Vanhusten huono hoito
Sohaisen nyt kepillä muurahaispesää. Mielestäni vanhuksia ja etenkin dementoituneita hoidetaan nyt todella huonosti. Mielipiteeni syyt vaan on ihan erilaiset, kun yleensä ajatellaan.
Mielestäni vanhuksella myös dementoituneella pitäisi olla enemmän valtaa päättää itse mitä haluaa tehdä. Tällä hetkellä dementoituneet huijataan ottamaan lääkkeitä, vaikka eivät haluaisi. "Pakotetaan" syömään, juomaan, vaikka eivät haluaisi.
Miksi vanhus, jonka mieli on "kuollut" pakotetaan elämään. Monen pahasti dementoituneen elämä on yhtä kärsimystä. He haluavat kotiin, miehensä tai äitinsä luokse (jotka ovat kuolleet). He eivät ymmärrä mitä ja miksi tapahtuu, ovat monesti ahdistuneita ja agressiivisiakin.
Miksi heille pakkosyötetään lääkkeitä, niitä pitää piilotella ruuan joukkoon, että saadaan annettua. Sitten huijataan syömään, vaikka eivät monesti haluaisi. Miksi heidän ei anneta kuolla. Pakkosyötöllä saattavat elää vuosikausia tuota ahdistavaa "elämäänsä". Lääkkeitä heillä menee järjettömät määrät. Jokainen tietää kuinka kalliita lääkkeet ovat. Voitte laskea kuinka kalliiksi tuo lääkkeiden pakkosyöttö tulee yhteiskunnalle.
Mielestäni (dementikko) vanhusten hyvää hoitoa olisi, että henkilökuntaa olisi tarpeeksi. Saisivat syödä hyvä'ä ruokaa, mutta pakko ei olisi syödä. Lääkkeitä vähennettäisiin radikaalista, eikä niitä pakotettaisi syömään, jos vanhus ei halua. Kuolisivat luultavasti aiemmin, mutta miksi se olisi paha asia? Monet heistä eivät halua elää. Kipulääkitys olisi ainoa, mikä on ihan ehdoton. Kärsiä ei kenenkään tarvitse.
Kommentit (5)
Sohaise vaan, mutta ei se nyt noin yksinkertaista ole.
Ei dementiaa voi hoitaa lääkkeillä kuin alkuvaiheissaan, harvempi loppuvaiheen dementikko enää varsinaisia muistilääkkeitä saakaan, koska niistä ei ole enää merkittävää hyötyä. Monia muita lääkkeitä voidaan antaa oireenmukaisesti. Henkinen tuska ja levottomuus ovat aivan yhtä tärkeitä yrittää hoitaa kuin fyysinen kipu. Siksi joillekin dementikoille annetaan esim. psykoosi- tai unilääkkeitä. Ne eivät pidennä elämää.
Ihmistä ei oikeastaan voi pakottaa syömään tai juomaan. Monen kunto alkaa heikentyä juuri niinkin, että ruokahalu katoaa ja syöminen vaikeutuu ja se johtaa sairauksien pahenemiseen ja kuolemaan nopeammin. En tiedä yhtään dementikkoa, jota olisi yritetty hoitaa esimerkiksi nenämahaletkulla tai mahaportin kautta, joka voi olla sitä "pakkosyöttöä".
Ja syötettävä ihmistä on, dementoitunuttakin, jos hänellä on nälkä. Ihmistä ei saa näännyttää nälkään.
Vaikeasti dementoitunut ihminen yksinkertaisesti on syyntakeeton, eikä pysty päättämään omasta hoidostaan. Silloin yritetään hoitaa niin, että kärsimystä olisi mahdollisimman vähän. Se voi tarkoittaa myös lääkehoitoa.
Toki antipsykoottiset, masennus-, ahdistus- tai unilääkkeet voivat joskus olla tarpeen. Nykyisen tutkimustiedon perusteella niiden teho vanhuksille ja dementiaa sairastaville vain on sangen kyseenalaista. Toinen juttu sitten on, että niitä valitettavasti annetaan turhan usein aivan liian heppoisin perustein vanhuksille ja dementiaa sairastaville, ei seurata lääkkeiden vaikutuksia tai käytetä niitä ohjeistuksen mukaan. Moni vanhus syö aivan turhaan psyykenlääkkeitä joista ei ole mitään hyötyä, sivuvaikutukset vain ovat kiusana. Mutta ne on joku lääkäri joskus määrännyt, eikä kukaan ota asiakseen seurata ja arvoida onko lääkkeestä apua tai tarvitaanko sitä enää, ja josko sen voisi vähitellen lopettaa. Sitten taas esim. nukahtamislääkeitä ei pitäisi syödä yhtäjaksoisesti paria viikkoa kauempaa, koska teho katoaa ja unenlaatu vaan kärsii, mutta siltikin monet vanhukset syövät näitä vuosikausia. Masennuslääkkeitä määrätään myös ihan miten sattuu. Jos mummeli on vähän apeana koska puoliso kuoli muutamia kuukausia sitten ja on äskettäin joutunut muuttamaan instituutioon, niin ei kun nappia vaan naamaan siitä huolimatta että kyseessä voi olla aivan normaali reaktio siinä elämäntilanteessa. Muuten viattoman oloisilla masennuslääkkeilläkin voi olla ikäviä vaikutuksia vanhuksille annettuna, lisäävät mm kaatumis- ja kuolemanriskiä.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 14:47"]
