemästä "virheestä". Se ihmisten sääli ja katseet meitä lapsia ja äitiäni kohtaan oli sietämätöntä. Hävetti ja ahdisti tilanne. Edelleenkään en oikein kestä jos joku ihminen huutaa. Isäni omavaltaisuus, dominoivuus ja itsekkyys myös ahdisti, hävetti ja vihastutti.

Ihailin aina muiden isiä, jotka kyyditsivät lapsiaan milloin mihinkin harrastuksiin, kustantivat harrastuksia ja hankintoja jne. Isäni ei koskaan suostunut tällaista tekemään. Äidilläni taas ei ollut ajokorttia, eikä isä halunut, että hän sellaisen edes hankkisi, koska se olisi ollut" turhaa rahanmenoa".

Myöhemmin kun olen tavannut keskiluokkaisista perheistä olevia akateemisia työkavereitani, olen tajunnut mitä tarkoittaa olla kotoisin ns. sivistyskodeista tai porvarilliset taustat. Näiden "lapsien" vanhemmat osaavat kieliä, esim ranskaa, saksaa, englantia sujuvasti, omistavat tilavat omistusasunnot kivalta paikalta esim. keskustasta, tai läheltä merta, tai omakotitalot kalliilta alueelta, on rahaa harrastaa esim. matkustelu, veneily, ratsastus, sukellus jne. Vanhemmat tukevat taloudellisesti lapsiaan, ostavat esim. ensiasunnon tai tulevat osittain rahoittamaan ja takaamaan lainaa, lapsiperhevaiheessa ostelevat lapsenlapsilleen vaunuja, polkupyöriä, harrastevälineitä, tietotekniikkaa ja rahoittavat koko perheen yhteisiä matkoja jne.

Itseäni hävettää, että omat vanhemmat ovat matalasti koulutettuja mm. äitini käynyt vain kiertokoulua, eivät osaa mitään kieliä, omaisuutta ei ole, eivätkä tue omia lapsiaan millään tavalla (eivätkä ole juuri edes kiinnostuneita lapsenlapsistaan).

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 01:51"][quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 00:32"]

Häpeän perhettäni, koska he ovat juntteja. Asiaa pahentaa vielä se, että he eivät ymmärrä tätä itse, enkä minäkään sitä viitsi heille kertoa. Oikeastaan junttiudessa ei mielestäni ole mitään pahaa, enkä muuten häpeäisikään heitä, mutta olen itse kovalla työllä päässyt ammattiin, jossa oikeastaan kaikkien muiden perhetausta tukee ammatin valintaa ja siinä menestymistä. Muut toimijat alallani tulevat yleensä alan "sisäpiirissä" arvostetuista perheistä. Siksi on kiusallista kertoa omasta perheestäni, jos joku kysyy.

Itse asiassa faktojen kertominenkaan ei ole vielä niin hirmu kiusallista - eihän kukaan syntymäperhettään itse valitse - mutta se on, jos joku sidosryhmiäni edustava ihminen tapaa jommankumman vanhemmistani tai jonkun sisaruksistani. Ne tilanteet ovat ihan hirmu noloja ja oikein tunnen, kuinka omatkin uskottavuuspisteeni karisevat kohisten, kun perheenjäseneni jakavat uudelle tuttavuudelle mielipiteitään kaikesta maan ja taivaan välillä. Huoh!

[/quote]

Nousukas 10/10. Sinähän se häpeäksi olet. Oikeasti.

been there, done that!

[/quote]

Antakaa mun kuolla, noui

[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 01:51"][quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 00:32"]

Häpeän perhettäni, koska he ovat juntteja. Asiaa pahentaa vielä se, että he eivät ymmärrä tätä itse, enkä minäkään sitä viitsi heille kertoa. Oikeastaan junttiudessa ei mielestäni ole mitään pahaa, enkä muuten häpeäisikään heitä, mutta olen itse kovalla työllä päässyt ammattiin, jossa oikeastaan kaikkien muiden perhetausta tukee ammatin valintaa ja siinä menestymistä. Muut toimijat alallani tulevat yleensä alan "sisäpiirissä" arvostetuista perheistä. Siksi on kiusallista kertoa omasta perheestäni, jos joku kysyy.

Itse asiassa faktojen kertominenkaan ei ole vielä niin hirmu kiusallista - eihän kukaan syntymäperhettään itse valitse - mutta se on, jos joku sidosryhmiäni edustava ihminen tapaa jommankumman vanhemmistani tai jonkun sisaruksistani. Ne tilanteet ovat ihan hirmu noloja ja oikein tunnen, kuinka omatkin uskottavuuspisteeni karisevat kohisten, kun perheenjäseneni jakavat uudelle tuttavuudelle mielipiteitään kaikesta maan ja taivaan välillä. Huoh!

[/quote]

Nousukas 10/10. Sinähän se häpeäksi olet. Oikeasti.

been there, done that!

[/quote]

Antakaa mun kuolla, noui

sairas palsta. Vitun sairas oikeastaan. Jossain tapauksissa ymmärrän häpeän, esimerkiksi jos isä ollut paha rikollinen.