Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu todella epäreilulta!
19.12.2013 |
Ollaan yritetty lasta vuodesta 2008, takana keskenmeno 2011 ja nyt uusi rakaus viikolla 5+4. Taas alkoin paineentunne ja kivut alavatsalla sekä nyt vuotoa. En kestä. Samalla mieheni sisko tuli vahingossa raskaaksi, eli ei niin terveelistä elämää vauvan kannalta, (alko ja tupakka) ja heidän raskaus meni hyvin ja terve vauva syntyi. Alan olla todella katkera samalla kun ulospäin pitää näyttää iloista naamaa.
Kommentit (20)
Voi kurjuus. Halaus!!!
Mitä hoitoja ja tutkimuksia sulle on tehty?
Ei se ole mikään ihme, että viiden vuoden yrittämisestä ja toistuvista pettymyksistä katkeroituu, vaikka järjellä ajatellen hyvin tietää, ettei muiden raskaudet ja lapset ole itseltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan vastaajan kanssa tismalleen samalla linjalla.
Ikävä tilanne sinulla, ap. En oikein osaa sanoa sinulle lohdutuksen sanoja. Onko tiedossa, mistä hedelmällisyysongelmasi johtuvat?
Vaikka se karua onkin, niin elämä ei vain ole tasapuoleista. Toki on inhimillistä noinkin suurissa asioissa tuntea katkeruutta, mutta silloin on löydettävä elämään jotain muutakin positiivista kuin omat lapset. Omalla katkeruudellaan pilaa ainakin oman elämänsä ja pahimmillaan muidenkin. Nauti hyvistä hetkistä ja tee itsesi niistä onnelliseksi.
2, suru ei ole rationaalista oikeastaan koskaan. Olen samaa mieltä siinä, että sitä voi tietoisesti pyrkiä rajaamaan, koska kaikki tunteet loppujen lopuksi ovat itse omassa pääkopassa luomiamme eli niiden intensiteettiin voi vaikuttaa.
Mutta aika kylmää mennä jollekin selittämään, että "lopeta olemasta surullinen ja katkera, päätät nyt vaan olla onnellinen!"
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika. En minäkään kadehdi terveitä tai ole katkera, vaikka olen vakavasti sairas.
Miehellä siittiöongelmia ja ei halua ostosiittiöitä joten tämä plussaaminen on tosi vaikeeta, on pesty siittiöt ja siirretty sitten valmis alkio.
Tiedän että muitten lapset ei ole minulta pois mutta kun itse tekee kaikkensa että saisi vauvan ja sitten toiset saa "vahingossa" sitä katkeroituu vaikka kuinka yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisitkö iloitsemaan lähipiirin ja ystävien lapsista? Ottamaan hoitoon ja hellimään heitä? Itse olen erittäin läheinen erään ystäväni lasten kanssa, vähän kuin toinen äiti (mitenkään äitiyttä vähättelemättä), enemmän siis noiden lasten kanssa vietän aikaa kun lasten isä. Tarkoitan siis sitä että jos kaipaat lasta ja lapsia kuitenkin lähipiirissä on niin saisit ehkä itsekin enemmän jos ottaisit heitä isommaksi osaksi elämääsi sen sijaan että katkeroidut. Ikävä kyllä vaikka kukaan muukaan lähelläsi ei enää saisi lapsia, ei se tarkoita sitä että sinä silti saisit lapsen. Eli muiden lapset ei ole sinulta pois vaan ovat sinulle mahdollisuus.
Ei se miehen siskon hyvin sujunut raskaus ole estämässä sinua eikä hän sinun kiusaksesi tullut raskaaksi. Iloista naamaa ei ole pakko näyttää, jos on liian vaikeaa, ole tapaamatta heitä vähän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8=ap? Eli sulle on tehty IVF-hoitoja? Montako kertaa?
Siinä touhussa voi usko loppua, mutta tunnen useampia tapauksia, joilla vasta 8-10. kerta on onnistunut. Itselläni onnasi tokassa alkiosiirrossa, mikä on tosi hyvää tuuria, mutta tosiaan se ei ole ollenkaan harvinaista, että kertoja pitää toistaa paljon.
3
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:49"]
Miehellä siittiöongelmia ja ei halua ostosiittiöitä joten tämä plussaaminen on tosi vaikeeta, on pesty siittiöt ja siirretty sitten valmis alkio.
Tiedän että muitten lapset ei ole minulta pois mutta kun itse tekee kaikkensa että saisi vauvan ja sitten toiset saa "vahingossa" sitä katkeroituu vaikka kuinka yrittää.
[/quote]
Jos "vika" ei ole sinussa niin sehän avaa sinulle mahdollisuuksia. Itselleni lapset olisivat olleet tärkeämpiä kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:49"]
Miehellä siittiöongelmia ja ei halua ostosiittiöitä joten tämä plussaaminen on tosi vaikeeta, on pesty siittiöt ja siirretty sitten valmis alkio.
