Elätkö velaksi? Miksi?

Jotta voin suorittaa aikuisiällä tutkinnon, niin on pakko ottaa opintolainaa. En olisi sitä tästä yhteiskunnasta uskonut, mutta näin on...

Mulla ei edes ole luottokorttia. En halua sitä! Miehellä on visa siltä varalta, että joskus tarvitaan nopeasti rahaa, esim. joku kone hajoaa eikä säästötilillä ole tarpeeksi rahaa. Miehen visaa on käytetty joskus myös ulkomailla.

Mulle on ihan vieras ajatus ostaa tavaroita tai ruokaa velaksi. Mutta monelle tutulle ei näköjään ole. Yksi hyvä ystäväni alkaa kyllä kohta olla solmussa raha-asioidensa kanssa. Aikanaan, kun tutustuttiin, kauhisteli uuden poikaystävänsä rahankäyttöä ja sitä, että pyytää vanhemmiltaan rahaa tiukan paikan tullen. No, hyvin hän oppi siinä vuosien varrella käyttämään visaa ja pyytämään vanhemmilta (kyllä, aikuinen ihminen). Ovat eronneet, ja ymmärrän kyllä, että hankittavaa riittää kun ei yhden kodin huonekaluista ym. tarvikkeista riitä kahteen kotiin vaikka ne tasapuolisesti jaettaisiinkiin. On ostellut visalla kaikkea. Eikä siinä kai mitään, jos tietää voivansa maksaa takaisin. Mutta on pätkätöissä, jotka kyllä vuosikausia on aina jatkuneet kun edellinen loppuu. Mutta nyt tuli sitten se piste, että työt ei jatkuneetkaan. Visalaskua on, ja lisää tulee koko ajan.

Hän on myös sellainen elämästä nautiskelija, panostaa hyvään ruokaan, viiniin ja matkusteluun. Eikä siinäkään mitään, jos varaa on. Mutta varsinkin eron jälkeen on usein kuultua "no, onneks on visa!" Jos suunnitellaan vaikka illanviettoa, ja mietitään mitä kaupasta ostetaan ja minä toppuuttelen että ei niin kallista, niin hän vetää tän visa-kortin esille. Minä en voi kuvitellakaan, että ostelisin herkkuruokia ja viinejä velaksi. Jos ihan suuri hätä iskee, niin ruokaa perheelle, mutta jos rahaa ei ole, en lähde toiselle paikkakunnalle kylpylälomalle tai edes kotipaikalla hienoimpaan ravintolaan syömään hihkaisten iloisesti onneks on visa!

Olen huolissani tästä ystävästäni, hänellä on myös lapsi elätettävänä...

