Te, joilla on ns. "yläluokkainen" mies, millaista elämänne on?
Jos oletetaan, että mies on tyylikäs, hallitsee etiketit, on laajalti sivistynyt, harrastaa kulttuuria, lukee tiede/kaunokirjallisuutta ja tunnistaa maistamalla viinien vuosikerrat toisistaan.
Miltä elämänne tuntuu ts. onko erilaista kuin tavallisen miehen kanssa? Onko vertailukohtaa? Mitä huonoja puolia?
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:17"]
#7 siis ökyhotelleissa..
Ja pukeutuu muuten siististi mutta aika vaatimattomasti.. Shoppailee lähinnä tavaratalojen ale-liikkeissä. Joskus panostaa enemmän esim Canada Goosen talvitakkiin.
[/quote]
Kanadan Kusi FTW!
#7 miksi kaikki alapeukuttaa mua? :-D totta joka sana..
Ei Canada Goose mikään huippumerkki olekaan, mutta kalliimpi ja laadukkaampi kuin mitä mieheni yleensä ostelee.
Nr. 7:n elämä on unelmointia vanhan rahan aviomiehestä Atlantin tuolla puolen :)
Helppoa. Mies antaa minulle kaikkensa, mutta olenkin hyvin samantapainen kuin hän. Hänellä vain on juuret Bulevardilla ja maaseudun survival taitoja vähemmän kuin minulla. Viinejä hän ei kyllä pysty nimeämään kuin suurinpiirtein rypälelajikkeiden tasolle asti.
Elämme suht vaatimattomasti. Ruoan suhteen olemme terveystietoisia kulinaristeja. Onneksi olen oppinut alusta pitäen ruoan koko tuotantoketjun. Olen maalta muuttanut. Ostamme luomua ja harrastamme kesäpaikassamme maalla ruoantuotantoa kotitarpeiksi.
Osaan metsästää, kalastaa, nylkeä, perata, viljellä kotitarpeiksi monipuolisesti ja laittaa ruokaa. Osaan seurustella ja tanssia akateemisia tansseja. Voin kengittää ja satuloida hevosen ja ratsastaa sen peräänantoon. Hallitsen myös valjakkoajon ja raviurheilun. Soitan pianoa ja laulan nuoteista. Olen lukenut paljon klassikoitakin. Tarpeellisia taitoja, eikö? Teatterissa käyn harvemmin. Konserteissa useasti. Brunssilla monesti sunnuntaisin. Käyn sekä Stockmannilla että kirppareilla. Viihdyn kaupungissa, kun voin nauttia myös kesäpaikastamme.
stadilainen
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 15:50"]Nr. 7:n elämä on unelmointia vanhan rahan aviomiehestä Atlantin tuolla puolen :)
[/quote]
Itseasiassa ei ole unelmointia vain täyttä totta. Täällä haukutaan WT porukkaa kokoajan, mutta sitten kun joku ei sitä ole niin on automaattisesti valehtelija? :D Eli.. Kaikki täällä käyvät ovat loppujenlopuksi sitä parjattua WT sakkia.. Mielenkiintoista.
En edes väittänyt mieheni olevan Kennedyn lapsenlapsi tai jotain vastaavaa provoilua.
Meidän naapurissa asuu semmoinen mies perheineen. Mies ei ole koskaan kotona. Aina jossain riennoissa tai laskettelu- ja golfmatkoilla. Sitten kun on kotona, retkottaa vaan kuulemma sohvalla, eikä pistä tikkua ristiin minkään kotiin liittyvän asian suhteen. Teini-ikäisille lapsilleenkin sysää vaan rahaa, että keksisivät jotain tekemistä. Hänen kanssaan jutellessa on todella mukava ja supliikki herrasmies. Ihan hyvännäköinen ja siististi pukeutuvakin statuksensa vuoksi. Mutta en ikinä haluisi itselleni tuollaista miestä! On kuulemma kerran vaimolleen sanonutkin, ettei todellakaan halua elää mitään "makaronilaatikko-elämää".
:D Kaikki nuo tuntomerkit kyllä sopivat mieheeni (ja minuunkin), mutta elämämme on kyllä hyvin kaukana mistää yläluokkaisuudesta. Ollaan molemmat vielä opiskelijoita, käydään osa-aikatöissä, asutaan pienen pienessä opiskelijakämpässä kirpputoritavaroiden keskellä... että tällaista glamour-elämää :)
Hauska aloitus, "yläluokkainen" mies. Minä en osaa ajatella, että ihminen olisi "tavallisesta poikkeava" jos hän harrastaa kultturelleja asioita tai on älykäs. Saatika, jos on sellaisessa ammatissa, jossa käytetään pukua. Ihan tavallinen minun elämänpiirissäni.
Luonnevikoja on varmasti niin huonosti koulutetuissa ja sivistystä karttavissa kuin sivistyneissä ja hyvinkoulutetuissakin, niitä ei voi ulkonäön, harrastusten tai ammatin perusteella jaella.
Pyörittää Suomee ja muutenkin peruspullaa.
