Lue keskustelun säännöt.
Ystävien pettämäkö?!?!??!
08.01.2014 |
Olen ruvennut pohtimaan syvemmin ystävyys-suhteitani ja itseäni..sanokaa mielipiteenne onko minussa vika, mitä teen väärin vai olenko vain väärien ihmisten ympäröimä?
Ystäväni tekevät seuraavia asioita :
- Tuntuu, että koko ajan saan osakseni suoraa v*ttuilua tai nälvimistä..onko omaa kuvitelmaa vai mikä mättää?
-haluisin nähdä heitä useammin yhdessä tai erikseen ja heillä aikaa on tosi vaikea löytää tai sitten eivät vastaa viestiin moniin päiviin (ja kuitenkin tiedän että ko. ihminen on pitänyt toisten kanssa yhteyttä, soitellut ym. mutta ei vaan vastaa minulle) Tätä tapahtuu monen eri ystäväni kanssa, ei vain yhden.
- minulle kerrotaan viimeisenä elämän tärkeät asiat (työpaikat, raskaus, häät ym)
- joitain asioita ei kerrota ollenkaan, vaan joku sitten "juoruaa" ja saan tietää sitä kautta. Se tuntuu pahalle, että minulle ei ole kerrottu häneltä itseltään, jota asia koskee. Joskus ollaan juuuri vasta esim. nähty eikä ole sanonut mitään sanallakaan.
- Jos ehdotan yhteistä tapaamista monen ystävän kesken, moni väittää, että ei voi sopia pitkälle ajalle mitään, ei tiedä työvuoroja sinne saakka (kyse esim. 2vkon-1kk varoajalla) (mutta eivät halua pyytää myöskään erikseen toivevapaata, että tapaaminen onnistuisi ja monilla se on mahdollista). Sitten yhtäkkiä ovatkin sopineet muita asioita jopa paljon pidemmälle...esim.
- tapaavat muita tuttujaan, käyvät risteilyillä, matkoilla jopa, teattereissa ym. Miten siis noi kaikki onnistuu, jopa matkan varaamiset monien kk päähän, mutta jos minä kysyn 1 illan treffiä vaikka ravintolaan syömään, silloin kaikki on niin vaikeaa ja mitään ei voi pitkälle suunnitella.
Tuossa nyt vaan pintaraapaisua..onko vaan tosiasia, että eivät pidä seurastani eivätkä halua tehdä minun kanssa mitään? Minä olen aina se aktiivinen osapuoli joka yrittää järjestää tapaamisia ja pitää suhdetta yllä. Pitäisikö vain luovuttaa? Jotenkin todella kauheeta ajatella, että onko nämä vuosien ajan olleet vanhat "ystävät" sittenkään enää niitä OIKEITA ystäviä?
Minulla on myös muita tuttuja, joista on tullut tosi läheisiä, vaikka näemme todella harvoin, tyyliin kerran vuodessa..joiden kanssa voimme sopia jo nyt tammikuussa kesällä tapahtuvasta viikonloppumatkasta, ja meitä on kuitenkin siinä porukassa 7 lähtijää. Ja nyt jo varailemme matkaa, hotelleja ja suunnittelemme tekemiset. Miten voi olla, että koko nuoruuteni ajan olleet ystävät, jotka asuu 2km säteellä, eivät enää mitenkään pysty näkemään vaikka kahvilla tai lenkillä illalla, eivät saa koskaan minun kanssa vapaata töistä, aina on jotain tärkeämpää perheen kanssa tai muiden ystävien. Kuulen, että ovat käyneet juhlimassa, elokuvissa, syömässä muiden kanssa, vaikka minä olen monta kertaa ehdottanut samaa.
En enää ymmärrä ja olen tästä "silmieni avautumisesta" todella järkyttynyt ja surullinen. Tunnen, että tämäkin asia vietiin minulta ja olen hyvin yksin. Minäkin olen kuitenkin naimisissa, minulla on 3 lasta ja työt ja lasten harrastukset, omat ym. Ja silti olisi aikaa ja halua tavata ystäviä tai mitä lie ovatkaan..enää. Olenko ollut sokea?
