Lue keskustelun säännöt.
mieheni sukulaiset eivät pidä minusta
18.12.2013 |
Minusta tuntuu, etteivät mieheni sukulaiset pidä minusta (tämän vanhemmat pois lukien). Eivät kutsu meitä ikinä minnekään, ja silloin kun olen heitä tavannut, ovat suhtautuneet jotenkin nihkeästi. Vaikea selittää, kun eivät ole sanoneet suoraan mitään. Yksi piilovittuili jo ensimmäisellä tapaamiskerralla, ihan kuin hänellä olisi ollut negatiivinen ennakkoasenne (yleensä kuulemma tosi mukava ihminen). Minulla ei mielestäni ole niin huono itsetunto, että vain kuvittelisin ihmisten inhoavan minua... En tiedä olenko itse aiheuttanut tilanteen jotenkin vahingossa, voi olla että olen vaikuttanut jotenkin ylimieliseltä, kun olen ujo enkä puhu vieraille ihmisille. Tai sitten olen möläyttänyt jotain joskus, en tiedä. Nyt en tiedä mitä tehdä, en tosiaankaan voi ottaa asiaa puheeksi näiden sukulaisten kanssa (miehelle olen kyllä asiasta sanonut, mutta en halua hänenkään alkavan kysellä tai selvitellä - leimaisivat varmaan mut seinähulluksi!) Olen akateemisesti koulutettu, toisin kuin kukaan mieheni sukulaisista... voisivatko inhota minua siksi? Mitäköhän tilanteelle voisi tehdä?
Kommentit (14)
Rupea vittuilemaan niiden kouluttamattomuudesta. Niinhän se sanonta menee, että mitä et voi piilottaa, korosta sitä. Eli jos ne inhoavat sinua jo nyt, niin lisää vettä myllyyn vaan. Tee niistä hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan heidän on vähän vaikea suhtautua sinuun, kun eivät ole itse akateemisia. Luulevat, että pidät heitä huonompina.
Tai sitten voi olla niin, kuten minun suvussani, että kaikkia kiusoitellaan vähän väliä milloin mistäkin.
Minä en ole juuri missään tekemisissä mieheni sukulaisten kanssa, enkä juuri omienikaan. Sinänsä on siis ihan sama, mitä ajattelevat minusta. Luulen kyllä, että minuun suhtauduttiin aluksi vähän epäillen, koska olen tosiaan itsekin akateeminen ja miehen suvussa ei taida olla kukaan.
Vai mietit, että he inhoavat koulutustasi, oletko sitä siis huomannut kovasti mainostaa ja korostaa? Miten joku miehen sukulainen voi olla edes kiinnostunut sinun koulutuksestasi, ainakin minulle ihmisten koulutus ja ammatti on ihan se ja sama, muut asiat merkitsevät taatusti enemmän.
Anna siis olla, pärjäät varmaan ilman sukulaisten tukea ja turvaa tai sitten vaihdat miehen sellaiseen, jolla on akateemisesti koulutettu suku. Ja yritä pitää ne "möläytyksesi" pois muiden korvilta, ole hiljaa mielummin. Voisit vaikka oppia tästä jotakin jos oikein hyvin menee.
Akateemisilla on usein se käsitys, että se on juuri se asia, mitä kaikki heistä ensimmäisenä ajattelevat. todellisuudessa suurimmalle osalle toisten ihmisten koulutustausta on ihan yhdentekevä. Nuivaan suhtautumiseen on varmaan joku muu syy, tai sitten ap kuvittelee tietävänsä mitä sukulaiset ajattelevat. Jos vaikka itse tulee suvusta, missä ollaan iloisia ja halaillaan ja pälpätetään tauotta, voi toisten rauhallisempi tapa olla yhdessä tuntua tylyltä.
Minä olen akateeminen, sivistyssuvusta ja Helsingistä. Miehen kouluttamaton savolainen suku ei vaan yksinkertaisesti tätä kestänyt. Varsinkin miehen isälle täysin ylipääsemätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskin tuo akateemisuus on kenellekään ongelma, jos ei siitä itse tee sellaista. Kuten ylempi sivistyssukuinen helsinkiläinen :D Kyllä mullakin alkaisi nyppiä, jos joku tasaiseen tahtiin jaksaa vakuutella olevansa meidän muiden yläpuolella. Siellähän liitelevät, ihan omassa rauhassa ;)
Täällä on moni sanonut ettei akateemisuus ole yleensä kellekään ongelma. Useimmille se ei ole, mutta sitten kun törmää niihin joille se on ongelma, niin niille se on todella suuri ongelma. Minua kiusattiin opiskelupaikassa koska opiskelin samaan aikaan myös yliopistossa. En edes tiennyt että aikuiset ihmiset voivat olla niin lapsellisia, mutta koko ryhmä oli päättänyt että olen leuhka. En tuonut opiskeluani muualla esille mitenkään, ainut missä siitä mainitsin oli kun alkuesittelyssä piti kertoa mitä on tehnyt aiemmin ja tekee opiskelun lisäksi. Ei olisi kannattanut.
Myös minulla miehen suku vinoilee siitä että olen maisteri. En pidä itseäni erityisen akateemisena, koska en jäänyt töihin yliopistoon. Mutta olen liian korkeasti koulutettu näille ilmeisesti. Nämä ajattelevat jotenkin seitkytlukulaisesti että on olemassa luokkasotaa, duunarit/porvarit-vastakkainasettelua ym. ihan tavallisten ihmistenkin kesken. Kuulostaapa kiakkovierailta.
