Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
muita puurokorvia, joiden lapsi soittaa viritettävää soitinta?
31.01.2014 |
Juuri sain survottua irronneen A-kielen paikalleen ekaluokkalaisen viuluun. Meillä on digitaalinen viritin ja sen mukaan äänikin pitäisi olla oikein.
Mutta tuskaa on. Kun ei vaan tiedä niin ei tiedä. Kun ei osaa, niin yrittää opetella, mutta välillä meinaan kuolla häpeästä. Ymmärtääkö kukaan, kuinka suurta avuttomuutta tunnen ja kuinka kateellisena katson niitä lapsia joiden isät ja äidit virittävät soittimet lapselleen varmoin ottein, soitinta lainkaan pelkäämättä kohdalleen ennen soittotunnin alkua.
Toisaalta olen myös ylpeä siitä, että vaikka itse en ole soittanut eikä edes vanhempani ole, niin lapseni kuitenkin hivuttautuu hiljalleen eteenpäin. Olen valmis kestämään sen avuttomuuden ja häpeän, lapsi tuntuu nauttivan. Ja vaikka en soittaa osaakaan, osaan silti valvoa ja kannustaa häntä opettelemaan.
Kommentit (11)
Ymmärrän. Minunkin lapseni soitti viulua. Minä en osaa virittää. Kerran sain äkäiset moitteet opettajalta, kun viulu oli viritetty "aivan liian korkeaksi". Arvaa vituttiko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:21"]
Anna soitonopettajien hoitaa hommansa ja jätä sinä murehtiminen vähemmälle.
[/quote]
No jos en tuota irronnutta kieltä olisi paikalleen laittanut, niin viikko oltaisiin saatu odottaa seuraavaa soittotuntia. ei noin pieni oikein kestä sellaista. Ja kyllä niitä läksyjä on vaan soitettava päivittäin eikä lapset niitä ihan itsekseen tee. vaikeaa se on kömpelölle pienelle saada soitin kotelosta, jousi viritettyä, olkatuki kohdalleen ja vielä oikeat nuotitkin näkyviin. Pitää opetella laskemaan tahteja ja nuottien kestoa, käyttää työntävää ja vetävää jousta, viulua pitävän käden ranne opittava pitämään suorana ja asettaa oikea sormi oikelle kohdalle otelautaa, oikeaan aikaan. Joustakin on pidettävä oikein.
Hahaa! minähän olen oppinut vaikka mitä :D
ap
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:21"]
Anna soitonopettajien hoitaa hommansa ja jätä sinä murehtiminen vähemmälle.
[/quote]
No jos en tuota irronnutta kieltä olisi paikalleen laittanut, niin viikko oltaisiin saatu odottaa seuraavaa soittotuntia. ei noin pieni oikein kestä sellaista. Ja kyllä niitä läksyjä on vaan soitettava päivittäin eikä lapset niitä ihan itsekseen tee. vaikeaa se on kömpelölle pienelle saada soitin kotelosta, jousi viritettyä, olkatuki kohdalleen ja vielä oikeat nuotitkin näkyviin. Pitää opetella laskemaan tahteja ja nuottien kestoa, käyttää työntävää ja vetävää jousta, viulua pitävän käden ranne opittava pitämään suorana ja asettaa oikea sormi oikelle kohdalle otelautaa, oikeaan aikaan. Joustakin on pidettävä oikein.
Hahaa! minähän olen oppinut vaikka mitä :D
ap
[/quote]
ehkä kannattaisi alkaa se harrastus vähän isompana. Jos se harrastus on enemmän äidin harrastus kuin lapsen harrastus, niin ei kai siinä ole mitään järkeä.
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:21"]
Ymmärrän. Minunkin lapseni soitti viulua. Minä en osaa virittää. Kerran sain äkäiset moitteet opettajalta, kun viulu oli viritetty "aivan liian korkeaksi". Arvaa vituttiko!
[/quote]
Meillä on kyllä siitä ihana viuluope, että ei koskaan moiti. Hän on kehunut virityksiä, siitä tulee rohkeutta jatkaa. On siis siitä kiltii opettaja että vaikka etsimällä etsii sen yhden asian jonka vanhempi on tehnyt oikein tai edes sinnepäin ja mainitsee siitä. Me molemmat vanhemmat olemme saaneet kehuja myös tuen määrästä, siis siitä kuinka lastamme yritetään opettaa oppimaan.
pian on muna viisaampi kuin kana. Ja taitavampi <3
ap
Meinaat siis kuolla häpeästä siksi ettei sinulla ole sävelkorvaa? Miksi? Ei kaikilla ole, ja sille nykut vaan ei voi mitään.
Sanot vaan reippaasti opelle että sori, et pysty virittämään itse kun et kuule onko oikein vai ei. Jos siis sun jostain syystä tarvii virittää.
t.musikaalinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:21"]
Anna soitonopettajien hoitaa hommansa ja jätä sinä murehtiminen vähemmälle.
[/quote]
No jos en tuota irronnutta kieltä olisi paikalleen laittanut, niin viikko oltaisiin saatu odottaa seuraavaa soittotuntia. ei noin pieni oikein kestä sellaista. Ja kyllä niitä läksyjä on vaan soitettava päivittäin eikä lapset niitä ihan itsekseen tee. vaikeaa se on kömpelölle pienelle saada soitin kotelosta, jousi viritettyä, olkatuki kohdalleen ja vielä oikeat nuotitkin näkyviin. Pitää opetella laskemaan tahteja ja nuottien kestoa, käyttää työntävää ja vetävää jousta, viulua pitävän käden ranne opittava pitämään suorana ja asettaa oikea sormi oikelle kohdalle otelautaa, oikeaan aikaan. Joustakin on pidettävä oikein.
