Lue keskustelun säännöt.
Muita syntyjään kaupunkilaisia, joilla on (/ollut) kaipuu luontoon/maaseudulle?
09.01.2014 |
Jokaisella tietty on oma tarinansa, taustansa ja syynsä. Omani on tällainen: Minulla on ollut silloin tällöin nyt viimeisten kolmen vuoden aikana sellainen mystinen kaipuu luontoon, erityisesti pohjoiseen. Olen 26v. helsinkiläinen. Luontosuhteeni on heikko. Kaikki lähisukulaisenikin asuvat kaupungeissa eri puolilla Suomea. Isovanhempani (paitsi yksi) ovat syntyjään maaseudulta, muuttaneet aikuisiällä kaupunkiin. Lapsuuden perheellämme ei ollut kesämökkiä vaan matkustelimme kesäisin ulkomailla. Olen ollut kuitenkin joinakin kesinä muiden mökeillä, mutta kaiken kaikkiaan olen viettänyt erittäin vähän aikaa maaseudulla.
Siksi toisaalta ihmettelen mikä vetää luontoon, erityisesti pohjoiseen, koska en ole koskaan Lapissakaan käynyt. Se vaan kiehtoo minua suunnattomasti. Voin kuvitella katsovani kaukaisuuteen ympärilläni hiljaisuus, jonka rikkovat vain luonnon äänet. Epäilen syyksi verenperinnön, mummoni nimittäin on Lapin tyttöjä. En kuitenkaan usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta jotenkin tuo veri vetää mystisesti sinne. :D Ne harvat Lapista kotoisin olevat ihmiset, joihin olen elämäni aikana törmännyt, tuntuvat myös kiehtovilta, koska eläneet niin erilaisessa ympäristössä kuin minä. Ehdottomasti täytyy siellä päästä käymään. Lisäksi varsinkin joinakin hetkinä, jolloin elämä on hektistä ja stressaavaa, niin tulee tää vahva kaipuu luontoon. Cityläinen olen kuitenkin sydämeltäni, joten urbaanissa ympäristössä tulen koko elämäni elämään.
Kommentit (9)
Hei, olen aika samanalainen kuin sinä! Kaipuu luontoon on kova, kaupungissa elänyt koko ikänsä. Mulle myös pohjoinen on lähellä sydäntä. Lapissa olen käynyt vaeltamassa ennen lapsia. Rakastan sen hiljaisuutta, mystisyyttä, raikkautta, värejä. Muut tutuistani lähtevät hiekkarannoille lomailemaan, itse pakkaan rinkan ja painun metsään. Samanhenkisiä ihmisiä on vaikea löytää omasta ikäluokasta (olen 25v) ja nykyinen mieheni ei pidä samoilusta, joten metsissä ja pohjoisessa käyminen on jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kaupunkilaisena on kiva katsoa Maajussille morsian -ohjelmaa sen takia, että näkee sitä maaseudun elämää ja rauhaa, vaikken ite sinne muuttaisi.
Kävin kerran Kilpisjärvellä. Sain sen jälkeen tarpeeksi hiljaisuudesta ja luonnonrauhasta.
T. Rovaniemeläinen
Kyllä, jos olisi oikeasti luonnonrauhaa. Joku kuhiseva kyläyhteisö on suunnilleen viimeinen asia jota maaseudulla kaipaisin.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 22:18"]
Mitä sie tässä sit niinku haluut tietää? Haluaisit mennä Lappiin asumaan, ja samaan aikaan haluat asua Cityssä kun oot urbaaninainen?? Mitäs jos tekisit niin, että käyt ens kesänä tuossa heinäkuun lopulla kun pahin mäkäräisaika on takana pohjoislapissa, vaikka Saariselällä ja lähet sieltä sit vaeltamaan sellaisen parin päivän reissu (max. 20 km) metsään ja yövyt siellä jänkhällä teltassa tai laavussa. Näet sitten miltä se tuntuu. Jos tuntuu hyvältä, niin toistat saman seuraavana vuonna. Jos tuntuu niin hyvältä, että haluaisit kokeilla sitä enemmänkin, niin muutat Lappiin. Suomessa on hyvä muutenkin vaihtaa maisemia useampia kertoja, koska kaikissa paikoista löytyy asunnot, infra jne. jos parissa vuodessa siellä koet ahaa elämyksen, että haluat sinne jäädä, niin sittenhän tiedät.