Kommentit (17)
Mullakin on samanlaisia "ystäviä" ja joidenkin kanssa ei olla enää ollenkaan tekemisissä. Yhteydenpito on loppunut kun minä en ole enää pitänyt yhteyttä. Mm. olen ollut yhdelle ravintolakaveri siis hänellä ei ollut muita ystäviä, jotka olisivat voineet lähteä viikolla tanssiravintolaan. Kun muutin paikkakuntaa, yhteydenpito jäi minun varaan ja loppui lopulta kokonaan. Luulin, että olimme hyviäkin ystäviä. Parikin tapausta on ollut, että nämä naiset ovat seurustelleet mieheni työkavereiden (ukkomiehien) kanssa ja olen sitä kautta tutustunut ja ystävystynyt ko. naisten kanssa, mutta kun romanssit ovat hiipuneet minäkin olen unohtunut.
Näitä vastaavia tapauksia löytyy elämästäni, mutta onneksi olen aina löytänyt uusia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vastaan nyt kuitenkin sun provoon ;)
En ole takertuja, minulla on paljon kavereita ja tuttuja. Mutta tämä lähin "ystävä" piiri on nyt järkytyksen kohteeni. Ajattelin vain, ollaanko kasvettu erilleen minkä nyt vasta itse näen enkä enää saa heistä sitä mitä haluan ystäviltä.
Olen elämässä oppinut, että ystävät kannattaa pitää lähellä. Mies voi ihan milloin vaan pettää ja jättää..lapset kasvaa jossain vaiheessa isoiksi. Mitä sen jälkeen jää..ystävät (tämä nyt yksi kauhuskenaario) Mutta en enää jaksa "kunnioittaa" näitä "ystäviä", jotka eivät näköjään ajattele enää samoin kuin minä. Tai ajattelevat mutta eivät halua enää olla minun kanssa tekemisissä.
Ajattelin vain, saisinko täältä vahvistusta ja samanlaisia kokemuksia siihen, että jätän nämä ko. "ystävät" nyt taka-alalle ja lopetan yhteydenpidon.
En osaa neuvoa, koska elän samantapaisessa tilanteessa. Kummiudesta ei kieltäydytä, mutta jätetään ilmoittamatta, ettei ole aikomustakaan ryhtyä kummiksi. Viime tipassa saa mies haalia tuttavistaan kaksi pakollista kummia. - Ylipäätään juuri tämä naapurusto on viimeisten parin vuosikymmenen kuluessa "autioitunut". Kuka mitenkin, jotkut vain vetäytyvät kuoreen tai syrjäytyvät eri sairauksien takia ja suoraan sanovat päin naamaa, etteivät jaksa pitää yhteyttä ja komentavat pois. Ovat kaiken lisäksi ihan rehellisiäkin eli eivät seurustele kuin ihan lähiperheensä kanssa. - Onkohan tämä jokin "ajan ilmiö"?
Ihmiset kasvaa erilleen. Oliskohan tässä tapahtunut niin?
Noin kirjoitettuna ja luettuna sulla on hirveen rasittavia ystäviä. Ehkä sussa on jotain vikaa, mutta eikö meillä kaikissa.
Mulla on naapuri, joka juuri uutena vuonna sanoi mulle "ihanaa, että olet olemassa, kun olen löytänyt susta sielusiskon.. Eikö me ollakin sielusiskoja, eikö?"
Mä en ikimaailmassa ole tuota ihmistä pitänyt edes kaverinani, vaan naapurina. Olen kyllä häntä vuosikausia kuunnellut ja kuunnellut, joskus kaupassa yhdessä käyty jne. Toisinaan istuttu iltaa isossa porukassa.
Mä en ole ikinä pitänyt tuosta naisesta. Meidän huumori ei kohtaa, ei mielenkiinnot, ei mikään.. Asuinpaikan valinta taitaa olla ainoa. Se nainen juonii, juoruaa, puhuu seläntakana, puhuuitsestään.. Reilu vuosi sitten kolmannen kerran kerroin hänelle, että paskanpuhuminen loppu nyt, haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Hän oli pahoillaan. Parin kuukauden päästä lähetti tekstarin, että vieläkö sä mökötät mulle? Ei se sitten tajunnut.
Pihalla ollaan tuon jälkeen törmätty ja tervehdin, muuten saa kylmää olkapäätä. Kesällä lähetti taas tekstarin, että hän jaksaa odottaa kyllä, koska mä tulen hänen luokse ja lopetan mykkäkouluni. Ei se vaan tajua!
