Miten jakaa miehen kanssa kotityöt? Auttakaa!
Hei kaikki naiset!
Olen päätoimisesti yliopistossa opiskeleva ja esikoista 21 rvkolla odottava äityli. Olen umpikujassa kotitöiden jakamisen suhteen. En tee töitä opiskelujen ohella, koska mieheni käy 5 kertaa viikossa päivätyössä, joskus tekee jopa vähän ekstraa. Olen hoitanut kotonamme lähes tulkoon yksin siivoamisen( imurointi joka vko, lattiapesu, pölyjen pyyhintä), ruuat laitan aina yksin, pyykit pesen ja viikkaan lähes tulkoon yksin, lakanat vaihdan aina kerran vkossa, roskat/lehdet viemme puoliksi, astianpesukonetta täytämme ja tyhjennämme puoliksi, teen kauppalistan, yhdessä menemme kauppaan, kirjaan kaikki ostokset kuukausivihkoomme, mies pudistelee matot ehkä kerran 2kk aikana ulkona. Lisäksi leivon vapaalla silloin tällöin. Hän vaatii minulta lisää, eikä ajattele, että minulla on myös opiskeluni ja olen välillä raskaudesta vain väsynyt. Enkö ole oivaltanut jotakin, mitä minun pitäisi vielä tehdä? Olenko unohtanut jotakin? Tuntuu itsestä että teen tarpeeksi, kun mieheni sentään tuo leivän pöytään. Töitä olisi kai vielä pitänyt tehdä, mutta olo raskaudesta oli ekat 3kk tosi huono, pahoinvointi ja oksentelu. Auttakaa, te jotka olette eläneet pidempään saman katon alla. Mieheni hoitaa kyllä auton.
Kommentit (11)
Joo, kyllä mä olen yrittänyt kertoa sanoin ja joskus kyynelinkin kun olo on ollut hirveä, mutta ei kai sitä voi odottaa, että toinen osaa täysin samaistua mun raskausvaivoihin, mutta pieni sympatia ja empatia ei olisi pahitteeksi. Välillä kun vaivojani on vähätelty...mutta kai tämä on uutta molemmille.
osaa edes kotiasioitaan järjestää. Sen kun keskustelette asiasta, sillä tavoin yleensä löytää jonkin tuloksen,. paremmin kuin vieraille valittamalla.
Jos olette niin vähän aikaa olleet yhdessä, ettei arjen rutiinitkaan suju, niin miksi ihmeessä teette siihen nyt vielä lapsen? Eikö olisi voinut vaikka opiskella se koulu loppuun ja samalla opiskella elämää, edes vuosi, niin olisitte osanneet tulla keskenäänne toimeen, ennen kolmatta ihmistä...
viime joulun alla kirjoitin paperille ylös kaikki tehtävät siivoukset ja asiat, joita ajattelin, että ennen joulua pitäisi ehtiä tehdä. Paperi oli jääkaapin ovessa näkyvillä. Tästä oli mieheni rastittanut omat hommansa, eli sellaiset joita hän halusi tehdä ja joista koki suoriutuvansa. Sanoi itsekin, että oli hyvä että asiat olivat paperilla ylhäällä, ei hän muuten olisi kyennyt hahmottamaan kokonaisuutta.
En tiedä onko tästä sulle yhtään apua. Ajattelinpa vaan kertoa, miten meidän perheessä suoriuduttiin joulusiivosta. Aion kyllä käyttää toistekin asioiden listaamista paperille, jotta mieskin kykenee näkemään kokonaisuuden. Tosin mieheni tekee kyllä muutenkin kotitöitä. Näin meillä jäi käskyttäminen ja nalkuttaminen pois.
Kuten joku jo mainitsi, teillä taitaa olla ylisiisti koti...? Kannattaisiko jo ennen lapsen syntymää laskea rimaa, ettet ole ihan stressissä kotitöiden ja vauvanhoidon lomassa. Opettele vähän rennompi ote elämään!
Ei tartte kokoajan olla rätti kourassa, ja esittää marttyyria. Mulla on 5 lasta, ja mies töissä, minä kotona, ja hoidan kaikki kotityöt, raskaana tai ei. Sen lisäksi ehdin tosi paljon muutakin, ja rakennan. Koti askareet menee siinä sivussa, pyykit 2 konetta , astianpesukoneet etc, ei monta minuttia vie, imuroinnista puhumattakaan. Imuroi 2 krt viikossa, täytä kone kerran päivässä, järkeistä kaikki askareet, ja huomaat että opiskelulle on reilusti aikaa. Tässä vaiheessa kun sulla ei ole edes lapsia, on turha alkaa listaamaan töitä, 4 lasta lisää, ja harrastukset päälle, ja sitten voi jo tullakin välillä avun tarve. Raskaus ei ole sairaus.
On totta, että raskaus ei ole sairaus, enkä ole niin väittänytkään. Itse asiassa minä en ole mikään yltiö siivoushullu, mutta mieheni on enemmän perfektionisti, minä suurpiirteisempi. Siitä on johtunut erimielisyydet. Ja sille joka kritisoi, että eikö me osata näin yksinkertaista asiaa ratkaista keskustelemalla, niin onko väärin kysyä muilta mallia ja ehkä oppia toisten virheistä? Mielestäni ei. Ja luulen että tämä on aika normaali aihe perheissä loppujen lopuksi.