Tietysti voi aina sanoa, että kun on ystävät, sukulaiset ja työpaikat siellä kehä kolmosen sisäpuolella, niin ei voi lähteä. Mutta jos todella tunnet, että haluat, niin mikä siuta estää.
Terveisin,
23 eri osoitetta läpi käynyt
[/quote]
Ei ollut muuta motiivia kuin että halusin vaan avautua ja on kiinnostavaa kuulla muiden kaupunkilaisten ajatuksia tästä jutusta. Pitää käydä kyllä, jos ens kesänä on aikaa kunnon reissuun. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin työstressi aiheuttaa fiiliksen, että tekisi mieli viheltää peli poikki ja häipyä toisiin maisemiin eli luonnon keskelle. Saan luonnossa samanlaisen henkisen rauhan kuin kävisin kirkossa. Huom. olen ateisti, mutta kirkossakin on joskus ihanaa istua ja hiljentyä muuten vain.
Maalta kaupunkiin ja takaisin maalle? Minä olen nyt asunut vuodesta 2002 kaupunkimiljöössä. Tätä ennen asuin käytännössä maalla. Nyt vain on niin, että kaipuu pois cityelämästä on niin kova, että tässä tulee hajoamaan sekä perhe että minä mikäli minä en pääse Luontolinkkiin. Tiedän kyllä, että olen todnäk yksi harvoista nyky-yhteiskunnassa, joka on saanut elää puhtaassa luontoyhteydessä lapsuuden ja varhaisaikuisuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen 3. polven stadilainen muutti aikoinaan 33 km Helsingin keskustasta mustikkametsän keskelle:) Täällä on ihanaa, palveluihin silti alle km matka. Ihan pöpelikköön en Suomessa halua eikä esim Lappi hirveästi kiinnosta.
Lomilla sielu lepää Piemonten vuoristoisella maaseuduilla mistä näkee kumpareen kylineen satojen kilometrien säteellä. Myös Skotlannin ylämaa teki lähtemättömän vaikutuksen hiljaisuudellaan ja kauneudellaan.
Mitä sie tässä sit niinku haluut tietää? Haluaisit mennä Lappiin asumaan, ja samaan aikaan haluat asua Cityssä kun oot urbaaninainen?? Mitäs jos tekisit niin, että käyt ens kesänä tuossa heinäkuun lopulla kun pahin mäkäräisaika on takana pohjoislapissa, vaikka Saariselällä ja lähet sieltä sit vaeltamaan sellaisen parin päivän reissu (max. 20 km) metsään ja yövyt siellä jänkhällä teltassa tai laavussa. Näet sitten miltä se tuntuu. Jos tuntuu hyvältä, niin toistat saman seuraavana vuonna. Jos tuntuu niin hyvältä, että haluaisit kokeilla sitä enemmänkin, niin muutat Lappiin. Suomessa on hyvä muutenkin vaihtaa maisemia useampia kertoja, koska kaikissa paikoista löytyy asunnot, infra jne. jos parissa vuodessa siellä koet ahaa elämyksen, että haluat sinne jäädä, niin sittenhän tiedät.
Tietysti voi aina sanoa, että kun on ystävät, sukulaiset ja työpaikat siellä kehä kolmosen sisäpuolella, niin ei voi lähteä. Mutta jos todella tunnet, että haluat, niin mikä siuta estää.
Terveisin,
23 eri osoitetta läpi käynyt