Onko tämä joulunviettoininä ihan suomalainen ilmiö?

Jaahas tätäkin ketjua. Kellekään ei tunnu tulevan mieleen, että joskus voi olla niinkin, että sukulaiset eivät vain tule toimeen keskenään. Jos on kokenut vanhempien taholta julmuutta ja väkivaltaa, jota he eivät edes kadu ja pyydä anteeksi, miksi ihmeessä olisin heidän kanssaan tekemisissä, varsinkaan jouluna? Olen yrittänyt aikuisena unohtaa lapsuuden kokemukseni, mutta se ei ole onnistunut mm. siksi, koska minusta tuli nuorena sairas ja työkyvytön ihminen, jollaiseksi tod.näk.jään loppuelämäkseni. Jos vierailen vanhempieni luona, nämä asiat tulevat pintaan sen lisäksi, että heidän kanssaan on muutenkin vaikeaa. Välillä voi olla hyvä hetki, mutta jossain vaiheessa vierailua tunnen heidän ja muidenkin perheenjäsenten kanssa jäykkyyttä, jännitettä ja muutenkin negatiivista energiaa, joka aiheuttaa minulle pahaa oloa. Kaikkein pahinta se on silloin, jos isä alkaa lapsuudesta tuttuun tapaan valittaa jostakin hyvin kireällä ja häijyllä äänensävyllä. Silloin viimeistään menee viimeisimmätkin ilon rippeet koko vierailusta. Kaikkein ärsyttävintä se oli silloin kun vanhempani olivat kylässä minun luonani. Inhottavaa kärsiä  omassa kodissa vierailuista, joiden tulisi olla aina miellyttäviä.

Vanhempieni lisäksi kärsin myös appivanhemmistani, lähinnä anopista. Aluksi ei ollut näin, mutta parin vuoden jälkeen tilanne kehittyi pikku hiljaa huonommaksi. Kyse ei ole tyypillisestä ilkeästä anopista, vaan välinpitämättömästä ihmisestä, joka ei ole koskaan ollut minusta kiinnostunut. Kaikki mitä hänen kanssaan puhuin, tuli aina minun aloitteestani. Hän ei koskaan kysellyt minusta mitään, eikä monesti sanonut mitään vaikka puhuin hänelle. Vuosia kun menee näin, siihen kyllästyy. He eivät ole koskaan ehdottaneet, että jäisimme heille yökylään tai saunoisimme - edes jouluna. Lisäksi he tupakoivat sisällä, jonka takia pitivät talvellakin ikkunaa auki, jolloin jalat aina jäätyivät. Itse en polttanut, mutta tällekin asialle he vain nauroivat. Vierailut olivat heidän kanssaan jännittyneitä, joka oli epämiellyttävää. Monesti kun olin mieheni kanssa heiltä lähdössä, vasta silloin he reipastuivat. Ihan kuin piinahetki olisi päättynyt, joka toi kaikille helpotuksen.

Vanhempieni kuten appivanhempieni kanssa tilanteen tekee vaikeaksi se, kun heidän kanssaan ei voi keskustella. Appiukon ja vanhempien kanssa voi yrittää, mutta se ei vie asioita eteenpäin. Sen sijaan anopin kanssa se menee niin, että hän joko heittäytyy marttyyriksi tai alkaa huutamaan ja raivoamaan ja jos puhelimessa puhutaan, iskee luurin korvaan. Appivanhemmat eivät myöskään ymmärrä millään erilaisuutta. Jos joku haluaa toimia toisin, ainakin anoppi ei suostu ymmärtämään, vaan muiden pitäisi ajatella, tuntea ja elää kuin hän. Muiden, kuten miniän elämäntilanne ja sairaudet eivät kiinnosta millään tavalla empatiasta puhumattakaan, sen sijaan hänen ITSE AIHEUTTAMANSA vaivansa menevät kaiken muun ohi. Jopa ensimmäisen lapsenlapsen ensivierailu keskittyi hänen jalkavaivoihin yms.

