Lue keskustelun säännöt.
Olen 30v, ei mitään halua perustaa perhettä, opinnot kesken jne. Outoa?
07.11.2013 |
Asun halvassa opiskelija-asunnossa neljän kämppiksen kanssa. Parisuhteita on tullut ja mennyt, osa pitkiäkin. Mutta en vain osaa sitoutua, on kiinnostavampaakin tekemistä ja haluan säilyttää mahdollisuuden katsella muitakin ja "säätää" vapaasti, jos siltä tuntuu.
Opinnot ovat kesken, en ole pitänyt mitään kiirettä niiden kanssa, valmistun sitten kun valmistun. Käyn kuitenkin töissä opintojen ohessa osa-aikaisesti ja taloudellisesti pärjään ihan ok. Hoidan asiani muutenkin hyvin. Panostan vain enemmän harrastuksiin ja mukavaan elämään, vapaa-aikaan.
Perheen perustaminen ja siihen liittyvät kuviot tuntuvat kaukaiselta ja epäkiinnostavalta. Ajatus lapsesta tuntuu työläältä ja sitovalta. En tiedä, mitä sellainen elämä antaisi minulle. Toki en voi tietää tulevasta, muuttuuko mieli jne.
Monella ikäiselläni kuitenkin tilanne on aivan toinen, on perhettä, omistusasuntoa, vakityö, rutiinit ja aikuismainen elämäntapa. Mielenkiinnosta haluaisin rehellisiä mielipiteitä itsestäni ja elämästäni:) Ei niillä väliä ole, mutta silti. Tammikuussa tulee 31v mittariin.
Kommentit (59)
Minkä ikäisten ihmisten kanssa vietät vapaa-aikaasi, ovatko ystäväsi saman ikäisiä kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 17:38"]
Kukin tyylillään. Tosin kauhean pitkäksi venähtäneet opinnot eivät kaunista cv:tä, mutta jos olet jo työssä samalla niin mikäs siinä. Ehkä aavistuksen verran haiskahtaa opiskelijaelämänvaiheeseen jämähtämiseltä, mutta kuka minä olen muita arvostelemaan. Ihan kiva, että ihmiset elää omannäköistään elämää.
[/quote]
Töissä olen samalla joo ja työkokemusta on kertynyt. Seitsemän vuotta varmaan menee opintoihin, ehkä kahdeksan. Ei se ehkä liian pitkä aika ole.
Mutta tuo ajatus opiskelijaelämänvaiheeseen jämähtämisestä kiinnostaa? Millainen elämä sitten ei olisi jämähtämistä?
Jos massia löytyy, niin mikäs siinä. Itse asun taas olosuhteiden pakosta 3 hengen opiskelijasolussa. En kyllä asuisi, jos olisi muita vaihtoehtoja...
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 17:39"]
Minkä ikäisten ihmisten kanssa vietät vapaa-aikaasi, ovatko ystäväsi saman ikäisiä kuin sinä?
[/quote]
Monenikäistä porukkaa ystäväpiirissä. Omanikäisiä, vanhempia ja nuorempia. Yliopistolla pyörii toki suuremmaksi osaksi sitä nuorempaa porukkaa (toki sielläkin on myös meitä vanhempia), mutta harrastuksissa sitten vanhempaa. Sitten on lapsuudenystävät, jotka omanikäisiä. Kämppikset ovat iältään 27-29.
Nautin olla tekemisissä erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa, se avartaa. Toki aivan nuorimmat ovat liian suurissa määrin vähän väsyttävää seuraa.
Vähän sama tilanne, parisuhteessa tosin olen mutta muuten sama juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukin todellakin tyylillään. Eihän opiskelussa ole mitään väärää, etenkin jos samaan aikaan kerryttää työkokemusta - Päinvastoin! Parisuhdemielessäkin ehtii vakiintumaan vaikka kuinka myöhään. Ainoastaan lapsen saamisella on jonkinlainen aikaraja... Mutta kaikki eivät ole lapsiperheihmisiä ja ihan hyvä perhe se kahden aikuisenkin perhe voi olla.