Ja sinulle joka kritisoit sitä, että miksi hankimme nyt lapsenkin juuri nyt kun arki ei edes suju kaksin. Kuule,voin kertoa, että kaikki eivät HANKI lapsia, osalle ne vaan tulee. Oletko koskaan kuullut vahingoista? Mutta iloisia silti olemme esikoisestamme ja uskomme että järjestämme kyllä kotityöasiatkin. Miehenikin luki teidän kommentteja, olemme jo paremmalla mallilla. Kiitos vaan kaikille!
kannattaa vaatia kotitöiden jakoa tasan molempien kesken.näin teen itsekin.äijä käyköön töissä,huoltakoon auton,remontoikoon talon,leikatkoon nurmikentän ym.ym.kun vain kotitöissä tasa-arvo jyllää...
Vaikka toinen olisi kotonakin, kuuluisi työssäkäyvän auttaa, mikäli kotona oleva kokee työt jostain fyysisestä tai psyykkisestä syystä liian raskaiksi.
Jos toinen on työssä ja toinen on kotona fyysisesti ja psyykkisesti terveenä kuuluisi hänen tehdä kotityöt siihen pisteeseen, ettei illalla tarvitse kummankaan tehdä muuta, kuin puuhastella iltaan kuuluvat työt ja nauttia toistensa (ja lapsensa) seurasta.
Tätä mieltä minä.
imuroin kun pölyt pursuaa nurkista ja etc. Yritin esikoisen kanssa siivota ja hoitaa huushollin sillä aikaa kun lapsi nukkui; nyt tekisin toisin ja lepäisin senkin aikaa. Sitä sinunkin kannattaa miettiä; sinä ja vauva voitte hyvin, sehän on tärkeintä eikä itsensä rasittaminen ylettömällä siivoamisella. Kaikki on suhteellista, myös siivoaminen.
Jutelkaa miehesi kanssa siitä, mitä sinä odotat kotitöitä ja siltä ajalta kun vauva on syntynyt. Mitä miehesi odotta, toivoo? Ottakaa siitä selvää ja tehkää sen pohjalta ' suunnitelma' ; mitä asioita miehesi voi vauvan kanssa tehdä: hoitaako hän kylvetykset vai mitä? Missä asioissa hän haluaa olla avuksi, mikä häneltä luonnistuu parhaiten.
Ota itsellesi viikossa pari vapaahetkeä- jätä vauva isälle ja karkaa vaikka ulos kävelylle: se auttaa pahimman väsymyksen yli. Mieti mitä haluat ' vapaala' tehdä.
Nyt voisit koettaa saada miehesi ottamaan jotain kotitöitä vastuulleen...pyykin pesu,kauppareissu tai imurointi kerran viikossa? Ehdota ja katso mitä siitä seuraa.
Voimia ja onnellista odotusta sinulle!!
T: kolmen pienen mamma Helsingistä
Hurjasti teet kaikkea! =)
Kun mää oon raskaana niin loppuaika varsinkin on yhtä köllötystä! -Ja alkuaika, ehkä keskivaihekin! ;)
Varsinkin kun kakkosta odotti..
Mää teen kotona ruokaa, siivoilen mitä nyt siivottavalta näyttää.. En ressaa todellakaan, otan lunkisti vieläkin kun yläkertaa ei oo kuukauteen imuroitu ja sieltä alkaa pölypallerot tuleen alas.. :)
Jos susta tuntuu raskaalta niin kumppanin hommiin kuuluu auttaa sua. Ethän sinäkään kasaa miehelle enempi vaatimuksia jos hän väsyy?
Meillä on fifty-fifty kotityöt kun molemmat tekee jotain, opinnot vastaa työtä ja läksyt on ylitöitä! Työttömyys ja kotiäitiys on kotona olemista, mutta kun mies tulee kotiin hänkin auttaa kotiaskareissa. Eihän naisen homma oo pitää miehelle sentään luksuslomaa!!
..Koska jos mies ei tee mitään, niin sää teet silloin jatkuvasti töitä. Ja mun mielestä kotiaskareet ei saa olla työtä vaan askareita. Kotihommista pitää voida irtautuakin!
Mun vinkki on että joko mies auttaa hommissa tai sinä pidät enempi irtiottoja! Elämän pitää olla elämistä varten, että arki on juhlaa!
Oletko puhunut miehesi kanssa siitä, millaiset odotukset teillä on kodin siisteyden suhteen? Jos ne eivät ihan täysin kohtaa - sinä esimerkiksi pärjäisit vähemmän siistissä kodissa kuin mitä miehesi- voisitte sopia, että miehesi voisi tehdä niitä ylimääräisiä hommia, jotka sinusta tuntuvat tarpeettomilta. Mikäli hän todella haluaa ne tehtäviksi. Veikkaan, että miehesi huomaa hyvinkin pian pärjäävänsä vaikka lattialistoja ei olekaan pesty hammasharjalla ja vessanpönttöä nuoltu puhtaaksi joka päivä, etenkin jos joutuu tekemään sen ihan itse.
Kohdistin viestini lähinnä naisille, mutta ei se mitään, että joku uroskin uskalsi vastata, tosin nykyajan yhteiskunta on tasa-arvoisempi kuin ennen. En suostu pelkästään nyrkin ja hellan väliin ja ainakaan sitten kun olen itse opiskelujen päätyttyä työelämässä. Silloin ainakin kotityöt menee fifty fifty kun molemmat raataa leivän eteen, vannon vaikka anopin pään kautta! Mut kiitos mielipiteestä joka tapauksessa!:)