En ole missään tekemisissä kumpienkaan kanssa. Miksi pitäisi olla? Olen sitä mieltä, että ihmiset eivät arvosta itseään, jos he ovat sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat kohdelleet huonosti. Ainakin kyläily ja juhlien vietto olisi tärkeää vain kivojen ja läheisten ihmisten seurassa. Olen luullut, että kyläilyn ja juhlimisen olisi tarkoitus olla miellyttävää, iloista ja hauskaa. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos on herkkä ja kärsinyt ajoittain vaikeasta masennuksesta. Jotta saisi enemmän voimaa ja iloa ja tunteen, että elämä voittaa, sitä enemmän tarvitsisi hyviä ja iloisia asioita elämäänsä. Yksi tärkeä huomio on juuri ihmissuhteissa. Jos/kun on lapsuuden elänyt perhehelvetissä ja kiusattu koulussa, on elintärkeää saada TOISENLAISIA KOKEMUKSIA. Jos onnistuu solmimaan uusia ihmissuhteita, niiden täytyisi olla mahdollisimman erilaisia kuin mitä lapsuudessa oli. Muuten lapsuuden kokemukset tulevat helposti pinnalle, ainakin jos niitä ei ole työstetty riittävästi.

Ehkä monet suomalaiset ovat tottuneita vaatimattomuuteen, ankeuteen, kurjuuteen ja omaan arvottomuuteen, että se ulottuu jopa juhlapyhien viettoon. Jos olisikin hienompaa ja parempaa (tarkoitan lähinnä tunnelmaa), voisi olla hämmentynyt ja turvaton olo! Sen sijaan jännittyneisyys,  jäykkyys, epäkohteliaisuus, junttimaisuus, riidat ja varsinkin alkoholi tuovat tuttuuden ja kodikkuuden tunteen, josta ei saa tinkiä! Ou jeeee! :D :D :D

Meidänkin vanhempamme asuvat useamman sadan kilometrin päässä. Pari joulua olemme viettäneet anoppivanhempien luona enkä todellakaan ole ollut innoissani. Ensinnäkin reissun suunnittelu ja pakkaaminen pitää aloittaa ajoissa. He eivät tule meille, koska heillä on mielestään viihtyisämpää. Eivät ole suoraan tätä sanoneet, mutta rivien välistä ovat paljastaneet. Jostain syystä he kuvittelevat, että meidän on helpompi mennä heille kuin toisinpäin. Ovat kuitenkin perusterveitä ja reissaavat muuten, mutta eivät meille.

Lähtöpäivänä pitää lapset syöttää, juottaa ja pukea ja varmistaa vielä ennen auton starttaamista, että kaikki tarvittava on mukana. Ajomatka itsessään on joko ihan mukava tai painajainen, riippuen säätilasta ja ruuhkista. Aina ei pääse lähtemään ennen jouluruuhkaa. Perille tultaessa tavarat pitää purkaa autosta ja vaihtaa lyhyesti kuulumiset. Usein tässä vaiheessa anoppi on alkanut laittaa glögiä reilulla terästyksellä. Vaikka olisin raskaana, hän kaataa glögiini viinaa, vaikka olen sanonut sata kertaa etten ota alkoholia raskausaikana. "Kyllähän pikkuisen voi aina ottaa" on vastaus. Sitten mies taantuu teinin tasolle ja linnoittautuu sohvalle appiukon kanssa nautiskelemaan joulujuomista. Lastenhoito jää luonnollisesti minulle. Anoppi odottaa, että auttaisin häntä keittiössä lasten vahtimisen lomassa. Mielelläni auttaisinkin, mutta käytännössä anoppi vahtii tekemisiäni ja neuvoo joka käänteessä. Lopulta luovutan ja hän laittaa ruuan marttyyrina. Illalla sitten saunotaan ja syödään. Appivanhemmat ja mies juo lisää ja minä hoidan lapsia. Usein anoppi on niin hiprakassa, että kovalla äänellään pelottaa lapsia. Toisinaan heidän keskustelunsa muuttuu riitelyksi. Lähtöpäivänä pitää pakata mies, lapset ja tavarat autoon ja ajella takaisin kotiin. Lähtiessä tietenkin appivanhemmat huokailevat miten oli niin ihana joulu. Oikeastiko joku haluaa aina viettää tällaisen joulun?

Mielestäni jouluna pitäisi rentoutua ja rauhoittua. Se ei todellakaan onnistu, jos joutuu vieraissa nurkissa olemaan. Kotona lapsetkin saavat olla vapaammin. Jouluvierailut ovat mukavia, jos vierailu kestää vain pari tuntia, jonka jälkeen pääsee lyhyen ajomatkan päätteeksi omaan kotiin rentoutumaan omalla tyylillä.