Ehkä ainoa, että jos asia (perheellistyminen) tuntuu "vain" kaukaiselta eli et ole ehdottomasti päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton, niin se asia kannattaisi lähivuosina puntaroida. Oletko oikeasti sitä mieltä vai tuntuuko ajatus kaukaiselta jostain muusta syystä (pelko?). Ettei sit vaan ala kaduttamaan, jos myöhemmin tajuaa, että lapsi olisikin ollut se mitä haluaa. Mutta mikäli asian kanssa on sinut, niin siinähän sitten on lapseton - eihän se muilta ole pois.
Tuoreimmassa Aviisissa juttu aiheesta. Senkö inspiroimana kirjoitit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 17:55"]
Kukin todellakin tyylillään. Eihän opiskelussa ole mitään väärää, etenkin jos samaan aikaan kerryttää työkokemusta - Päinvastoin! Parisuhdemielessäkin ehtii vakiintumaan vaikka kuinka myöhään. Ainoastaan lapsen saamisella on jonkinlainen aikaraja... Mutta kaikki eivät ole lapsiperheihmisiä ja ihan hyvä perhe se kahden aikuisenkin perhe voi olla.
Ehkä ainoa, että jos asia (perheellistyminen) tuntuu "vain" kaukaiselta eli et ole ehdottomasti päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton, niin se asia kannattaisi lähivuosina puntaroida. Oletko oikeasti sitä mieltä vai tuntuuko ajatus kaukaiselta jostain muusta syystä (pelko?). Ettei sit vaan ala kaduttamaan, jos myöhemmin tajuaa, että lapsi olisikin ollut se mitä haluaa. Mutta mikäli asian kanssa on sinut, niin siinähän sitten on lapseton - eihän se muilta ole pois.
[/quote]
En ole ap, mutta täytyy sanoa, että vau. Ihana vastaus. Ihan yllättää, miten täällä välillä osataan antaa asiallisiakin vastauksia.
Ite teen jatko-opintoja, olen töissä, meillä on pian kolme lasta ja olen saman ikäinen kuin sinä. En myöskään tunne, että minussa olisi vikaa, meitä on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eno valmistui 50-v hissalta ja meni sen jälkeen vielä naimisiin! Että sullahan on vielä reippaasti peliaikaa, jos niikseen tulee. Lapsia ei onneksi kenenkään tarvitse yleensä kenenkään Suomessa nykyisin hankkia, joten asia ok.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 17:55"]
Kukin todellakin tyylillään. Eihän opiskelussa ole mitään väärää, etenkin jos samaan aikaan kerryttää työkokemusta - Päinvastoin! Parisuhdemielessäkin ehtii vakiintumaan vaikka kuinka myöhään. Ainoastaan lapsen saamisella on jonkinlainen aikaraja... Mutta kaikki eivät ole lapsiperheihmisiä ja ihan hyvä perhe se kahden aikuisenkin perhe voi olla.
Ehkä ainoa, että jos asia (perheellistyminen) tuntuu "vain" kaukaiselta eli et ole ehdottomasti päättänyt olla vapaaehtoisesti lapseton, niin se asia kannattaisi lähivuosina puntaroida. Oletko oikeasti sitä mieltä vai tuntuuko ajatus kaukaiselta jostain muusta syystä (pelko?). Ettei sit vaan ala kaduttamaan, jos myöhemmin tajuaa, että lapsi olisikin ollut se mitä haluaa. Mutta mikäli asian kanssa on sinut, niin siinähän sitten on lapseton - eihän se muilta ole pois.
[/quote]
Juu, tämä realiteetti on tiedossa, naisella aika on rajallisempaa. En osaa sanoa, mikä suhtautumiseni lapsen hankkimiseen tulevaisuudessa on, voin vain ennustaa. En ole ikinä kaivannut lasta, joten vaikea kuvitella, että haluaisin tulevaisuudessakaan ihan hirveästi, mutta en voi tietää varmasti. Ja kun tuo suhteessa eläminenkin on jo tarpeeksi haasteellista luonteelleni.. Perhe-elämä ei oikein tunnu houkuttelevalta. En voi myöskään tehdä lasta varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai meitä on joka junaan, en todellakaan ihmettele. Itsekin sain ensimmäisen lapsen vasta 30v, tosin olin ollut työelämässä jo liki kymmenen vuotta. Nykypäivänä on sallitumpaa olla "erilainen", eikä tarvi kaikkien taipua samaan muottiin.