Tiedän että muitten lapset ei ole minulta pois mutta kun itse tekee kaikkensa että saisi vauvan ja sitten toiset saa "vahingossa" sitä katkeroituu vaikka kuinka yrittää.
[/quote]
No miehesihän se pälli on, jos ei suostu tekemään hommaa sulle vähän helpommaksi, ja käyttäisitte niitä lahjasiittiöitä. Kohdista katkeruutesi oikeaan paikkaan.
8=ap
Tämä tärppi oli siito 7, eka raskaus oli siirto 1, silloin ajattelin että tämäpä helppoa, olisin vain tíennyt... Tosiaan kun siittiöitä miehellä harvakseltaan, ei löydy siis joka näytteessä, niin näitä siirtojakaan ei aina voi tehdä.
Ja anteeksi että marisen en vaan voi kavereille valittaa kun he elävät onnellista lapsiarkea eivätkä ymmärrä. Iloitsen ja nautin kyllä kahdesta kummilapsesta jotka ovat läheisiä mutta eivät poista oman lapsen kaipuuta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin ymmärrän, että sulla on pinna asiasta jo piukilla, varsinkin jos sulla just on keskenmeno päällä. Marise ihan rauhassa vaan, tuo pettymys PITÄÄKIN työstää ja täällä voi törmätä myös lapsettomuudesta itse kärsiviin/kärsineisiin.
Kun vaan osa kommentoijista - ne, joilla ei ole omakohtaista kokemusta siitä, miten kirvelevää ja syvältä polttavaa tuo tuska voi olla - malttaisi jättää besserwisseröintinsä väliin nyt.
3
Vitsit mua ei koskaan lakkaa hämmentämästä naisten ja vielä äiti-ihmisten tunnekylmyys. Tässäkin ketjussa on liuta ämmiä haukuskelemassa ap:ta katkeruudesta. Haloo! Jos ap olisi normaalisti sikiävä nainen ja kertoisi saavansa toista keskenmenoa jo, te tukisitte kyllä ja ymmärtäisitte surun ja pahan mielen, mutta jostain kumman syystä lapsettomuudesta kärsivä on teidän mielestä ok maalitaulu, ja viiden vuoden yrittämisen jälkeenkään ei teidän mielestä ole ymmärrettävää tuntea kateutta? Justiinsa joo.
Ap:lle lämmin halaus ja osanotto, sure rauhassa ja koeta sitten vielä uudelleen.
16, komppi. Puhut aika karskisti, mutta vähän samaa ihmettelen itsekin. Jotenkin ihmisiä (sellaisia, jotka ovat itse saaneet lapsia luomusti) taitaa pelottaa lapsettomuus ja se, mitä lapsettomat heistä ajattelevat - ja sen vuoksi se suru ja katkeruus halutaan ikään kuin kieltää ja puhua pois.
Tosiaan, jos ap ei olisi hoidoissa, vaan saamassa muuten vaan nyt keskenmenoa, kommentointi olisi ehkä ollut tässä ketjussa tukevampi ja ymmärtäväisempi.
(tai sitten ei, av ei ole empatian saralla kovin asioitunut...)
3
Kiitos teille 3 ja 16. Aina ei vaan jaksaisi yrittää ja yrittää mutta kai se on vaan pakko, en halua luopua toivosta että joskus saisin oman lapsen, ainakaan vielä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 14:45"]
Ikävä tilanne sinulla, ap. En oikein osaa sanoa sinulle lohdutuksen sanoja. Onko tiedossa, mistä hedelmällisyysongelmasi johtuvat?
[/quote]
Hedelmällisyysongelmanne. Tuskin ap yksin yrittää lasta tehdä. Jos on kaksi yrittäjää, niin ei kannata vaan toiseen suuntaan katsoa, jos rupeaa syitä etsimään.
Ymmärrän sinua ap, voimia sinulle!
Olen itse ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta toisella puolella. Sisarellani oli suuria vaikeuksia tulla raskaaksi, ja keskenmenoja hänellä oli useita. Samaan aikaa itse sain ensin kaksi lasta (tosin yhden keskenmenon kokeneena minäkin), ja kolmas lapsemme syntyi "vahingossa". Sisarelleni kolmannesta odotuksesta kertominen oli yksi vaikeimpia asioita sisarussuhteemme aikana. Samaan aikaan kun itse iloitsimme, surin hänen puolestaan.
Tällä tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, hän on nykyään kahden ihanan lapsen äiti. Samaa toivon sinullekin ap, toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin (niitä kipuja ja vuotoja voi olla ihan normiraskaudessakin).
Päätät vain olla olematta katkera.Toisten onni ei ole sinulta pois. Satutat vain ja ainoastaan itseäsi hautomalla katkeria ajatuksia. Ole onnellinen siitä mitä sinulla on ja elä tässä hetkessä. Usko pois, tiedän mistä puhun.