Meillä on helppoa, mieheni on kotoisin maasta jossa joulua ei juuri juhlita joten joulu ollaan aina joko kotona tai vanhempieni luona. Kaiken lisäksi mieheni tykkää joulusta ja nimenomaan joulusta vanhempieni luona, onhan se hänelle ainoa oikea jouluperinne. 

Mieheni kotimaassa ei myöskään ole uudenvuodenvietto ininää, luultavasti siksi että välimatkat ovat lyhyemmät kuin Suomessa joten aattona ehtii useampaan kyläpaikkaan lahjojen jaolle ja vielä yöksi rakettien räjäyttelyyn.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:52"]

Meillä on helppoa, mieheni on kotoisin maasta jossa joulua ei juuri juhlita joten joulu ollaan aina joko kotona tai vanhempieni luona. Kaiken lisäksi mieheni tykkää joulusta ja nimenomaan joulusta vanhempieni luona, onhan se hänelle ainoa oikea jouluperinne. 

Mieheni kotimaassa ei myöskään ole uudenvuodenvietto ininää, luultavasti siksi että välimatkat ovat lyhyemmät kuin Suomessa joten aattona ehtii useampaan kyläpaikkaan lahjojen jaolle ja vielä yöksi rakettien räjäyttelyyn.

[/quote]

ei hyvänen aika nyt voi käydä monessa paikassa yhden päivän aikana! Meidän erityislapset Tiuhti ja Vihti pitää ensin puunata, syöttää, juottaa, kurmottaa ja sitten vielä pakata ja pykätä ennen kuin päästään lähtemään ja lahjat ei mahdu edes kuorma-autoon. Ja mitä ne naapuritkin nyt ajattelee jos jonnekin lähdetään pyhien aikana, että meillä ei ole omaa elämää ja pitää toisten nurkissa notkua! EI KÄY! Nih!

Täällä on ihan hyviä perusteluja sille, miksi ei haluta jouluna vierailla vaikkapa kaikkien isovanhempien luona. En silti ymmärrä, että siitä pitää joka vuosi valittaa. Miten voi olla niin mahdotonta sopia sukulaisten kesken sellaista käytäntöä, minkä kanssa kaikki voivat elää? Johtuisiko tämä valitus taas kerran syyllistämisestä ja syyllistymisestä. Toiset yrittävät syyllistämällä manipuloida muita toimimaan oman toiveen mukaan ja sitten syyllistytään itse, kun ei tehdä niin kuin muut haluaisivat. Ei silloin mikään vaihtoehto ole hyvä.

Meillä miehen kanssa sovittiin alusta saakka, että vietämme oman joulun, ja teimme niin jo ennen kuin meillä oli lapsia. Joulun aikaan, siis yleensä tapanina tai sen jälkeen ennen uuttavuotta kuitenkin käymme kummankin vanhempien luona. Ainakaan meidän tietääksemme kukaan ei ole tästä valittanut, ja ihan hyvissä väleissä ainakin meidän käsityksemme mukaan olemme.

Juu, kaikki maailmankirjallisuuden, ja elokuvaviihteen joulusukukammoa käsittelevät teokset, pohjautuvat Suomeen ja suomalaisiin :)

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 17:57"]

En silti ymmärrä, että siitä pitää joka vuosi valittaa. Miten voi olla niin mahdotonta sopia sukulaisten kesken sellaista käytäntöä, minkä kanssa kaikki voivat elää? [/quote]

Koska osalla on niin lyhyt muisti. Vuoden aikana ehtii eräiltä "unohtumaan", että kenellä on edellinen joulu vietetty ja mitä on sovittu.

37

Olen ihmetellyt. Ja sen huomasi, kun muutimme Keski-Euroopasta Suomeen (onneksi vain väliaikaisesti) niin Suomessa naapurit ja sukulaiset riiteli vähän väliä ja suhteet poikki.

Ei se valittaminen minusta niin kovin yleistä ole. Jos perustat käsityksesi tähän palstaan, kannattaa vähän suhteuttaa sitä oikeaan elämään. Ei tällaisille palstoille tulla tekemään sellaisia avauksia, että "onpas kiva, kun tulee joulu ja pääsee taas käymään mummolassa ja anoppilassa."