Ei muuta mutta soluasuminen tuossa iässä... :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämäntavassasi ole minun mielestäni yhtään mitään outoa. Itse täytän parin kk kuluttua 33 enkä osaisi ikimaailmassa kuvitella, että minulla olisi lapsi! Samassa parisuhteessa tosin olen jo kymmenettä vuotta, mutta sen kummempaa perhettä en toivo enkä tahdo. Tuntuu aivan kummalliselta ajatella, että mummollani oli minun iässäni jo kolme lasta, joista kaksi kouluikäistä. Kun samanikäiset kaverit julkaisevat Facebookissa hää- ja vauvauutisiaan, ajattelen aina ensimmäiseksi, että kuinka ne nyt noin nuorena saavat jo toisen lapsen. Tämän kai "kuuluisi" olla se vauvakuume- ja ruuhkavuosi-ikä, mutta eipä ole. Onneksi.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:19"]
Ei muuta mutta soluasuminen tuossa iässä... :D
[/quote]
Isoissa kaupungeissa täysin normaalia.
Et varmaan ole ainoa 30-vuotias tuossa tilanteessa. Olin itsekin tuossa iässä, paitsi että kämppiksiä minulla ei ollut. Nyt olen nytkähtämässä aikuisten maailmaan tietyiltä osin elämääni, mutta eihän se elämä siitä oikeasti siltikään muutu mitenkään täysin erilaiseksi. Samana se ihminen pysyy oli sitten ympärillä autot ja omistusasunnot tai ei. Jos olet itse tyytyväinen ja mielestäsi oikeaan suuntaan menossa esimerkiksi opintojesi suhteen niin en kyllä sinuna huolehtisi ollenkaan siitä mitä mieltä muut ovat.
Mielestäni ei ole mitään outoa asiassa. Ei kaikkien elämä tarvitse mennä samaan tahtiin ja aikaisesti. Itse olin 17 vuotta naimisissa ja alle kolmikymppisenä sain lapsukaisen. Eron jälkeen kaipasin jotain uutta ja lähdin opiskelemaan unelmieni ammattia ja olen todella tyytyväinen. On mukavaa olla opiskelija tässä iässä ja uuden edessä, vaikka vyötä joutuukin väliaikaisesti kiristämään.:) Ystäviä on kaiken ikäisiä ja tuntuu mukavalta, kun ei vielä "tiedä" mikä isona minusta tulee. Joillain ystävilleni on nyt pieniä lapsia ja on todella mukavaa, kun saa heidän kanssa leikkiä ja välillä hoitaa, oma kun on jo aika iso. Ei elämään ole mitään kaavaa, jota pitäisi noudattaa, eikä lapsia voi tehdä varmuuden varalta. Olet vielä nuori ja ehdit niitä lapsiakin saamaan, jos todella tahdot. Jos et, niin täyteläistä elämää voi viettäilmaan lapsia ja jopa ilman puolisoa. Se on tärkeintä, että sisällä itsellään on hyvä olo. Sinun elämäsi se on. Onnea!!!
Ihan ok, mut mikä susta tulee kun valmistut? Miten olet pystynyt venyttämään noin pitkään? Kauanko olet opiskellut?
Tunnen yhden miehen joka onnistui roikkumaan yliopistossa 14 vuotta. =)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 19:04"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 18:19"]
Ei muuta mutta soluasuminen tuossa iässä... :D
[/quote]
Isoissa kaupungeissa täysin normaalia.
[/quote]
Jossain Lontoossa kyllä, mutta Suomessa... :D
Kukin tyylillään. Tosin kauhean pitkäksi venähtäneet opinnot eivät kaunista cv:tä, mutta jos olet jo työssä samalla niin mikäs siinä. Ehkä aavistuksen verran haiskahtaa opiskelijaelämänvaiheeseen jämähtämiseltä, mutta kuka minä olen muita arvostelemaan. Ihan kiva, että ihmiset elää omannäköistään elämää.