Nyt ollaan sielusiskojakin!? Vittu, mikä pelle. :D
miten joku voi roikkua toisessa, kuvitellen olevamme ystäviä, sielusiskoja? Kun mä en anna mitään itsestäni, usein istun hiljaa ja kuuntelen, koska tuo rakastaa omaa ääntään. Ikinä se ei kysy miten muilla menee, puhuu itsestään ja muiden jutuista. Etenkin kun olen vuosien varrella sanonut suoraan, ettei me ystäviä voida olla. Alas kalppimaan.
Mä puhuin nyt itsestäni esimerkin voimalla. Tunnistitko itsesi?
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 00:15"]Ihmiset kasvaa erilleen. Oliskohan tässä tapahtunut niin?
Noin kirjoitettuna ja luettuna sulla on hirveen rasittavia ystäviä. Ehkä sussa on jotain vikaa, mutta eikö meillä kaikissa.
Mulla on naapuri, joka juuri uutena vuonna sanoi mulle "ihanaa, että olet olemassa, kun olen löytänyt susta sielusiskon.. Eikö me ollakin sielusiskoja, eikö?"
Mä en ikimaailmassa ole tuota ihmistä pitänyt edes kaverinani, vaan naapurina. Olen kyllä häntä vuosikausia kuunnellut ja kuunnellut, joskus kaupassa yhdessä käyty jne. Toisinaan istuttu iltaa isossa porukassa.
Mä en ole ikinä pitänyt tuosta naisesta. Meidän huumori ei kohtaa, ei mielenkiinnot, ei mikään.. Asuinpaikan valinta taitaa olla ainoa. Se nainen juonii, juoruaa, puhuu seläntakana, puhuuitsestään.. Reilu vuosi sitten kolmannen kerran kerroin hänelle, että paskanpuhuminen loppu nyt, haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Hän oli pahoillaan. Parin kuukauden päästä lähetti tekstarin, että vieläkö sä mökötät mulle? Ei se sitten tajunnut.
Pihalla ollaan tuon jälkeen törmätty ja tervehdin, muuten saa kylmää olkapäätä. Kesällä lähetti taas tekstarin, että hän jaksaa odottaa kyllä, koska mä tulen hänen luokse ja lopetan mykkäkouluni. Ei se vaan tajua!
Nyt ollaan sielusiskojakin!? Vittu, mikä pelle. :D
miten joku voi roikkua toisessa, kuvitellen olevamme ystäviä, sielusiskoja? Kun mä en anna mitään itsestäni, usein istun hiljaa ja kuuntelen, koska tuo rakastaa omaa ääntään. Ikinä se ei kysy miten muilla menee, puhuu itsestään ja muiden jutuista. Etenkin kun olen vuosien varrella sanonut suoraan, ettei me ystäviä voida olla. Alas kalppimaan.
Mä puhuin nyt itsestäni esimerkin voimalla. Tunnistitko itsesi?
[/quote]Oli naapurisi millainen hyvänsä...annat itsestäsi aika ilkeän ja omahyväisen kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari mun "ystävää" on jättänyt mut.
Heiluvat kaveriensa kanssa. Just sain kuulla erään
kaverista.
Ja niin kaipaisin seuraa.
Tämä eräs juoksee baarissa.
Mulla ei oo koskaan edes ruokaseuraa ravintolaan
saati seuraa viihteelle..
Joss ystäväsi eivät kerro sinulle asioita, vaikka juuri tapasittte, siihen on varmasti syynsä....
Jotkut ovat mukavia ihmisiä, mutta heille ei vain viitsi järjestää sen enempää aikaa elämässään, niin rajulta kuin se kuulostaakin..
Voi myös olla, että ystäväsi pitävät sinua itsestäänselvyytenä, jota tavataan silloin kun ei ole muuta tekemistä.
ehdottaisin että puhut ystävillesi suoraan, että sinua harmittaa se, etteivät he pidä yhteyttä. Älä kuitenkaan järjestä riitaa tai puhu syyttävästi tai vaativasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joss ystäväsi eivät kerro sinulle asioita, vaikka juuri tapasittte, siihen on varmasti syynsä....
Jotkut ovat mukavia ihmisiä, mutta heille ei vain viitsi järjestää sen enempää aikaa elämässään, niin rajulta kuin se kuulostaakin..