Minusta tuntuu myös, että nykyään eletäân illuusiossa, että kaikkea pitäisi saada aina heti ja juuri sellaista kun haluaa... Aika helppo siis elää velaksi edes huomaamamatta, että voi olla elintason ja tulotason välissä jonkinlainen kuilu. Me käytetäân luottokorttia, koska internetin kautta ostamalla saa monet tuotteet paljon halvemmalla kuin kaupasta, esim elektroniikka ja kirjat, joita joudutaan työn vuoksi ostamaan jatkuvasti... Lasku tosin tulee heti seuraavassa kuussa ja se menee suoraan tililta kokonaisuudessaan, että siinä tulee kyllä joka ostoksen kanssa ajateltua, että on laskenut voivansa maksaa seuraavassa kuussa, eli yli varojen elämisestä ei ole siinä kyse. Toinen luottokortti otettiin kun huonekaluliike tarjosi osamaksumahdollisuutta, mikä olikin sitten luottokorttisysteemi, jota lyhennetäân jollain summalla kuukausittain. Se oli meidän ensimmäinen kokeilu siitä maksutyylistä ja teimme sen ihan huviksemme kokeillaksemme, kun tuntuu että se on se perusmaksukeino nykään monelle, joten ajateltiin, että kai siinä jotakin hyvää on oltava. Taisi kuitenkin myös jâädä viimeiseksi kokeiluksi se, koska molemmilla meni hermot siihen, että lasku lyhenee hirmuisen hitaasti (valittiin tarkoituksella sellainen 50e/kk takaisinmaksu, jotta "se ei tuntuisi missään") ja joka kuukausi 20% lyhennyksestä on pelkkiä lisäkuluja. Eli siinä ehti kertyä varmasti satanen jos toinenkin ihan hukkarahaa. Tietysti sen olisi voinut maksaa nopeammin pois, mutta testi mikä testi. Lisäksi korttifirmalta tulee viikottain kirjeitä, joiden perussanoma on se, että "tililläsi on sen ja sen verran (luottoraja) rahaa, jonka voit käyttÄä mihin haluat..." ja lisäksi tulee jatkuvasti tarjouksia nostaa luottorajaa, mikä me tarkoituksella mitoitettiin vain sellaiseen summaan, mitä silloin ostettiin. Todella tympeä maku jäi siitä kokeilusta. Hyôdyllinen minusta ainoastaan todellisessa pakko tilanteessa ja silloinkin olisi katsottava, ettâ se lasku todellakin pienenee, koska periaatteessa siinäkin voi temppuilla niin, että maksaa takaisin ja tekee samantien lisälaskua taas katteen verran, koska firmahan hyötyy parhaiten siitä, että lasku on maksimissaan koko ajan... Meidän filosofia on siis mieluummin sÄästää etukäteen tai ainakin jos ottaa lainaa, niin tietäÂ, että säâstötilillä on moninkertainen summa, josta voi tarpeen tullen maksaa lainan takaisin nopeasti. Autolaina tietysti on ok, koska sellaisia summia tuntuu typerältä laittaa säästöistä menemään, mutta sekin on suhteutettu niin, että suurimman osan saisi hätätilanteessa maksettua suoraan pois. Asuntolainaa meillä ei ole, mutta perintöjä ilmeisesti jonkin verran tulossa, joten asunnonosto on ajankohtainen vasta sitten kun ne on omissa nimissä. Siihen saakka säästämistä ja kuitenkin ihan normaalielämää, eli syôdään ja matkustellaan ja ostellaan vaatteita, mutta sillä periaatteella, että ensin katsotaan mitÄ voidaan tehdä, eikä kortteja vingutella ilman, että ollaan varmoja siitÄ, että tasapaino säilyy. Kuten tästä vastauksesta jo huomaa, olemme molemmat enemmän velkavastaisia, kuin innokkaita... molemmat pidetään ihan kauheana tilanteena sitä, ettei pystyisi maksamaan lainaa takaisin tai joutuisi tekemäân nimellisiä lyhennyksiä lainan ikinä pienentymättä...

Ehka vaan enemmän toivoisi eettisempiä toimintatapoja luottokorttifirmojen toimintaan jne, jotta ihmisille ei tarjoiltaisi sellaisia mahdollisuuksia, joista lopputulos on ihan toivoton... ja enemmän julkista keskustelua järkevästä kuluttamisesta, jotta ihmisillä säilyisi todellisuuden taju hiukan paremmin... Siihen liittyen myös vanhemmille ohjeistusta siitÄ, ettei lapsillekaan tarvitse antaa korkeampaa elintasoa, kuin mihin tulotaso riittää, koska seuraava sukupolvi on vielä suuremmissa ongelmissa, jos heitä ei yhtäân totuteta siihen, että rahankäytön on aina oltava vastuullista ja toiveet on mitoitettava sen mukaan mihin kykenee...  

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 21:00"]

Mun äitini maksaa aina luotolla kun kaikki ostokset näkyy sitten helposti talouden kirjanpidon kannalta yhdellä laskulla ja siitä saa jotain bonuksia. Maksaa sitten aina heti koko laskun pois, koska hänellä on kyllä tilillään rahaa ja on varaa kyllä maksaa ilman luottokorttiakin ostoksensa pois välittömästi.

[/quote]

Ei hän oikeastaan maksa luotolla vaan käyttää korttiin kuuluvaa korotonta maksuaikaa. Niin teen minäkin. Maksan lähes aina Visa Creditillä, ja koskaan en ole maksanut luottokorkoa senttiäkään.

lainasin miehen firmalle 65 000 e- tappiollinen firma myytiin ja maksan omista rahoista velkoja + perheen asuntolainaa- 20 e/ kk jää käyttörahaa, mutta veloista on jo 3/ 4 maksettu nyt ja kesällä 1/ 2...toivossa on hyvä elää, minulla on vakituinen työ

Opiskelijana olen siihen pakotettu. 

