Olen jumalattoman stressaantunut, väsynyt ja ylikunnossa :( :(

Lisäyksenä vielä, että liikun pakonomaisesti, koska yritän täyttää elämässäni olevaa tyhjiötä ja saada ajatukset pois töistä jne.

Ap

Oletko ajatellut ammattiavun hankkimista?

Kuulostaa pahalta. Tarvitset apua, ehkä kannattaa aloittaa työterveyshuollosta, kunnon säikky ja palautuminen. Olet uupunut, ehkä masentunut.

Mitä kadut?

Saikku

Olen ajatellut. Se ei ole minulle helppoa, koska olen terveydenhuollon ammattilainen. Päällisin puolin kaikki kunnossa. Pystyn raahautumaan töihin, laittamaan ruoat, liikkumaan. En vain palaudu ollenkaan. Tarvitsisin keskusteluapua. Ei tämä ole selkeästi mitään vakavaa masennusta ainakaan. Monia eri asioita, jotka ovat elämän kriisiyttäneet.

Ap

Mulla vähän samankaltainen tilanne, paitsi työttömänä olen kun jouduin yrityksen lopettamaan. Mutta päätin että muutan elämäni paremmaksi. Opiskelen uuden ammatin johon en olisi voinut itseäni kuvitella aiemmin, olen paremmassa kunnossa ja näytän paremmalta kuin koskaan ennen kuin täytän 40, selätän stressin ja unettomuuden, muutan elämäni kokonaisuudessaan parhaaksi mahdolliseksi. Ja kirjoitan tästä blogia.

Ymmärrän, ettei se avun hakeminen välttämättä ole helppoa, mutta se kannattaa kyllä tehdä ihan itsesi vuoksi. Etkä ole ainoa ja ensimmäinen terveydenhuollon ammattilainen joka hakee ammattiapua tuollaisten oireiden/muiden psyykkisten oireiden vuoksi, trust me.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 00:53"]Olen ajatellut. Se ei ole minulle helppoa, koska olen terveydenhuollon ammattilainen. Päällisin puolin kaikki kunnossa. Pystyn raahautumaan töihin, laittamaan ruoat, liikkumaan. En vain palaudu ollenkaan. Tarvitsisin keskusteluapua. Ei tämä ole selkeästi mitään vakavaa masennusta ainakaan. Monia eri asioita, jotka ovat elämän kriisiyttäneet.

Ap

[/quote]

Entä palkaton loma? Nukkumisloma? Hemmottelua. Päiväkirja. Kirje miehelle...

Muista, ei tarvitse aina pärjätä.

Puhu.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 00:53"]

Olen ajatellut. Se ei ole minulle helppoa, koska olen terveydenhuollon ammattilainen. Päällisin puolin kaikki kunnossa. Pystyn raahautumaan töihin, laittamaan ruoat, liikkumaan. En vain palaudu ollenkaan. Tarvitsisin keskusteluapua. Ei tämä ole selkeästi mitään vakavaa masennusta ainakaan. Monia eri asioita, jotka ovat elämän kriisiyttäneet.

Ap

[/quote]

Yritä kirjoittaa itsellesi asiasta. Kirjoita omaa historiaasi brutaalisti itsellesi auki, mistä olet tulossa. Mitä olet tehnyt oikein ja väärin nuorena, entä sen jälkeen. Miten olet päätynyt siihen missä olet nyt. Raadollinen analyysi mikä nyt toimii ja mikä ei. Ja sitten mitä haluaisit saavuttaa jos voisit saavuttaa ihan mitä vain. Mitä se olisi? Sitten mietit kuinka kovasti sitä oikeasti haluat, valtavasti ja ehdottomasti vai olisiko se sittenkin vain nice to have? Ja sitten mietit minne suuntaat jatkossa, kyllä se siitä.

Liikuntaa vähän vähemmälle, stressiä voi purkaa vaikka saunomalla ja nukkumalla riittävästi ja laadukkaasti. Kun pääset yllä kirjoittaneen seiskan kaltaiseen mielentilaan jossa päätät onnistua jatkossa siinä mitä teet, niin tiedät päässeesi jo hyvään vauhtiin.

7. Ihanaa kuulla, että elämässä menee paremmin. Itse lähinnä mietin, että jaksanko tehdä tätä työtä loppuelämäni.

Kadun kaikkia historiani ihmissuhteita jostain syystä.

Pienetkin asiat stressaavat kauheasti. Pienikin epäonnistuminen järkyttää.

Tiedän, että olisi nyt aika hakea apua hyvissä ajoin. Minulla oli vaikea masennus vuonna 2009. Sitä kesti puoli vuotta. Kieltäydyin hakeutumasta tuolloin hoitoon enkä hankkinut mitään lääkityksiäkään. Silloin oli elämäntilannekriisi myöskin. Paikkakunnalla kaikki julkisella puolella tuttuja. Pitäisi kai nyt yksityispuolelle hakeutua, jos tämä pahenee.

Äidilleni en voi puhua, koska hän masentuu, ahdistuu ja menettää yöunensa. Ihan oikeasti. Puoliso ei ymmärrä. Hänellä on "rankempaa". On tässä paljon väsymystäkin mukana. Saisipa nukuttua edes 3 tuntia. Onneksi tällä viikolla vain 4 päivää.

