Miksi mies on aina heti HIRVEÄN sairas itsekin, jos vaimo kerrankin

Tämä on niin Totta. Kun odotin kakkosta viimeisillään ja hädin tuskin pystyin liikkumaan, niin ajattelin, että nyt kerrankin minä makaan sohvalla ja mua passataan. Mutta ei, mies sairaustui flunssaan ja mun piti huolehtia esikoisesta.

Sama juttu täälläkin. Olin kerran vatsataudissa, ei mikään pysynyt sisällä. Oksentelin jatkualla syötöllä. No, mieshän oli myös kipeä. Ei oksentanut tai muuta, oli vaan huono-olo, nyyh sentään.

Ja flunssastakin, ilman kuumetta, on ihan kauhuissaan eikä voi tehdä mitään. Ärsyttää!

Nyt molemmilla ollut nuhaa. Minulla oli ensin ja mies ei huomannut mitään. Itselleen tuli sama niin koko ajan kauhistelee sun muuta....

Aivan, ihme juttu?

Narsisti.

Olen huomannut saman. Huomionhakua? Mutta tuntuu koskevan myös sellaisia miehiä, jotka eivät muuten turhasta valita. Vaikka vaimo olisi kipeä vain kerran vuodessa ja mies joka toinen päivä, takuuvarmasti mieheen iskee kaikki mahdollinen saman tien kun saa kuulla vaimon olevan mitenkään huonovointinen :)

Joo, onn naureskellut tolle miehelle että on se nyt jukulauta että minä en saa IKINÄ olla kipeänä... Ok, kun multa leikattiin umppari niin onnistui pysymään terveenä, mutta esim tuossa pari viikkoa sitten kun minulla oli vatsa todella kipeä ja ohan vesiripuli, niin mies totesi että kyllä hänelläkin taitaa olla vatsa vähän löysä ja kyllä pitäs Jaffaa saada.... 

Tai jos minulla on kuumetta (38 ja yli) niin hän mittaa ja mittaa omaa lämpöä kun on niin heikko olo ja ihan varma että on kuumetta ja sitten onkin sänkypotilas jos onkin 37,1........................

Hyvä tietää, että muillakin on samaa, ei olekaan siis vain paikallinen erikoisuus. Jostain syystä ei taida kuitenkaan koskaan toimia toisin päin, että harvoin sairastavan miehen puoliso olisi heti kamalan kipeä, kun mies aivastaisikin, vai onko kellään tämänsuuntaisia kokemuksia? 

Niin ja vaikka sairastais oikeestikin yhtäaikaa niin mies on tietenkin kipeämpi. Niin kipeä ja väsynyt ettei jaksa nousta aamulla lapsen kanssa (mut pelata kyl jaksaa yömyöhään). Naiselta ei edes kysytä, toki se jaksaa. Nainen on se joka nousee lapsen kanssa ja tekee ruuat yms vaik tekis kuolemaa...

Tuttavaperheessä vaimo saattaa sanoa, ettei nyt kipeänä jaksa sitä tai tätä ja tekee sen myöhemmin. Vaikka mies muuten tekisi ko. asian useinkin yhdessä vaimon kanssa, niin vaimon sairastaessa ei sitten millään, onhan hän itsekin yhtäkkiä huonovointinen...

Mun isä on just tommonen. :) Äiti sairastaa flunssan ehkä kerran vuodessa, isällä taas 'yrittää' harva se viikko, mutta äidin taudin iskiessä tietysti omatkin oireet pahenevat radikaalisti. Viimeisin oli jo vähän huvittava kun isällä oli kaiken lisäksi vielä tikku sormessa ja hän oli niin huonovointinen ja kipeä että sohvalla lepäillessäänkin vienosti ujelsi. :D En saisi kyllä nauraa toisen kivulle ja huonovointisuudelle..... Se on vain jotenkin hassua. Varisinkin kun äiti oli silti aika reipas vaikka kuumetta päälle 38 astetta. Oma mies taas monesti väsyneenä epäilee kuumetta ja kun mittari näyttää reilusti alle, epäilee mittarin luotettavuutta, vaikka minulla aina toimii normaalisti. :)

Ootteko muuten huomanneet että aika usein käy myös niin, että kun vanhasta pariskunnasta toisesta aika jättää, kuolee toinenkin melko lyhyen ajan sisällä myös. Tämän näkee kuolinilmoituksesta joka on pariskunnalle yhteinen. Onkohan tässä jokin yhtäläisyys?

Miesraukka pelkää joutuvansa huolehtimaan naisesta ja kodista.

Tää on oikeesti totta joo!Meillä mies kanssa on useasti jopa puhelimes sanonu jollekkin et on kuume nousemassa,siis ei oo mitää sanonu mulle sitä ennen,et olis kipee olokaan,mut yhtäkkii tulee sellai tunne kuulema ja sitte on mitannu,nii ei mitää lämpöäkään.Ja jos mä joskus uskallan sanoo et päätä särkee,niin aivan varmaa on et miehellä särkee ja on itseasiassa särkeny jo useamman päivän,ei sitä mulle kyllä oo aiemmin maininnu.

Jos mä oon oikeesti ollu kuumeessa,niin teen kyllä ruuan ym perheelle,mut mies saattaa maata monta päivää yläkerrassa,niin etten nää sitä kun sen et vessassa käy,mä en IKINÄ oo saanu rauhassa maata yhtä päivääkään,en koskaan.

Ja toinen juttunsa oli se aika kun lapset (4) oli pieniä ja ne valvotti aivan hirveästi mua.Ja mä en valehtele jos sanon,et mies ei oo koskaan valvonu lasten kanssa,vaikka jokainen lapsi on valvonu ja huutanu yönsä pari ensimmäistä vuottaan..Ja mä oikeesti valvoin hulluuteen asti niitten kanssa.Väsähdin ja masennuin täysin.Mutta kun mä joskus uskalsin sanoa siitä mun yörallista,et enpä saanu taaskaan nukuttua ollenkaan viimeyönä,niin AINA mies kommentoi,et no empä mäkään nukkunu yhtään, AINA!Mua vieläkin raivostuttaa,kun sitä aikaa ajattelen,aina piti pistää paremmaks,vaikka nukku toisessa päässä taloa kaikki ne vuodet...

Toi on niin totta ja niin karmeaa! Naisena väännän vaikka 40 asteen rintatulehdushorkassa vauvan ja uhmiksen hoidon ym. Mies ei voi sängystä nousta, "kun ei pysy pystyssä", vaikka lähes kuumeeton.