Sukutilalla eläminen

Hyvä tuuri tosiaankin. Kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.

Muuttaessani sukutilalle anopille rempattiin omat tilat sivurakennukseen ja päärakennus kunnostettiin mulle ja miehelle. Muuten menee hyvin, mutta miehen sisarusten kanssa on edelleen ongelmia. He eivät oikein tahdo ymmärtää, että talo ei ole enää heidän lapsuudenkotinsa mihin on lupa kävellä sisään koska huvittaa, saati sitten koko suvun kesämökki tai täysihoitola, vaan meidän koti.

Olen lukenut ja kuullut vastaavista tapauksista. Meillä appivanhemmille rakennettin talo 10km päähän, ihan viisas ratkaisu koska todennäköisesti menee joskus myyntiin.

Ap, sinulla on tosiaan ollut niin hyvä tuuri, että koko miehen suku on järkeviä ihmisiä, se on harvinaista. Yleensä joka perheestä löytyy ainakin yksi hankala tapaus.

On todella, jos et ole tarvinnut edes yhtään ylimääräistä lukkoa.

Minulla on täysin toinen kokemus, tässä ei ole vuosikymmeniin remontoitu mitään sellaista, jota emme voisi tarpeen tullen ottaa mukaan kun / jos muutamme pois. Omistaja on edelleen koko kuolinpesä.

Meillä on onneksi käynyt myös hyvä tuuri :)

Miehen sukutilalle muutettiin, taloa ollaan rempattu meidän näköiseksi, appivanhemmat ovat ihastelleet, miehen veli on myös tykännyt muutoksista. Ainoastaan pikkusisko on vähän hankala tavallaan. Ei tule tänne kuin omaan kotiinsa, mutta sisälle kun pääsee, ei oikein hoksaa ettei joka oven takana tarvitse käydä. Laitamme ne ovet kiinni mihin ei tarvitse vieraiden mennä :)

Mutta käyvät niin harvoin, ettei jakseta hermostua :)

Meillä appivanhemmat asuvat päärakennuksessa ja meille kunnostettiin tilat pihan toiselta puolelta. Heillä on 400 neliötä kahdestaan, meillä 70 neliötä 4 hengelle. Syytinkiin  kuuluu, että saavat asua ilmaiseksi elämänsä loppuun asti kodissaan.