Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä "normaalia" ujoutta lapsella?
23.01.2014 |
Olen huolissani eskari-iköisestä tytöstäni. Hän on aina ollut ujo ja monin tavoin arka. Joitakin kavereita kuitenkin on löytynyt pihapiiristä ja päiväkodista.
Tiedän ja ymmärrän sen, että kaikki ihmiset eivät ole rohkeita, eikä tarvotsekaan olla, mutta tyttäreni käytös menee jotenkin överiksi. Hän on ihan paniikissa jos esim. päiväkodissa on tulossa jotain esiintymiseen päin viittaavaakaan. Ennnen joulua lapsi pelkäsi hysteerisesti sitä, että joulupukki tulisi meille kotiin. Lapsi ei haluaa edes pukeutua mihinkään muuhun kuin farkkuihin ja peruspuseroon, jotta ei vaan erottuisi joukosta. Kylään ja vieraisiin paikkoihin mennessä tyttö kiipee syliin ja piilottaa kasvonsa, ei uskalla puhua tai edes katsoa ketään.
Olen vienyt tyttöä pariin harrastukseen, mutta niissäkään lapsi ei halua käydä.
Olen huolissani, onko tuo vielä normaalia.Pelottaa myös, miten tyttö pärjää koulussa kun se ensi syksynä alkaa.
Onko tämä normaalia ja miten tyttöä voi rohkaista? Kertokaapa kokemuksia, ujojen lasten vanhemmat!
Kommentit (13)
Mulla on kaksi ujoa lasta ja yksi rohkea...mun ujopiimät eivät ehkä ihan noin ujoja kuin sulla mutta samanlaisia piirteitä kyllä ja olen huomannut ettei ainakaan huolehtimisella ja liian innokkaalla sosiaalistamisella saanut mitään hyvää aikaan. Pitää myös muistaa kehua lasta rohkeista suorituksista (kun joskus apn sun lapsi uskaltaakin katsoa vierasta ihmistä jne) mutta älä ikinä lapsen kuullen mainitse ujoutta. Mua niin ärsyttää kun ajattelemattomat aikuiset lapsen kuullen alkavat päivitellä arkuutta...joo sehän se toki auttakin että entistä enemmän aiheutetaan lapselle kelpaamattomuuden tunnetta..
Kärsivällisyys ja lapsen hyväksyminen juuri sellaisena kuin on on paras keino.Eskarissa mun poika esim ei uskaltanut sanoa aikuisille juuri mitään mutta pikku hiljaa alkoi saada rohkeutta koulun alkaessa ja nyt 9veenä on aivan eri poika.Ei mikään suupaltti vieläkään (eikä tarvikaan olla) mutta selkeästi saanut rohkeutta.
Nyt tyttö 4v on veljensä kaltainen ja annan olla...meillä esikoistyttö on todella rohkea en tiedä mistä geeninsä perinyt ja meillä ei lapsilla ole ollut vaikeaa löytää kavereita. Lähinnä se arkuus tulee esiin aikuisten seurassa jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te vanhemmat ujoja ja arkoja? Onko lapsi oppinut teiltä käyttäytymismallia?
Lapsella voi olla myös sosiaalinen fobia, apua löytyy psykologilta.
Mies on tuollainen tavallinen, vetäytyvä suomalaismies. Ei ehkä ujo, mutta jörrikkä. Itse kyllä pärjään sosiaalisissa tilanteissa oikein hyvin. En ole mikään seurueiuden keskipiste, mutta kyllä puhua papatan vaikka kuinka. ap
Meillä asperger-poika jolla juurikin sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita. Päiväkodissa pelkäsi mm. syntymäpäiväänsä, kun joutui huomion kohteeksi, yhteisissä esiintymisissä saattoi laulaa hyvin varovasti, mutta lopetti heti jos huomasi että joku katsoi HÄNTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Opettaja, keho- ja luovuusterapeutti Merja-Riitta Hämäläisen mukaan luokassa tai päiväkodissa on aina muutama syvästi ujo lapsi. Hämäläinen kehottaa opettajia kysymään lapselta kahden kesken tämän toiveita.