Voiko sulle laittaa anonyymisti johonkin anonyymiin meiliboksiin meiliä. Olisi vinkki miten saat luultavasti nopsaan tuon uniasian kuntoon. Ilman sitä tuskin asiat paljon voi parantua, väsyneenä ihminen on ahdistunut ihan väsymyksestä johtuen. Se täytyy purkaa ensin, ja samalla se ylikuntokin helpottaa. Keho tarvitsee sen levon.

10

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 00:53"]

Olen ajatellut. Se ei ole minulle helppoa, koska olen terveydenhuollon ammattilainen. Päällisin puolin kaikki kunnossa. Pystyn raahautumaan töihin, laittamaan ruoat, liikkumaan. En vain palaudu ollenkaan. Tarvitsisin keskusteluapua. Ei tämä ole selkeästi mitään vakavaa masennusta ainakaan. Monia eri asioita, jotka ovat elämän kriisiyttäneet.

Ap

[/quote]

Yritä kirjoittaa itsellesi asiasta. Kirjoita omaa historiaasi brutaalisti itsellesi auki, mistä olet tulossa. Mitä olet tehnyt oikein ja väärin nuorena, entä sen jälkeen. Miten olet päätynyt siihen missä olet nyt. Raadollinen analyysi mikä nyt toimii ja mikä ei. Ja sitten mitä haluaisit saavuttaa jos voisit saavuttaa ihan mitä vain. Mitä se olisi? Sitten mietit kuinka kovasti sitä oikeasti haluat, valtavasti ja ehdottomasti vai olisiko se sittenkin vain nice to have? Ja sitten mietit minne suuntaat jatkossa, kyllä se siitä.

Liikuntaa vähän vähemmälle, stressiä voi purkaa vaikka saunomalla ja nukkumalla riittävästi ja laadukkaasti. Kun pääset yllä kirjoittaneen seiskan kaltaiseen mielentilaan jossa päätät onnistua jatkossa siinä mitä teet, niin tiedät päässeesi jo hyvään vauhtiin.

[/quote]

Kiitos. Tuo kirjoittaminen voisi auttaa. Ne ovat tosiaan asioita, joita olen pitänyt vuodet sisälläni. Hävennyt.

Uskon, ettei loma ole minulle hyväksi. Yleensä lomalla olen todella ahdistunut. Liian paljon aikaa pyöritellä asioita mielessä ja pohtia elämän epäkohtia.

Olen huono vastaanottamaan apua. Tiedän, että sitä pitäisi hakea, mutta ei tunnu helpolta. Ei todellakaan.

Samoja taipumuksia varmaan osaksi minullakin, miettiä vanhoja asioita turhaan. Niistä pääsee paremmin ylitse kun minä-käsitys vahvistuu. Minulla kirjoittaminen itselleni on tehokkainta. Tein sitä paljon joskus n. 19-23 -vuotiaana, eli vuosia sitten ja seurauksena jotenkin palaset loksahtivat paikalleen. Taitaisin tarvita vastaavan rutistuksen taas, samanlaista irtonaista palasta kertynyt vuosien varrella painolastiksi. Tarvitsisi tehdä päätöksiä vaikeista asioista.

10

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 01:12"]

Kiitos. Tuo kirjoittaminen voisi auttaa. Ne ovat tosiaan asioita, joita olen pitänyt vuodet sisälläni. Hävennyt.

Uskon, ettei loma ole minulle hyväksi. Yleensä lomalla olen todella ahdistunut. Liian paljon aikaa pyöritellä asioita mielessä ja pohtia elämän epäkohtia.

Olen huono vastaanottamaan apua. Tiedän, että sitä pitäisi hakea, mutta ei tunnu helpolta. Ei todellakaan.

[/quote]

Mietin vielä tuota loma vs. kiire, itsensä työstämistä prossina ja aikataulua. Jos iltaisin yrittäisit kirjoitella tunnista kolmeen sen mukaan mitä tuntuu. Siitä helposti innostuu, kun pääsee vauhtiin ja aika hurahtaa kuin siivillä. Sitten pitää laittaa jo kello soimaan jotta muistat mennä nukkumaan. Uni tulee paremmin kun alkaa muodostua käsitys itselle, että prosessi on käynnissä ja alat saada hiljalleen asioista uudelleen otetta. Ja kun nukut paremmin ja käsittelet asioita palasissa, työstät niitä myös nukkuessasi. Eli varmasti tuo mitä ajattelit, että loma ei olisi hyväksi, on myös totta.

Itse alkaisin vain kirjoittamaan vailla mitään suunnitelmaa siitä minne se kirjoittaminen vie. Sitten ehtii miettiä kun on päässyt alkuun ja vauhtiin. Itselleen kun kirjoittaa, riittää että asiat selkiytyvät kun niitä joutuu jäsentelemään, hieman perustelemaan itselleen ja tiivistämään.

Missä kohtaa avun hakemisessa se suurin kynnys on? Pelkäät, että työasiat vaikeutuisivat? Että kollegat saisivat tietää sinun olevan avun tarpeessa? Että he käsittäisivät ettet olekaan niin vahva ja täysi kone? Mieti mikä siinä oikeasti pelottaa sinua, ja olisiko siitä oikeasti haittaa jos he tietäisivät. Ammattihenkilöstöstäkin aika suuri osa kärsii itse yhdestä ja toisesta. Moni saattaisi tulla sinulle kertomaan omista ongelmistaan jos olisit hieman avoimempi tai pelkäisit sen verran vähemmän, että päästäisit jonkun heistä lähellesi.