Kiittämättömyys.. sitä tässä perheessä taas riittää..

Nyt on pakko hieman avautua, mulla on itelläni kaksi lasta ja miehelläni myös kaksi lasta, minun muksut on isällään joka toinen viikko, mieheni lapset puolestaan jokatoinen viikonloppu. Jotenkin olen koko ajan jaksanut kuvitella että kun rakensimme talon jossa jokaisella on oma huone ja oma paikkansa niin tämä meidän perheen ahtauden tuoma pikkuriitely jotenkin päättyisi ja että voisimme alkaa toden teolla nauttimaan niistä yhteisistä viikonlopuista kun olemme kaikki koolla. (Täällä nyt hyökätään tietysti kimppuun että, mitäs otin miehen jolla on lapsia ja jäkä jäkä, eli henkilöt jotka ajattelevat näin kommentoida voi ohittaa tämän keskustelun ja kirjoittaa katkerat tilityksensä muualle). Takaisin asiaan..

Tosiaan, kun talo oli siinä vaiheessa että pääsimme muuttamaan pakkasin lapset autoon (kaikki neljä) ja ajoin ikeaan koko sakin jossa jokainen sai päättää huoneeseensa kaikki, verhoista päiväpeittoon. Ostettiin jopa uudet lakanat, kylpypyyhkeet hammasharjakipot ja hius harjatkin. No kappas kummaa ensimäinen viikonloppu kun mieheni lapset tulivat uuteen kotiin alkoi jatkuva rankutus, minä haluan huoneeseeni sitä ja minä haluan huoneeseeni tätä, minulla kun on nyt oma huone niin minä haluan että siellä on tv, tietokone, sitä sun tätä. Miks tuolla on huoneessa x-boksi ja telkkari kun meillä ei ole. Tuon huoneessa on peili ja minulla ei ole. ARGH!!!!! joo ei kaikkien huoneissa voi olla tv ja x-boksi. Kyllä yhden lapsen huoneeseen nyt sattui tulemaan kaapit joissa on peili, jokaiseen huoneeseen tällainen ratkaisu ei mahdu!!! Siis kun saa kaiken mitä haluaa valita huoneeseensa niin sitten perästä naristaan kun olisi nyt haluttukin vielä vähän enemän.. Eikö mikään koskaan oikeasti riitä???????

Omille lapsilleni sentään ilkeän sanoa suoraan että nyt riittää, nyt on ostettu ihan tarpeeksi ja jos elämä on kiinni materiasta niin voi voi. Mieheni lapsille en kuitenkaan kehtaa näin sanoa suoraan. Mutta miksi nykyajan lapsille tavarat on niin hemmetin tärkeitä? Koko ajan saisi olla jotain uutta ostamassa, eikä siltikkään mikään riitä.