Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyden vuoksi alaa vaihtaneet! Millainen henkinen prosessi?
10.01.2014 |
Olen aloittanut uuden alan opiskelun koska vanhalla tutkinnolla ei löytynyt töitä. Koin ettei oikein ole muuta vaihtoehtoa. Mut olen jotenkin jäänyt nyt jumiin tuohon työttömyyteen ja siihen epäuskoon ja pettymykseen etten löytänyt töitä. Uusi ala on mielenkiintoinen, nautin opiskelusta ja menestyn siinä hyvin, kyse ei ole siitä. Käyn vaan jotenkin koko ajan läpi sitä että heitin vuosia elämästi jollain lailla hukkaan entisen tutkinnon opiskelussa. Haluaisin vaan tehdä töitä ja kirvelee näin kolmekymppisenä että monet asiat on joutunut aloittamaan alusta. Olen välillä tosi vihainen, mielialat heittelevät ja eniten harmittaa, että tän opiskelupaikan perässä oli pakko muuttaa, ja koen että olen nykyään oikeasti sekä työtön että jollain lailla yksinäinen. Tiedän että muutaman vuoden päästä olen ainakin töissä ja varmasti jonkinlaisia kavereitakin on tullut, mut juuri nyt se ei lohduta.
Onko jollakulla muulla ollut samanlaisia ajatuksia? Kauanko kesti ennen kuin olit taas tyytyväinen elämääsi?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muakin kiinnostaisi, koska alan vaihto taitaa olla edessä tälläkin kolmekymppisellä.
No, minä kolmen tutkinnon jo suorittanut, yli 40 vuotias, aloitan täysin uuden alan opinnot, enkä kyllä koe, että olisin tuhlannut elämääni opiskelemalla ensin jotain muuta. Se, että olen nyt tässä, on vaatinut ja ottanut aikansa. Olen kulkenut tähän pisteeseen mennen tätä reittiä. Se kaikki on vain ollut elämää, ja paljon olisi jäänyt kokematta, monia ystävyyssuhteita solmimatta, työpaikkoja saamatta ja harrastuksia löytymättä, jos en olisi tehnyt juuri näin. Olen ylpeä taipaleestani. Ja aina ne entiset tutkinnot ovat plussana, vaikka ihan erialalta olisivatkin.
Ja mitä tuohon ikään tulee, lähisukulaiseni valmistui ammattiin kuusikymppisenä. Työskenteli useamman vuoden ja jäi nyt tyytyväisenä eläkkeelle. Ikä on vain numero, asenne ratkaisee!
Tsemppiä Sinulle!
Ihanaa!
Itse olen juuri miettimässä tulevaisuutta. Voin joko täydentää vanhaa kahdella tavalla tai sitten ottaa jotain ihan uutta, vaikka harrastukseen liittyvää.
Ja kaikkein parasta on se, että koska älysin opiskella ekan tutkinnon ruotsiksi, mulla on nyt kahdet opiskelu- ja työmarkkinat avoinna.
Olen niin täpinöissäni, etten meinaa nahoissami pysyä.
Ei kannata jäädä vanhaan jumittamaan!