Tukholmalaisessa päiväkodissa ei ole "tyttöjä" eikä "poikia" (hs)

Portti aukeaa kivitalon pihaan Tukholman idyllisessä vanhassakaupungissa. Täällä on Nicolaigårdenin päiväkoti, paikka, joka vuoden alussa joutui osaksi koko Ruotsia kuohuttanutta feminismikeskustelua.

Nicolaigårdenissa on muista tarhoista poikkeava kasvatustapa. Päiväkoti haluaa rikkoa normeja, jotka alleviivaavat että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia.

Esimerkiksi näin: "Tänään poliisi tulee kertomaan meille työstään. Hen kommer klockan tre", päiväkodin johtaja Lotta Rajalin sanoo ja ohjaa lapsikatraan keskelle.

Nicolaigårdenin henkilöstö käyttää hen-pronominia, joka korvaa miehiin viittaavan hanin ja naisiin viittaavan honin.

Keskustelu roihahti, kun Ruotsin näkyvimpiin feministeihin kuuluva Belinda Olsson käynnisti tv-ohjelmansa Fittstim – min kamp tammikuussa. Hän kysyi ohjelmassa, onko nykyfeminismi mennyt raiteiltaan. Hän vieraili muun muassa Nicolaigårdenissa Rajalinin juttusilla.

Toimittaja-kirjailija Olsson halusi osoittaa, että feminismistä on tullut itsekästä. Feminismi keskittyy yhä enemmän vähäpätöisyyksiin kuten heniin, Olsson syytti. Vaativatpa jotkut sitäkin, että uimahallissa on saatava uida rinnat paljaina. Samalla feministisen liikkeen isot asiat kuten palkkakysymys tai väkivalta unohtuvat. Olsson pohti myös, tehdäänkö lapsilla ihmiskokeita hen-tarhoissa.

Rajalinin mielestä on selvää, että henistä puhuminen ei yksin muuta maata tasa-arvoisemmaksi. Se on vain yksi pieni asia.

"Onhan teillä Suomessakin 'hän', eikä se ole tehnyt teistä hirveästi sen tasa-arvoisempia."

Hän sanoo kuulevansa paljon "ihmiskokeesta", mutta pitää sitä omituisena. Henin avulla aikuiset antavat lasten valita tuputtamatta valmiita normeja, Rajalin perustelee.

"Vanhemmat käyttävät aina valtaa lapsiin. Miksi he eivät voisi valita kasvatusta, jonka katsovat lapsille parhaaksi?"

Leikki on täydessä käynnissä Nicolaigårdenissa. Kaksi pikkutyttöä suunnittelee ohjelmaa illaksi kotiin.

"Minä laitan prinsessamekon päälle", toinen sanoo.

"Niin minäkin!" toinen vastaa.

Pojat näyttävät viipottavan viitta päällään supermiehinä ja kuninkaina.

Lapset saavat leikkiä leikkejään kaikessa rauhassa, Rajalin toteaa. Eikä heidän ole pakko sanoa hen.

"Emme ikinä korjaa lapsia. He saavat olla juuri sellaisia kuin ovat", hän sanoo.

Hen-pronomini luotiin Ruotsissa 1960-luvulla murtamaan kielen sukupuolittavia valtarakenteita. Henistä on väitelty Ruotsissa ennenkin.

Rajalin painottaa, ettei tarhan kasvatusajattelussa ole kyse vain henistä, sukupuolesta tai seksuaalisuudesta.

Lasten halutaan ymmärtävän, että he ovat kaikki samanarvoisia, Rajalin selittää.

Aulan seinällä roikkuu henkilökunnan yhteiskuva. Rajalin näyttää kuvasta kuinka päiväkotiin on palkattu mahdollisimman sekalaista sakkia: miehiä, naisia, homoja, heteroja, ruotsalaisia, maahanmuuttajia ja eri uskontojen edustajia.

Rajalin osoittaa yhtä kuvan miehistä. "Hän esimerkiksi asuu miehen kanssa. Haluamme, että lapset kasvavat niin, että he ajattelevat, että minäkin voin olla juuri sitä mitä olen."

Päivä alkaa olla lopuillaan. On aika lähteä kotiin. Tukholmalainen Sanna Tidbeck on menossa ovesta sylissään pieni poikansa Harry Karlsson.

Tidbeckiä keskustelu henistä ei kuohuta. Perhe valitsi Nicolaigårdenin, koska se sattui olemaan lähin päiväkoti. "Tämä ajatusmaailma on mielestäni huippuhyvä – mutta lapsista nyt tulee, mitä heistä tulee."