"Ujokin voi haluta esiintyä, mutta tuetusti, esimerkiksi käsinuken avulla."
Isoissa perheissä voi olla samankaltaisia ongelmia kuin luokissa. Ujo lapsi vaatii aikaa, jota arkiruuhkassa ei aina ole.
"Ujo ei välttämättä ilmaise itseään puheella vaan esimerkiksi piirtämisen tai liikkumisen kautta. Opettajan ja vanhemman vastuulla on nähdä, missä pieni lapsi voi kukoistaa. Muuten näkymättömyyden taakka seuraa lasta aikuisuuteen saakka", Hämäläinen sanoo."
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/N%C3%A4kym%C3%A4t%C3%B6n+muuri/1135259364971
Olin samanlainen. En halunnut erottua taustasta, olin aina samaa mieltä enemmistön kanssa. Noh, yläasteella aloin jo saamaan omia mielipiteitä ja uskalsin tykätä siitä mistä oikeasti tykkäsin. Ammattikoulussa halusin erottua muista ja olinkin aika räväkkä tapaus. Koulutehtävätkin aina sovelsin itseni näköiseksi. Nykyisin kuljen näiden ääripäiden välillä, elämäntilanteista ja fiiliksistä riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 21:53"]
Lapsella voi olla myös sosiaalinen fobia, apua löytyy psykologilta.
[/quote]
Mitä alapeukuttamista tuossa oli? Myös lapsilla voi olla sosiaalinen fobia, ihan faktaa.
En pidä ajatuksesta, että ujous on asia josta pitää päästä eroon.
Se on luonteenpiirre siinä kuin mikä muukin tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse ollut ujo lapsi, en ehkä ihan noin ujo kuitenkaan. Ala-asteella vastasin luokassa hiljaisella äänellä kysymyksiin ja punastelin. Ujous on temperamenttipiirre, joka on synnynnäinen ja johon voi tosin tietoisesti itse jonkin verran vaikuttaa. Kehottaisin aikuisia olemaan liikaa kiinnittämättä huomiota ujouteen. Itseäni eniten häiritsi lapsena se, että ujouteni huomattiin ja sitä kommentoitiin. Koin sen oman persoonani arvosteluksi, koska ujous oli luonteenpiirre, jolle en mitään voinut. Huomauttelu heikensi itsetuntoa. Jokin harrastus, jossa lapsi itse on hyvä ja jossa ujous ei korostu, voi kohentaa itsetuntoa. Minut "pelasti" lahjakkuuteni kuvataiteessa ja koulussa.
on ujoutta, ja se on ihan ok. Mutta jos lapsi selvästi menee paniikkiin tilanteissa ja tulee lähes hysteeriseksi, on luultavasti kyse jostain muusta kuin "ujoudesta" (mikä yleensä tarkoittaa enemmänkin hitaasti reagoimista ja hitaasti lämpeämistä, joka on tempperamenttipiirre) ja suosittelelisin puhumaan ammatti-ihmisen kanssa, koska se oikeasti ahdistaa lasta, mikä ei ole hyvä ja siihenkin on saatavissa apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäisestä asti lapsi on ollut päivähoidossa?
Alue: Aihe vapaa
No mikä on normaalia. Ujolle tuo on normaalia käytöstä. Valitettavasti tämä maailma ei ymmärrä ujoja. Puhu asiasta päiväkodista, kai siellä on myös mahdollisuus erityislastentarhanopettajan arvioon. Ja puhu myös neuvolassa. Puhumisella tarkoitan, että pyydä apua. Mutta älkää yrittäkö väkisin rohkaista ujoa, ei onnistu. Hän tarvitsee aikaa, tilaa ja omat keinot itsensä ilmaisuun jne.