Toki antipsykoottiset, masennus-, ahdistus- tai unilääkkeet voivat joskus olla tarpeen. Nykyisen tutkimustiedon perusteella niiden teho vanhuksille ja dementiaa sairastaville vain on sangen kyseenalaista. Toinen juttu sitten on, että niitä valitettavasti annetaan turhan usein aivan liian heppoisin perustein vanhuksille ja dementiaa sairastaville, ei seurata lääkkeiden vaikutuksia tai käytetä niitä ohjeistuksen mukaan. Moni vanhus syö aivan turhaan psyykenlääkkeitä joista ei ole mitään hyötyä, sivuvaikutukset vain ovat kiusana. Mutta ne on joku lääkäri joskus määrännyt, eikä kukaan ota asiakseen seurata ja arvoida onko lääkkeestä apua tai tarvitaanko sitä enää, ja josko sen voisi vähitellen lopettaa. Sitten taas esim. nukahtamislääkeitä ei pitäisi syödä yhtäjaksoisesti paria viikkoa kauempaa, koska teho katoaa ja unenlaatu vaan kärsii, mutta siltikin monet vanhukset syövät näitä vuosikausia. Masennuslääkkeitä määrätään myös ihan miten sattuu. Jos mummeli on vähän apeana koska puoliso kuoli muutamia kuukausia sitten ja on äskettäin joutunut muuttamaan instituutioon, niin ei kun nappia vaan naamaan siitä huolimatta että kyseessä voi olla aivan normaali reaktio siinä elämäntilanteessa. Muuten viattoman oloisilla masennuslääkkeilläkin voi olla ikäviä vaikutuksia vanhuksille annettuna, lisäävät mm kaatumis- ja kuolemanriskiä.
[/quote]
Kyllä tuossa tuttavieni hoitokodissa arvioidaan tarvitseeko vanhus lääkettä ja ei anneta turhaan. Kuitenkin jos vanhus tarvitsee jotain lääkettä niin ei sitä noin vain voi pois jättää vaan lääkärit tekee päätökset ja sitten toimitaan niin.
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 14:47"]
Toki antipsykoottiset, masennus-, ahdistus- tai unilääkkeet voivat joskus olla tarpeen. Nykyisen tutkimustiedon perusteella niiden teho vanhuksille ja dementiaa sairastaville vain on sangen kyseenalaista. Toinen juttu sitten on, että niitä valitettavasti annetaan turhan usein aivan liian heppoisin perustein vanhuksille ja dementiaa sairastaville, ei seurata lääkkeiden vaikutuksia tai käytetä niitä ohjeistuksen mukaan. Moni vanhus syö aivan turhaan psyykenlääkkeitä joista ei ole mitään hyötyä, sivuvaikutukset vain ovat kiusana. Mutta ne on joku lääkäri joskus määrännyt, eikä kukaan ota asiakseen seurata ja arvoida onko lääkkeestä apua tai tarvitaanko sitä enää, ja josko sen voisi vähitellen lopettaa. Sitten taas esim. nukahtamislääkeitä ei pitäisi syödä yhtäjaksoisesti paria viikkoa kauempaa, koska teho katoaa ja unenlaatu vaan kärsii, mutta siltikin monet vanhukset syövät näitä vuosikausia. Masennuslääkkeitä määrätään myös ihan miten sattuu. Jos mummeli on vähän apeana koska puoliso kuoli muutamia kuukausia sitten ja on äskettäin joutunut muuttamaan instituutioon, niin ei kun nappia vaan naamaan siitä huolimatta että kyseessä voi olla aivan normaali reaktio siinä elämäntilanteessa. Muuten viattoman oloisilla masennuslääkkeilläkin voi olla ikäviä vaikutuksia vanhuksille annettuna, lisäävät mm kaatumis- ja kuolemanriskiä.
[/quote]
Kyllä tuossa tuttavieni hoitokodissa arvioidaan tarvitseeko vanhus lääkettä ja ei anneta turhaan. Kuitenkin jos vanhus tarvitsee jotain lääkettä niin ei sitä noin vain voi pois jättää vaan lääkärit tekee päätökset ja sitten toimitaan niin.
[/quote]
Olisipa noin joka paikassa, ja myös että kaikki lääkäritkin aina olisivat ajan tasalla siitä mikä on hyvää (lääke)hoitoa ja tekisivät harkittuja päätöksiä. Seuraten myös lääkkeen vaikutuksia ja tarvetta jatkossa.
Sen tarkemmin en asiaa tunne kuin että lähipiirissä on kodinomainen vanhustenhoito eli on seitsenpaikkainen hoitokoti ja ei ole siis laitosmainen. Luulen, että kuitenkin joitakin lääkkeitä on vanhuksille annettava myös tuossa hoitokodissa sillä eikö se ole väärin jos vanhus kärsii jonkun sairauden takia ja ei anneta tarvittavaa lääkettä. Kyllä kait lääkärit ovat osanneet tehdä oikeat diagnoosit ja ei kait noita lääkkeitä turhaan syötetä? Tarkoitatko, että vanhusten pitäisi tuskissaan kuolla hiljaa pois?
Kodinomaisen hoitolaitoksen kannalla olen kyllä jossa annetaan hoivaa ja välitetään.