Voi myös olla, että ystäväsi pitävät sinua itsestäänselvyytenä, jota tavataan silloin kun ei ole muuta tekemistä.
ehdottaisin että puhut ystävillesi suoraan, että sinua harmittaa se, etteivät he pidä yhteyttä. Älä kuitenkaan järjestä riitaa tai puhu syyttävästi tai vaativasti.
Joss ystäväsi eivät kerro sinulle asioita, vaikka juuri tapasittte, siihen on varmasti syynsä....
Jotkut ovat mukavia ihmisiä, mutta heille ei vain viitsi järjestää sen enempää aikaa elämässään, niin rajulta kuin se kuulostaakin..
Voi myös olla, että ystäväsi pitävät sinua itsestäänselvyytenä, jota tavataan silloin kun ei ole muuta tekemistä.
ehdottaisin että puhut ystävillesi suoraan, että sinua harmittaa se, etteivät he pidä yhteyttä. Älä kuitenkaan järjestä riitaa tai puhu syyttävästi tai vaativasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 00:06"]
2 vastaan nyt kuitenkin sun provoon ;)
En ole takertuja, minulla on paljon kavereita ja tuttuja. Mutta tämä lähin "ystävä" piiri on nyt järkytyksen kohteeni. Ajattelin vain, ollaanko kasvettu erilleen minkä nyt vasta itse näen enkä enää saa heistä sitä mitä haluan ystäviltä.
Olen elämässä oppinut, että ystävät kannattaa pitää lähellä. Mies voi ihan milloin vaan pettää ja jättää..lapset kasvaa jossain vaiheessa isoiksi. Mitä sen jälkeen jää..ystävät (tämä nyt yksi kauhuskenaario) Mutta en enää jaksa "kunnioittaa" näitä "ystäviä", jotka eivät näköjään ajattele enää samoin kuin minä. Tai ajattelevat mutta eivät halua enää olla minun kanssa tekemisissä.
Ajattelin vain, saisinko täältä vahvistusta ja samanlaisia kokemuksia siihen, että jätän nämä ko. "ystävät" nyt taka-alalle ja lopetan yhteydenpidon.
[/quote]
Ai. Olen sitten provo :D oikeasti yritin kyllä auttaa, ajatella asiaa kavereidesi näkökulmasta, kun kysyit, teetkö kenties jotain väärin. No provotaan sitten lisää: oletko kenties herkästi loukkaantuva, joka kysyy neuvoa, vaikka tietää itse parhaiten? ;D Tuntuu, et on aika huonoa tuuria, jos koko ystäväpiirisi on yhtä hankalaa. Kyllähän kaikki haluavat pitää ystävistään kiinni, juuri niistä syistä, jotka kerrot. -mutta joo, antaa olla, halusin vilpittömästi auttaa, koska olen itse kärsinyt samankaltaisista ajatuksista vuosia sitten, harmi kun en osannut olla avuksi. Ipadilla ei jaksa kirjoittaa pitkästi ja "syvällisesti". Toivottavasti asiat selkiytyvät. 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 jatkaa vielä: tiedän että tämä asia on tuskallinen, ei tulisi mieleenkään provota siitä. Pahoittelut tökeröistä väsyneenä tökityistä teksteistä. Nyt poistun nukkumaan :).
Ihan sama juttu. Ite sais pitää yhteyttä ja yrittää järjestää tapaamisia, mut ei koskaan toisinpäin. Pitää tyytyy vaa omiin lapsiin, on ainaki luotettavaa seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hmm...en tiedä puhunko sitten itsestäni liikaa..voihan se olla, mutta kyllä mä kysyn aina toisten kuulumiset ja tiedän ne pintapuolen jutut kyllä. Juttelen ystävien asioista ja olen ollut apuna ja tukena jos heidän elämässä jotain suurta ollut. Olen kummi myös kahden "ystävän" lapselle. Mutta joitain syvällisia asioita ei minulle kerrota kuin vasta kaikki muutkin jo kuulleet. Ehkä tarinastasi voin jotenkin poimia ajatuksen, että meillä ei vaan enää jutut kohtaa eivätkä ystäväni jostain syystä enää koe minua läheiseksi ystäväksi. Ehkä olen vain haamukaveri nuoruudesta.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 00:15"]
Ihmiset kasvaa erilleen. Oliskohan tässä tapahtunut niin?
Noin kirjoitettuna ja luettuna sulla on hirveen rasittavia ystäviä. Ehkä sussa on jotain vikaa, mutta eikö meillä kaikissa.
