Lue keskustelun säännöt.
Joskus sitä törmää tosi rikkaisiin ihmisiin
06.10.2013 |
Kannatan kierrätystä ja säästämistä. Pitkän pennin olen säästänyt ostamalla esim. käytettynä nettikirpputorien kautta huonekaluja, mattoja, lamppuja, verhoja, lasten vaatteita ja itselleni vaatteita nettikirpputorien kautta. Yritän ostaa aina laatua, esim. huonekaluissa kokopuisia, kestäviä huonekaluja. En siis juurikaan seuraa välttämättä trendejä, ja osa huonekaluista voi olla tosi vanhoja jne. Saatan sitten itse niitä vähän tuunata, esim. uusilla verhoiluilla jne.
Olipa pitkä sepustus. Pointtini on, että juuri tässä genressä huomaan tämän tästä törmääväni todella varakkailta tuntuviin ihmisiin. Juuri nyt löin kaupat lukkoon eräästä matosta, joka sitten sijaitsee Hgin Lehtisaaressa, ja omistaja itse asuu vakituisesti kuulemma sähköpostin mukaan joko Espanjan Marbellassa tai sitten tässä kotimaan osoitteessaan... Ja nyt sitten yhdyshenkilön kautta haen maton, kun omistaja on siellä Epsanjassa.
Ja vastaavaa on minulle tapahtunut ennenkin... Olen ostanut mm. nojatuolit, jotka sijaitsivat Etu-Töölössä, erittäin hinnakkaassa paikassa ja todella isossa ja kauniissa asunnossa.
Tuntuu jotenkin aina absurdilta käydä näiden rikkaiden ja mahtavien kodissa, kun muuten ei tuollaiseen elämään omissa piireissäni mitenkään törmää. Ja itseäni jotenkin hävettää ja huvittaa, että minä ostelen varakkaiden huonekaluja pois, ja vien ne Itä-Helsinkiin duunariperheen asuntoon.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (5)
No Ap:sta nyt ei ole mitenkään tavallista asua Hgin ydinkeskustassa, isossa ja todella kauniissa asunnossa, joissa on sisustettu kovalla rahalla (kymmenissä tuhansissa), esim paljon antiikkia, arvomattoja, aitoja arvotauluja jne. On hienot kaakeliuunit, isot ikkunat, eteishalli jne. Eikä minusta ole tavallista sekään, että asutaan Hgissä merenrannalla, yhdestä Hgin kalleimmista kaupunginosista, ja porteissa on turvakamerat ja 24 h vartiointi vartiointiliikkeen kautta, tai että kakkosasunto on Espanjan Marbellassa.
Ei, mielestäni se ei ole mitenkään tavallista, vaikka ihmiset voivat ihmisinä olla tavallisia, vaikkakin rikkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni on eräs Suomen rikkaimmista ihmisistä. Tätä ei kyllä todellakaan arvaisi. Tausta hänellä ja miehellään on rutiköyhä.
Asuvat uudehkossa ihan mukavassa omakotitalossa, ei mitenkään pröystäilevässä. Tavallinen pirtinpöytä on keittiössä, ruoka tavallista kotiruokaa, autot tavallisia uudehkoja henkilöautoja. Ei siivousapua tai muutakaan "palvelusväkeä" käytössä. Lomailevat kerran, pari vuodessa ihan tavisturistikohteissa.
Jotenkin hellyttävää oli, kun ystävältäni jäi kerran aamupalapuuroa yli, hän säästi lopun jääkaappin myöhempää käyttöä varten (sämpylätaikinaan tms.).
No kyllä se on niille tavallista, jotka ovat aina itse asuneet niin, joiden naapurit ovat asuneet niin, koulukaverit enimmäkseen samoin ja sukulaisetkin toisissa kaupunginosissa vastaavasti. Itse en asunut ihan niin, mutten osannut myöskään ihmetellä kavereitani, jotka asuivat kuvaamallasi tavalla vaikkapa Kaivopuiston laidalla. Lapselle kaverit on kavereita, ja se miten joku asuu on sivuseikka ja jotnkin aina ihan luonnollista.
Yleensä rikas vanhempi väki (sekä ihmisen että rahan iän puolesta) elelee melko tavallisesti tai jopa pihistellen, eikä heille vaikkapa arvoasunto ole mitenkään ihmeellinen juttu, vaan siellä on asuttu koko ikä.
Tunnen yhden rikkaan perheen, jonka vanhemmat ajavat just vanhalla autolla ja ostavat tarjousmokkaa, mutta lapsi pitää tarkasti huolen, että takin Chanel-logo näkyy kun se taitellaan tuolille.
Asun muuten itse Etu-Töölössä ja tykkään katsella, kun huolella kammatut rouvat ulkoiluttavat pieniä koiriaan. Tuntuu, etten mä oikeasti kuulu tänne tonnin palkallani, olen vain vakoilemassa varakkaampia ihmisiä. Mutta nautin.
Mä olen koko ikäni elänyt varakkaiden naapurissa, en koskaan ole ajatellut heistä noin, tavallisia ihmisiä ovat, isoisoisä jo loi mittavan omaisuuden, isoisä jatkoi jne, säästäväisiä ja ahkeria ihmisiä, mukavia ja tavallisia. Oikeastaan tunnen paljon varakkaita ihmisiä, hassua että he ovat niitä, joista kukaan ei kadulla kävellessä arvaisi että ovat varakkaita, ei edes monen kodista. Yhtään monen tonnin laukkua ei roiku kenenkään käsivarrella vaikka koteja ja kesämökkejä on ympäri Eurooppaa ja Suomea.