Elänkö velaksi kun asuntovelkaa on 168 000€ ( puoliksi)? Asuntolainaa on okt:sta ja halutaan asua okt:ssä. 

kk-tasolla luottokorttivelkaa on vaihtelevasti 0-600€ riippuen työreissujen määrästä. Ulkomailla maksan hotellit yms luottokortilla ja maksan korttimaksun aina seuraavassa kuussa. 

Koska sijoitan velkavivulla asuntoihin, velka tuottaa minulle lisää rahaa.

3:lla meni pointti aika lujaa ohi...

Ystäväsi elää toki yli varojensa, mutta en näe ollenkaan vaikeana tuhlata kampaajakäynteihin, vaatteisiin ym. reilua tuhatta euroa kuukaudessa.

Jos siis hänen osuutensa vuokrasta on 350 eur, muut asumis-, media-, vakuutus-, bussilippu- ym. pakolliset menot ehkä 300 euroa + ruoka vaikka 200 euroa/kk, niin vajaan 2000 euron netosta jää noiden jälkeen noin tuhat euroa. Itse käytän suunnilleen sen verran kuussa vaatteisiin, kosmetiikkaan, hemmotteluun (=kampaaja, hieroja, kosmetologi ym.) yms. "ylimääräiseen". Toki tulotaso on korkeampi ja asunto oma.

Eipä nyt tullut vastausta ap:n alkuperäiseen kysymykseen, kun en itse samalla tavoin elä velaksi, mutta selitys ystäväsi menoille ehkä...

6: niin, kai tuo olisikin ihan ok, mutta hän on kuluttanut tosiaan noihin srn Visan luottorajan verran ja on nyt ongelmissa kun ei saa sitä Visaa lyhenemään yhtään.

En elä velaksi. En osta mitään osamaksulla tai luotolla. Joskus reissussa olen ollut pakotettu käyttämään luottokorttia, mutta kotimaassa en käytä missään ostoksissa. Jos ei ole rahaa ostaa käteisellä, niin sitten ei osteta. Asuntolainaa meillä on, kun asutaan uudehkossa omakotitalossa. 

Mun äitini maksaa aina luotolla kun kaikki ostokset näkyy sitten helposti talouden kirjanpidon kannalta yhdellä laskulla ja siitä saa jotain bonuksia. Maksaa sitten aina heti koko laskun pois, koska hänellä on kyllä tilillään rahaa ja on varaa kyllä maksaa ilman luottokorttiakin ostoksensa pois välittömästi.

Elän velaksi, koska maniapäissäni menin alkuvuodesta tuhlaamaan kaikenlaiseen turhaan. Nyt on sitten kaameat pikavippivelat, joiden kanssa pitää yrittää kikkailla ja lyhentää opintolainalla... Välillä tulevaisuus tuntuu tosi mustalta, vaikka luottotiedot ovatkin tallessa.

Halusin ison perheen ja viettää aikaa lasteni kanssa. Maksamme velkaa sitten pois kun lapset ovat isompia ja molemmat olemme töissä. Uskoisin että saamme myös aikanaan ihan merkittävästi perintöä, niin miksi söisimme vain makaroonia nämä ruuhkavuodet?

En elä. Miksi eläisin? Kammottaa jo ajatuskin.

Olen pätkätyöläinen ja töitä on vaihtelevasti. Välillä on pitempiä pätkiä. Tänä vuonna kuitenkin ollut vain lyhyitä työsuhteita ja niiden välissä työttömyysjaksoja. Pätkistä palkat maksetaan joskus tosi paljon jälkikäteen ja päivärahoja työttömyysjaksoilta joutuu aina odottamaan.

Elän siis luotolla ja maksan niitä takaisin joka kuukausi sen minimin, koska enempää en pysty.

Täytyy vain toivoa, että joskus saisin töitä vakituisesti tai vaikka edes vuodeksi kerrallaan niin että saisin talouteni kuntoon.