Lue keskustelun säännöt.
Miksköhän mun äiti mulle vaan soittaa
24.01.2014 |
vaikka ei jaksa puhua sitten mitään mun kuulumisistani. Se lopettaa heti kun alan kertoa mitä mulle ihan oikeasti kuuluu. Kun alan kertoa valvotuista öistä lasten kanssa, ikävistä työnantajista, hankalista naapureista, pettymyksistä työnhaussa, rahan puutteesta jne. niin se lopettaa puhelun, ettei hän jaksa enää kuunnella.
En minäkään aina jaksaisi vaan puhua joutavan päiväisistä diipadaapa jutuista kun mun sydämelläni on paljon asioita mitä tekisi joskus mieli sanoa ääneenkin.
Kommentit (3)
Äitisi kuvittelee, että olet jo aikuinen, jolle hänkin voi puhua asioistaan. Ehkäpä toivoo, että suhteenne olisi jo tasapuolinen eikä sellainen, että sinä juokset äidin syliin kaatamaan omat asiasi ja sitten onkin taas kiva olla. Osta vaihtuvat aikanaan, jäät itse äitisi syliksi. Niin se vain menee, et ole ikuisesti pikkutyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 10:42"]
Äitisi kuvittelee, että olet jo aikuinen, jolle hänkin voi puhua asioistaan. Ehkäpä toivoo, että suhteenne olisi jo tasapuolinen eikä sellainen, että sinä juokset äidin syliin kaatamaan omat asiasi ja sitten onkin taas kiva olla. Osta vaihtuvat aikanaan, jäät itse äitisi syliksi. Niin se vain menee, et ole ikuisesti pikkutyttö.
[/quote]
Et mä en niinku saa sanoa miten mulla menee jos multa sitä kysytään? Otapas huomioon, että MÄ en soittanut äidilleni valittaakseni em. asioista. Mutta mun pitää kyllä kuunnella hiljaa kun hän sanoo mitä mun pitäisi tehdä lasteni kanssa ja miten suhtautua niihin. Mä en soita enää äidilleni kuin silloin kun olen itse hyvällä tuulella ja jaksan jutella siitä onko kiva sää vai ei.
Mun äitini tyyli on kaikki nämä vuodet ollut sellainen, että ikävistä asioista ja tunteista ei puhuta. Mutta en mä jaksaisi sitä enää, aina.
up