Mulla on naapuri, joka juuri uutena vuonna sanoi mulle "ihanaa, että olet olemassa, kun olen löytänyt susta sielusiskon.. Eikö me ollakin sielusiskoja, eikö?"
Mä en ikimaailmassa ole tuota ihmistä pitänyt edes kaverinani, vaan naapurina. Olen kyllä häntä vuosikausia kuunnellut ja kuunnellut, joskus kaupassa yhdessä käyty jne. Toisinaan istuttu iltaa isossa porukassa.
Mä en ole ikinä pitänyt tuosta naisesta. Meidän huumori ei kohtaa, ei mielenkiinnot, ei mikään.. Asuinpaikan valinta taitaa olla ainoa. Se nainen juonii, juoruaa, puhuu seläntakana, puhuuitsestään.. Reilu vuosi sitten kolmannen kerran kerroin hänelle, että paskanpuhuminen loppu nyt, haluan olla mahdollisimman vähän tekemisissä. Hän oli pahoillaan. Parin kuukauden päästä lähetti tekstarin, että vieläkö sä mökötät mulle? Ei se sitten tajunnut.
Pihalla ollaan tuon jälkeen törmätty ja tervehdin, muuten saa kylmää olkapäätä. Kesällä lähetti taas tekstarin, että hän jaksaa odottaa kyllä, koska mä tulen hänen luokse ja lopetan mykkäkouluni. Ei se vaan tajua!
Nyt ollaan sielusiskojakin!? Vittu, mikä pelle. :D
miten joku voi roikkua toisessa, kuvitellen olevamme ystäviä, sielusiskoja? Kun mä en anna mitään itsestäni, usein istun hiljaa ja kuuntelen, koska tuo rakastaa omaa ääntään. Ikinä se ei kysy miten muilla menee, puhuu itsestään ja muiden jutuista. Etenkin kun olen vuosien varrella sanonut suoraan, ettei me ystäviä voida olla. Alas kalppimaan.
Mä puhuin nyt itsestäni esimerkin voimalla. Tunnistitko itsesi?
[/quote]
On varmasti syy, näin minäkin uskon. Mutta mikä se voi olla? Kun kuitenkin toiset sitten juoruavat näitä asioita minulle ja saan tietää niistä sitä kautta.
Ja noin se juuri menee, että sitten tapaavat minua kun kaikki muu on tehty ja kukaan muu ei kerkeä näkemään..mutta miksi minun enää pitäisi sitä sietää? En aijo, ja jotenkin nyt teidän kirjoitusten perusteella alan pääsemään sinut tämän kanssa ja otan etäisyyden. Ja näen ja pidän yhteyttä muiden kavereideni kanssa, jotka tosissaan haluavat minut mukaan seuraansa! Enkä ole mikään jämä mitä pakko "jostain tuntemattomasta syystä" pitää mukavana mutta ei mitenkään tärkeänä.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 00:26"]
Joss ystäväsi eivät kerro sinulle asioita, vaikka juuri tapasittte, siihen on varmasti syynsä....
Jotkut ovat mukavia ihmisiä, mutta heille ei vain viitsi järjestää sen enempää aikaa elämässään, niin rajulta kuin se kuulostaakin..
Voi myös olla, että ystäväsi pitävät sinua itsestäänselvyytenä, jota tavataan silloin kun ei ole muuta tekemistä.
ehdottaisin että puhut ystävillesi suoraan, että sinua harmittaa se, etteivät he pidä yhteyttä. Älä kuitenkaan järjestä riitaa tai puhu syyttävästi tai vaativasti.
[/quote]
Kiitos :) ap
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 00:34"]
2 jatkaa vielä: tiedän että tämä asia on tuskallinen, ei tulisi mieleenkään provota siitä. Pahoittelut tökeröistä väsyneenä tökityistä teksteistä. Nyt poistun nukkumaan :).
[/quote]
Hmm... Oletko liian takertuva? Rasittava? Itse ainakin ahdistun, jos ystävä/kaveri tuppautuu liikaa. Tuo, että seuraat toisten menemisiä ja olemista, vaikuttaa hassun mustasukkaiselta ja vähän vainoharhaiseltakin... Olen kyllä itse ollut nuorena vähän samanlainen. Se oli huonoa itsetuntoa, epävarmuutta, ahdistusta ja yksinäisyyden pelkoa.