Siis häh? Onko älykkäät lapset pieninä hermostuneita ja ylivilkkaita?

No minäkin olin utelias, puhelias, vilkas ja ikäisiäni edellä monessa asiassa. Koliikkiakin oli. Olen tarjoilija. Nih.

Ei siinä, että tyhmäkään olisin. Ei vaan huvittanut istua paikallaan läksyjä lukemassa.

Aihe sinänsä on tosi mielenkiintoinen, mutta määrittely on vaikeaa. Olin lapsena rauhallinen, enkä mielestäni ole penaalin terävin kynä, jos en tylsinkään. Koulussa pärjäsin hyvin, koska viitsin kuunnella ja tehdä läksyjä, eli en keskiarvon perusteella tekisi kovin ihmeellisiä päätelmiä älykkyydestä. (Vaikka tuskin ysin keskiarvolla tietysti ihan tyhmäkään voi olla!)

Sen vähän, mitä olen aiheesta lukenut, perusteella muistelisin, että usein älykkäät ovat nimenomaan aika "hankalia" ihmisiä. Esikoiseni on ilmeisesti melko älykäs, ja hän on kyllä aika jääräpää, niin hyvässä kuin pahassa. Kaiken kaikkiaan vähän outo lintu, mutta koulussa on vähän "tasoittunut". Kuopus on paljon tasaisemmin kehittynyt, ja sosiaaliset taidot ovat selvästi paremmat kuin esikoisella aikanaan, ja olin oikeastaan aika yllättynyt, kun hänkin taitaa olla älykäs. Olin jotenkin yhdistänyt esikoisen "vaikean" luonteen tuohon älykkyyteen. Kumpaakin lasta on muuten yhdistänyt se, että vauvoina olivat tosi huonoja nukkujia, eivät ollenkaan eläneet sellaisessa vauvan unimaailmassa, vaan reagoivat kaikkeen, siis säpsyivät ääniä jne. Sitten taas joskus parivuotiaina, jolloin muut pojat tuntuvat usein olevan aika vilkkaita, nuo meidän pojat olivat aika rauhallisia, esikoinen etenkin.

Tästä aiheesta on kiva keskustella, itse ainakin olen tosi kiinnostunut omista lapsistani ja laajemminkin ihmisten lahjakkuuksista jne. Usein vain tulee sellaisia vastauksia, että "mitä neroja säkin av-mamma luulet kersojesi olevan, samanlaisia tallukoita ne on kuin muutkin" yms. Ja se onkin totta, että vaarallisella tiellä ollaan, jos aletaan ihmisiä laittamaan arvojärjestykseen vaikkapa älykkyyden perusteella (en itse siis kaiketi ole huippuälykäs, mutta en koe siitä alemmuuskompleksia), mutta hyvää kai saa lapsilleen toivoa jokainen!

No mikä ettei. Ainakin ne luokan hiljaiset hissukat ryhtyivät myöhemmin osastosihteereiksi ja opettajiksi ja kirjastonhoitajiksi.

Mutta kyllä nissä oli muutama lähetystöneuvos ja alkoholisti

ja toisaalta taas vilkkaissa oli sitten niin tehtaanjohtajaa kuin pääjohtajaa ja hermosairasta ja huumeveikkoa ja vankilakundia.

Kyllä meitä on moneksi. Niin vilkkaissa kuin nynnyissäkin.

quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:52"]

Yksi tutun tutun poika oli varsin vauhdikas lapsena mutta nykyään sen keskiarvo on yli yhdeksän.Miten on mahdollista?

[/quote]

Vanhemmat määrittelevät usein lapsen älykkääksi hyvän koulumenestyksen perusteella. Oikeasti niillä ei ole paljoakaan tekemistä keskenään.

Tyhmäkin menestyy jos jaksaa tehdä töitä kun taas moni älykäs alisuoriutuu sen vuoksi ettei peruskoulu nykyisellään pysty tarjoamaan kenellekään mitään henk.koht. tukea tai haastetta. Oma lapseni on älykäs mutta hänellä on kapea-alainen oppimisvaikeus (laajat tutkimukset tehty ja niissä todettu ikätasoaan älykkäämmäksi) mikä hankaloittaa koulunkäyntiä ja tämän vuoksi on alisuorittaja.

No ei vilkkaus ja älykkyys liity mitenkään toisiinsa.

Mä olin ainakin itse(nainen olen) kuulema koko ajan äänessä ja äitini valitti siitä että lopeta puhuminen.Opin nopeasti puhumaan jne.Ja olin kyllä aika vauhdikas.Mulle sattui yhtä sun toista.