Hahaa! minähän olen oppinut vaikka mitä :D
ap
[/quote]
ehkä kannattaisi alkaa se harrastus vähän isompana. Jos se harrastus on enemmän äidin harrastus kuin lapsen harrastus, niin ei kai siinä ole mitään järkeä.
[/quote]
Voi se olla noinkin. Mutta kyllä näyttää siltä, että esim soittotaito "periytyy". lapset, joiden vanhemmat osaavat olla harratuksessa mukana, etenevät. Aika sitten näyttää kuinka pitkälle meidän lapsemme haluaa ja jaksaa jatkaa ja riittävätkö lahjat. Mutta ihan kivaa tämä minustakin on ollut nyt kun tajuaa että epämukavuusalueelle siirtyminen on tuonut minullekin uusia taitoja.
Eikö täällä ole enempää puurokorvia?
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:29"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:27"]
[quote author="Vierailija" time="31.01.2014 klo 18:21"]
Anna soitonopettajien hoitaa hommansa ja jätä sinä murehtiminen vähemmälle.
[/quote]
No jos en tuota irronnutta kieltä olisi paikalleen laittanut, niin viikko oltaisiin saatu odottaa seuraavaa soittotuntia. ei noin pieni oikein kestä sellaista. Ja kyllä niitä läksyjä on vaan soitettava päivittäin eikä lapset niitä ihan itsekseen tee. vaikeaa se on kömpelölle pienelle saada soitin kotelosta, jousi viritettyä, olkatuki kohdalleen ja vielä oikeat nuotitkin näkyviin. Pitää opetella laskemaan tahteja ja nuottien kestoa, käyttää työntävää ja vetävää jousta, viulua pitävän käden ranne opittava pitämään suorana ja asettaa oikea sormi oikelle kohdalle otelautaa, oikeaan aikaan. Joustakin on pidettävä oikein.
Hahaa! minähän olen oppinut vaikka mitä :D
ap
[/quote]
ehkä kannattaisi alkaa se harrastus vähän isompana. Jos se harrastus on enemmän äidin harrastus kuin lapsen harrastus, niin ei kai siinä ole mitään järkeä.
[/quote]
Voi se olla noinkin. Mutta kyllä näyttää siltä, että esim soittotaito "periytyy". lapset, joiden vanhemmat osaavat olla harratuksessa mukana, etenevät. Aika sitten näyttää kuinka pitkälle meidän lapsemme haluaa ja jaksaa jatkaa ja riittävätkö lahjat. Mutta ihan kivaa tämä minustakin on ollut nyt kun tajuaa että epämukavuusalueelle siirtyminen on tuonut minullekin uusia taitoja.
Eikö täällä ole enempää puurokorvia?
[/quote]'Peiytyvyyteen', että höpöhöpö. Ap:n lapsella kuulostaisi olevan hyvä ja mukava ope - ei lasten vanhempia voi velvoittaa tekemään kielen vaihtoja tai virityksiä, jos ei ole itse harrastanut ko. soitinta tai muuta kielisoitinta.
Nimim. soitonope, jonka ei ole kuullut omien vanhempiensa edes laulavan IKINÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Hahaa! minähän olen oppinut vaikka mitä :D"
Siitä vain hankkimaan itsellesikin viulu! Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, jos ei ihan Pekka Kuusistoksi tähtää.
Musiikkikaupoista saa aika käteviä viritysmittareita, jotka näyttävät vihreää valoa, kun kunkin kielen viritys on kohdallaan.
Käytä vain huoleti viritysmittaria. Soitan itse selloa harrastelijasinfoniaorkesterissa, ja kyllä meilläkin monella orkesterilaisella (myös minulla) on viritysmittari apuna. Toki saan virityksen hyvin lähelle oikeaa ilman sitäkin, mutta orkesterissa on tärkeää olla täsmälleen oikein, kun monta kymmentä soittajaa soittaa yhtä aikaa. (Erityisesti A:n saaminen täsmälleen oikeaksi on hankalaa, varsinkin kun se annetaan oktaavia korkeammalta ja täysin eri soittimella.)
Kannattaa toki yrittää vähitellen opetella kuuntelemaan niitä ääniä itsekin. Jos teillä on piano tai muu kosketinsoitin, niin yritä sen avulla kokeilla, mitä ääntä viulun kieli on lähinnä. Sitten voit viritysmittarilla tarkistaa, osuitko oikeaan. Virittämistäkin voi oppia. Harva osaa virittää soittimensa heti aloittaessaan, vaikka olisi kuinka lahjakas.
Ja minusta ap:llä on täysin oikea asenne lapsen soittoon muutenkin. Jos jää odottamaan sitä, että lapsi on niin vanha, että selviää kaikesta itsenäisesti, on lapsi jo siinä vaiheessa niin vanha, että musiikkiopistoon on enää vaikea päästä aloittelijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:n asenteessa ei tosiaan ole mitään vikaa mutta kyllähän se soitonopettaja opettaa eikös niin ettei sinun tarvitse jos et osaa!?
Alue: Aihe vapaa
Anna soitonopettajien hoitaa hommansa ja jätä sinä murehtiminen vähemmälle.