Mutta minulla ei ole suurtakaan hätää. En kaipaa mieheni sukulaisten hyväksyntää. Riittää että olen mieheni mielestä se oikea. En pysty edes kuvittelemaan pitäväni hänen sukulaisistaan sen jälkeen miten he ovat minua kohdelleet, joten en koe menettäväni mitään. En yksinkertaisesti voisi vähempää välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.12.2013 klo 04:25"]
Rupea vittuilemaan niiden kouluttamattomuudesta. Niinhän se sanonta menee, että mitä et voi piilottaa, korosta sitä. Eli jos ne inhoavat sinua jo nyt, niin lisää vettä myllyyn vaan. Tee niistä hulluja.
[/quote]
Ja tästä on hyötyä, koska - ?
Tuli mieleen kutsutko sinä ja miehesi heitä teille vierailemaan tms. Miksi aloite pitäisi tulla miehen sukulaisten puolelta. Jäin käsitykseen että odottelet yhteydenottoja ja kun niitä ei ole kuulunut olet tehnyt tulkintojasi.
Voi olla niin että viestit olemuksellasi ja käyttäytymiselläsi "olen ujo enkä puhu vieraille ihmisille". Kannattaisiko alkaa puhumaan ja tutustumaan niihin sukulaisiin eikä itkeä netissä.
Ihmisten koulutus on sivuseikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama tilanne, paitsi että mieheni on ulkomaalainen. Minusta ei pidetä. Aluksi pelkkä mieheni kutsuttiin erilaisiin kissanristiäisiin, ja kun menimme naimisiin niin loppuivat kutsut miehellekkin. Erityisesti suvun muut naiset eivät pidä minusta, miehen siskoja lukuun ottamatta. Luulen sen johtuhan siitä, että elämme ihan eri maailmoissa.
He elelevät miestensä rahoilla, kotiäiteinä. Miehet seurustelevat keskenään, naiset keskenään. Oma mieheni on suomalaistunut niin, että meillä on tasavertainen parisuhde. Kun miehen sukulaisia tulee kylään niin mies itse kestitsee heidät. Tämä jo ihan senkin takia etten vieläkään täysin ole sisäistänyt heidän kulttuurinsa tapoja teeseremonioineen. Olen näiden naisten mielestä varmaan leuhka.
Mulla on kaveri, joka on sitä mieltä, että ei pidä "liian koulutetuista" ihmisistä :) Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Hänellä on se käsitys, että korkeastikoulutetut on järjestäin käytännön asioissa tyhmiä, osaavat ainoastaan teoreettisesti jotain, jota tavallinen ihminen ei ymmärrä ja eivät osaa olla luontevia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Eli syy voi joskus olla koulutuksessakin.
Mulla myös se tilanne, että miehen yksi sisko ei pidä minusta. Ei tietenkään ole sanonut asiaa suoraan, mutta se tulee ilmi kaikesta käytöksestä. Miehen vanhemmat ja muut sisarukset ovat ottaneet minut aivan mahtavalla tavalla osaksi sukua ja heidän kanssaan ei ole mitään ongelmaa. Mulla on tunne, että tätä siskoa jotenkin ärsyttää se, että tulen hänen vanhempiensa kanssa niin hyvin juttuun. Voiko joku olla mustasukkainen vanhemmistaan.... en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eräs tuttuni pitää itseään paljon parempana kuin valtaosaa muista, koska hän on akateemisesti koulutettu. On valmistunut käsityön opettajaksi.
Minä itsessään en varsinaisesti käsityönopettajan ammattia kovasti arvosta, pelkkä luokanopettajakin saa enemmän painoarvoa.
Lisäksi hän ei ole saanut koulutusta vastaavaa työtä, joka tekee oman painoarvonsa.
Itse olen valmistunut AMK.sta ja työelämässä olen ollut vuosikausia.
Mutta silti ammattiani vähätellään.
Osa pitää itseään parempana koulutuksen takia, osa ala-arvioi yliopistokoulutusta ja osa ei pidä koulutusta yhtään minään. Minäkään en pidä, ainoastaan niiden, jotka sitä tieten tahtoen korostaa.
No kyllä se vaan joillekin ON ongelma, jos joku toinen on korkeammin koulutettu kuin itse. Itselläni on kaksi korkeakoulututkintoa enkä ikinä mainosta asiaa oma-aloitteisesti. Mutta silti olen joitakin kertoja huomannut, että tietyntyyppisille ihmisille oma kouluttamattomuus ja toisen korkeampi koulutus on punainen vaate.
Komppaan erityisesti nro 9:n kirjoitusta. Juuri näin se on.
No entä jos annat vaan olla? Onko kaikkia pakko miellyttää? Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa miehen sukulaiset tai pitävätkö he minusta. Tai siis tietysti se olisi mukavaa varsinkin niiden osalta joiden kanssa mieheni viettää paljon aikaa mutta ovat aika eri maailmasta kuin minä enkä ihmettele jos eivät pidäkään. Eikä se minua vaivaa enkä aio asialle mitään tehdä. Miksi pitäisi? En minä heidän kanssaan ole naimisissa.