Ei tada työkaverit arvata, että olen

aika masentunut ja iloton.Töissä olen pääosin reipas ja iloinenkin, siellä voi ja pitääkin keskittyä muihin asioihin kuin omiinsa,ei tarvitse edes näytellä. Omassa elämässä huolta ja jännitettävää riittää, työajan ulkopuolella alakulo vaanii.Paljon asioita,joista huolta ja joihin en voi juuri itse vaikuttaa, kärsin läheisteni asioista niin paljon. En aio edes hakea apua,koska näissä asioissa ei kukaan voi minua auttaa. Toivon kuitenkin, että vielä joskus voisin olla onnellinen ja huoletonkin, ilman tätä raskasta taakkaa.