Impulssikontrolliongelmaisten/keskittymishäiriöisten lasten vanhemmat:

Loma-aikoina tv ja pelit 1-3 tuntis päivässä Ei joka päivä.

arkisin 1 wii pelipäivä viikolla peliaika tunti + (saa kesken olevan tason sopivaan kohtaan pelata) arkisin ei telkkaria. Viikonloppuna saa katsoa tv stä la ja su kaksi ohjelmaa +yksi peliaika n. tunti Lapsi 9 v.

Kerran lomalla kokeiltu koska lopettaisi pelaamisen jos ei rajoittaisi 8 tunnin jälkeen minä käskin lopettaa. On peliholisti.

Silloin kun meidän lapsi diagnosoitiin,m eillä ei ollut minkäänlaista pelikonetta, joten ei istunut yhtään sellaisen ääressä. Ei olisi pystynytkään, ei pystynyt istumaan myöskään television ääressä tai satua kuuntelemassa. Se, mihin keskittyminen kuitenkin riitti, oli " maatilakokonaisuuksien" rakentelu ulkona oksista ja kivistä, sekä luonnonkivistä muurattujen ja tiilikattoisten navettojen, talojen tai linnojen piirtely.

Pelikoneet,  pleikka ja aikanaan myös nuorelle oma tietokone, hankittin meille monta vuotta myöhemmin ja ne ovat auttaneet keskittymislyvyn kehittymisessä ja suunnitelmallisuudessa todella paljon.

En voi vvastata että päivässä, koska hän ei katso joka päivä videoita. Viikossa arvioisin 3h. Pelikoneita ei ole, kännykällä ei pelaa ilman lupaa.

Pystyy keskittymään lukemiseen sitten kun itse sattuu sille päälle.

Kerrotko 3, miten tietsikka ja pelikoneet on auttaneet keskittymiskyvyssä? Keskittyykö lapsi paremmin myös muihin hommiin kuin tietsikka-/pelihommiin? Meillä pelaaminen loppuu edelleen usein raivariin. Siksi lapsi pelaa tietsikalla enintään 1/2h per viikko. Lapsi on 7v.

4 jatkaa: telkkaria ei katso. Lapsen ruutuaika koostuu siis tallenteista (dvd esim.) ja 1/2 tunnin pelaamisajasta, yht. noin 3h viikossa.

Lisäksi muuten katsoo mielellään vierestä kun sisarukset pelaa, eli tunti lisää. Eli sanotaan 4h/viikko ruutuaikaa.

Meillä sama kuin nro 3:lla, eli ongelmien esiintullessa ei ollut pelikonetta ja telkkariakaan lapsi ei edes jaksanut katsoa - toivotonta että olisi paikallaan vain katsomassa jotain... 

Ja nykyään tosiaan lapsi jo 12, ei enää noita ongelmia, ja tietokone- ja peliharrastus on ollut suuri apu keskittymiskyvyn ja sinnikkyyden kehittämisessä. Ennen poika oli sellainen, että jos joku asia ei onnistunut HETI, tuli kiukku ja löi lössiksi koko homman. Tietokonepelit on opettaneet pitkäjänteisyyttä, mikä on siirtynyt sieltä koulunkäyntiinkin. 

Kolmonen kertoo, joo keskittymis- ja suunnittelukyky on parantunut myös muissa asioissa kuin peleissä, samoin pitkäjänteisyys. Mutta ei tämä käynyt hetkessä, ja aluksi pelaaminen tuotti enemmän pettymyksiä ja raivareita, mutta sitten lapsi oppi niitäkin paremmin sietämään. Ei lapsi kokonaan ole parantunut, ongelmia on, mutta ne ovat paremmin hanskassa.

Tässä on tietysti väliä sillä, mitä ne pelit ovat, onko ne sellaisia, että suunnittelulla ja pitkäjänteisyydellä on mitään väliä, ja silti ne ei saa vaatia lapselta liikaa. Mielestäni myös sellaiset pelit, jota pelataan yhdessä muiden kanssa (samassa huoneessa tai verkossa), ovat hyödyllisempiä kuin ne, joita pelataan yksin. Niissä sietämisen ja pitkäjänteisyyden palkkio on jotenkin suurempi ja raivarista tuleva välitön haitta (=kaverien palaute) on selvempi. Sosiaaliset taidot kasvavat siis samalla myös.