Vilkkaus ja uteliaisuus on kyllä älykkyyden merkkejä lapsessa.Olen kolmonen.Lue lakia.

Miksei olisi mahdollista? Ihan tyypillistä, että älykkäät lapset ovat vauvana ja pienenä vaativia.

Meillä kolme rauhallista lasta. Kaikilla peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo yli 9, yksi kirjoittanut ylioppilaaksi yleisarvosanalla laudatur, opiskelee nyt lakia. Uteliaita he lapsena olivat mutta eivät todellakaan mitään vipeltäjiä tai hermostuneita ipanoita.

Jos sun päätelmäsi pitää paikkansa, mulla on nero kotona.

Jostain muistelisin lukeneeni, että koliikkilapsilla on keskimääräistä korkeampi ÄO. Tunnen tasan kaksi entistä koliikkilasta, toinen on proviisori ja toinen lääkäri.

Niin ja toinen noista koliikkilapsista on minä.

Täällä(kin) yksi juristi - ja koliikkivauva ja muutenkin melko haastava lapsi olin kuulemma minäkin. En tiedä, tuleeko haastavista lapsista ja/tai koliikkivauvoista mitenkään poikkeuksellisen älykkäitä, mutta tämän ketjun perusteella voitaneen tehdä se johtopäätös, että hyvät mahdollisuudet heillä on suorittaa oikeustieteellinen tutkinto. Onhan se jotain sekin ;D

Tällä voikin sitten kaikki koliikkivauvaansa kanniskelevat lohduttautua ;)

mun lapsi oli koliikkilapsi, mutta sen jälkeen tosi helppo ja rauhallinen. Mutta koulussa menee oikein hyvin,

Mä olin kiltti, en mitenkään levoton. Utelias kyllä ja vilkas siinä mielessä että olin sosiaalinen ja keksin kaikenlaisia leikkejä ja tekemistä (mutta kun olin tottelevainen niin en ottanut leikkeihin mitään miellettyjä mummon perintövaaseja, kiipeillyt kirjahyllyssä tjsp). Ei koliikkia, vauvana olin kuulemma aika samanluontoinen kuin lapsena: muutoin rauhallinen, mutta kun suutuin niin tulistuin kunnolla ja nopeasti. Keskittymiskyky on aina ollut hyvä.

Siitä lähtien kun todistuksiin alkoi tulla numeroita oli keskiarvo kouluissa aina yli ysin, ÄO oli Mensan testissä 148 ja maisteriksi itseni luin.

EN tiedä, huippuälykkäistä kait ainakin on jotain kerrottu, että lapsena olivat mahdottomia?

Mun lähes 10 keskiarvon omaava on kyllä ollut aina aika rauhallinen tapaus, sitten tuo toinen, joka on aloituksen kaltainen on aivan ääripäätä, hyvä jos ikinä tulee saamaan keskiarvoaan edes seiskan yli...

Kaikki lie mahdollista?

Hoh hoh.No mulla oli ihan hyvä ylioppilastodistus ja pääsin kanssa oikikseen.

Mutta olen yhä samanlainen ja puhelias.Olin perheen esikoinen.Veljeni valitsi muun alan eikä ole edes ylioppilas.Niin ne lapset voi olla erilaisia.Toivon omista lapsista lääkäreitä tai taiteilijoita.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 19:03"]

Hoh hoh.No mulla oli ihan hyvä ylioppilastodistus ja pääsin kanssa oikikseen.

Mutta olen yhä samanlainen ja puhelias.Olin perheen esikoinen.Veljeni valitsi muun alan eikä ole edes ylioppilas.Niin ne lapset voi olla erilaisia.Toivon omista lapsista lääkäreitä tai taiteilijoita.

[/quote]

Oikeastiko jollain on toiveita sen suhteen minkä ammatin lapset valitsevat???

Kuulostaa 50-lukulaiselta.

Itse toivon että lapseni löytävät sen ammatin missä viihtyvät, viis siitä onko se minun mieleen tai ei.

Minä olin koliikkivauva ja vilkas pienenä, olen lääkäri. Niin on toisaalta veljenikin, vaikka hän oli vauvana oikea joka äidin unelma, hyväuninen ja rauhallinen.

Täällä on kaikki lääkäreitä, lasten keskiarvo yli 9 ja omakin äo vähintään 145.

Älykkyydellä ei ole hönkäsen pöläyksenkään verran tekemistä vilkkauden kanssa. Älykkyys on periytyvä ominaisuus.