Asuessani briteissä, minulla oli ystävä, joka pukeutui marks&spencerin alelaarista ostamiinsa vaatteisiin ja ajoi ikivanhalla Vauxhallilla. Hän ei ikinä puhunut rahoistaan, joten yllätys oli suuri, kun kävimme hänen vanhempiensa kotona, kyseessä oli valtava kartano palvelujoineen ja suurine tiloineen. Kaiken lisäksi nämä olivat aatelisia. Miehen ystävä puhui, että tällä kaverillakin oli omaisuutta rutkasti, mutta häntä ei materia kiinnostanut yhtään, kuten ei yläluokan juhlat tai seura. Ei hävennyt tai inhonnut taustaansa, vaan ei vaan sellainen elämä kiinnostanut. Erittäun kohtelias ja hyvätapainen oli kyllä.
No ap:n kuvauksen mukaan mieheni on "yläluokkainen" (ei mikään viiniasiantuntija kuitenkaan) ja perhetaustansakin on. Mutta mieheni tai perheensä ei kyllä hirveästi poikkea arvoiltaan tai käytöstavoiltaan isästäni, joka on ihan tavis "työväenluokkainen" mies. Että miten se yläluokkaisuus sitten näkyy tai poikkeaa ns. taviksesta?
No ainut, mikä ärsyttää miehessäni on hänen nuuka rahankäyttönsä. Pihtaa kaikessa, toisin kuin isäni, joka osaa olla tarvittaessa reilu kaverillekin (maksaa narikat/bensat/tarjoaa ruuat).
[quote author="Vierailija" time="03.02.2014 klo 21:01"]
Jos oletetaan, että mies on tyylikäs, hallitsee etiketit, on laajalti sivistynyt, harrastaa kulttuuria, lukee tiede/kaunokirjallisuutta ja tunnistaa maistamalla viinien vuosikerrat toisistaan.
[/quote]Tosi mukavaa, kun miehellä on samanlaiset kiinnostuksenkohteet kuin itsellä. En kestäisi kumppania, jonka kanssa ei olisi mitään oikeaa puhuttavaa. Sivistys on tasapanoiselle elämälle välttämätöntä, ja kohteliaisuus on viehättävä piirre kenessä tahansa. Tuo "makaronilaatikkoelämä" on ihan hauska termi. Meistä kumpikaan ei ole sellaisesta kiinnostunut.
Samanlaista se arki on, mutta mieheni rinnalla tunnen olevani aika ummikko näissä fine dining paikoissa ja teatterissa.
Rehellisesti sanottuna: sitä samaa. "Yläluokkalainen" mieheni osa etiketit ja keskustelyn niksit. Tavat hyvät ja ulkoasu erittäin huoliteltu. Yleissivistys huippuluokkaa. Mutta hän on tylsä, hänestä puuttuu impulsiivisuus, rajuus rakastajana, tietty miehekkyys, oikeanlainen fyysisyys ym. Varmasti unelma monelle, niin uskottelun itsellienikin. Kaipaan vaan jotain särmää ja neanderthalia enemmän itse. En aio erota, yksi lapsim
Ihan normaalia. Ei hän tai me juosta missään finediningissa tai viininmaistajaisissa. Muutaman kerran olen mennyt Mensan tapaamiseen aveciksi, jos on ollut sellainen tilaisuus.
En keksi mitään huonoa, jota ei voisi olla myös "normaaliluokkaisilla" ihmisillä. Itsehän olen siis ihan keskiluokkainen, joten ehkä olemme vain hyvin balanssissa.
Yksi tuttava oli aikansa naimisissa tiedekirjallisuutta kirjoittavan, oman alansa huippuasiantuntijan kanssa. MIes joi viskiä illat kirjasto-työhuoneessaan, sai arvaamattomia raivonpuuskia, oli paranoidi (valtataistelu valtakunnassa oli kovaa, aina joku oli kampittamassa), kärsi krapuloista, jotka myöhemmin kuittasi loiventamalla hetimiten ja aina illan päätteeksi kiristi seksiä...
Mun mies on amerikkalaista vanhan rahan sukua, hänen isänsä on myös ollut menestynyt ja mun mies sisaruksineen ovat käyneet eliittiyliopistot. Nyt mun mies on hyväpalkkaisessa työssä mutta tosi vaatimaton eikä mielellään tuhlaile yhtään, ja vaikka olisi varaa kalliiseen autoon yms niin sellainen ei häntä kiinnostaa.
Hän kyllä matkustelee paljon ja siihen menee rahaa, mutta ei hirveästi yövy missään ölyhotelleissa vaan mieluummin vuokraa loma-asunnon/talon ja tekee ruoan itse jos mahdollista.
Itse taas olen enemmän materialistinen joten joskus hänen nuukuus ärsyttää!
No minä olen ap:n kuvauksen mukaan "yläluokkainen mies" ja elän myös hyvin säästäväisesti. Kotona opittuja tapoja, varallisuutta ei pidä mennä heti tuhlaamaan kun sitä on viimein saavutettu.
Materialistia minussa ei ole kyllä tippaakaan. Olen kirjaston, museoiden ja taidenäyttelyiden asiakaskuntaa, ajan mieluummin käytännöllisellä kuin kalliilla autolla enkä haali ollenkaan uusinta tietotekniikkaa.
Elämäni on kaiken kaikkiaan melko tavallista avopuolisoni kanssa.