Mua sitten ei haittaa yhtään olla pois töistä sairaan lapsen takia.

Olen siivooja ja palasin vasta töihin mammalomalta.Itseasiassa oli kiva palata töihin,mutta se laantui äkkiä.Töitä tuputetaan lisää ja taistelen jokapäivä pyörtymistä ja paniikkikohtauksia vastaan.Aamuisin töihinlähtö tuntuu vastenmieliseltä,kun tietää,ettei taaskaan kerkeä tekemään kaikkea.Eilen jäi hommia rästiin ja tänään taas,huomenna jatkuu sama.Asiakkaatkin tuntuvat olevan niin pallopäitä,kun kehuvat kuinka hyvä olen,mutta nähtävästi yksi kiillotettu paikka vie huomion,etten joitain erittäin tärkeitä asioita ole kerennyt siivoamaan yli kuukauteen,eivätkä huomaa.Työstä on kadonnut merkitys.Kun kukaan ei katso,siivoan isot wc tilat yhdellä liinalla,kun joku sinne tulee,näyttelen sen ajan tekeväni oppikirjojen mukaan.Koska pyykkäykselle ei ole aikaa,mitä vähemmän pyykkiä,sen parempi.Olin juuri muutaman päivän lapsen takia kotona ja kukaan ei tuurannut sinä aikana,siinä oli muutama pyhäkin välissä,että siellä lenteli töihin mentäessä taas viikon villakoirat vastaan.Nyt selvittelen päätä kotona kipeän lapsen kanssa ja tappakoot jonkun muun sillä työllä henkisesti ja fyysisesti tällä viikolla.Ilmapiirin näkee kaikista työkavereistakin,kaikki on niin vihaisia,vittuilevia,valittajia ja katkeria.Että tälviissiin...