Suomen kansa sivistys on niin nuorta laatua että johtunee varmaan ihan siitä. Täällä ollaan vielä niin takapajuisia että ei osata kuin tapella ja vetää viinaa ja mistään ei pystytä keskustelemaan. Naapuri ei saisi olla 5km lähempänä.

Kaipuu takaisin keski-Eurooppaan on iso!

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:20"]

Täälläkin on jo nyt alkanut valitus, että kun pitää mennä anoppilaan, ja pitää mennä omien vanhempien/sukulaisten luo jouluna ja jaadijaa. Miksihän en ole vastaavaa kuullu esim. Norjassa ja Englannissa asuneena kuullut vaan pelkästään täällä Suomessa? Ovatko suomalaiset jotenkin perusmöllöjä, että omien vanhempien tai appivanhempien seura on niin ärsyttävää ettei joulunakaan kyetä viettämään aikaa yhdessä?  Onko kukaan muu ihmetellyt samaa?

[/quote]

Minä ihmettelen ainoastaan suomalaisten isovanhempien omituisuutta. Miksi lasten ja lastenlasten pitää tulla juuri 24.12 mummolaan. Miksi pitää kiristää ja itkeä ja haukkua, jos juuri tämän päivän haluaa perhe olla kotonaan. Miksi ei kelpaa, että tullaan 25.12 tai vaikka 27.12

Minä en ole edes siellä Norjassa nähnyt niin uusavuttomia isovanhempia, että eivät pysty juuri 24.12 päivää viettämään keskenään.

Minusta on suomalainen ilmiö tämä isovanhempien kiristäminen ja tappeleminen yhden päivän takia,

Mä olen muuten miettinyt samaa. Ja olen joulunviettoinisijä itse. Asuttiin Espanjassa välillä ja siellä ihmiset ihan innoissaan sukuloivat, ei se tuntunut rasitteelta kenestäkään. Mutta täällä on aika tavallista että on kuten minulla, ettei millään JAKSAISI nähdä ketään muuta kuin ydinperhettä joululomalla, ei mennä minnekään.

Omalla kohdallani olen päätellyt kyseessä olevan kaamosmasennuksen ja työstressin yhteisvaikutuksen. Ennne joulua on omissa töissäni usein todella kiireinen projektikausi, ja pitää painaa vaan vaikka pimeän ja kylmän takia haluaisi vetäytyä lähinnä talviunille. Sittne kun tulee vähän vapaapäiviä joulun takia, ei haluaisi mitään muuta kuin vetäytyä sohvalle viltin alle latkimaan glögiä ja syömään hyvin. Kaikki sosialisointi tuntuu kauhealta rasitukselta, kun on muutenkin jo ylirasittunut.

Mä en ole tähän ininään törmännyt missään muualla kuin tällä palstalla.Ihan oikeassa elämässäni kaikki perheet tekevät juuri niinkuin haluavat,ovat oman perheen kesken, menevät anoppilaan tai omille vanhemmille, joku tulee heilletms.mutta ilman kauheaa taistelua.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 10:55"]

Minä ilolla ajan aatonaattona 450 km miehen vanhempien luo aattoaterialle ja saman päivän aikana 200km minun vanhempieni luo aattoillalliselle. Kaikki nauttivat ja ollaan sosiaalisia ja isovanhemmat on tyytyväisiä ja lapset riemusta repeävät istuessaan auton takapenkillä pari päivää.

Voi kuinka meillä on hauskaa, kun emme ole suomalaisia, vaan olemme ulkomaalaisia, jotka ilolla ovat sosiaalisia ja tekevät kaikkensa, että saavat viettää aikaa sukulaistensa kanssa.

Suomalaisia jos olisimme, inisisimme, että väsyttää ajaa pimeällä ja huonossa kelissä ja väsyttääkin ja vain suomalaiset lapset inisee sitä, että pitää istua tuntikausia autossa jouluaattona ja vain suomalaiset on niin itsekkäitä, että haluaisi viettää mahdollisimman helpon joulun.

Kaikkein kamalinta on suomessa se, että patalaiskat paskat haluaa viettää joulun kotona ja kehtaa kutsua isovanhemmat luokseen, kun eivät itse viitsi pakata lapsia ja tavaroita autoon, vaan vaativat isovanhempia ajamaan sen 500km heidän luokseen joulunviettoon.

Tällaista itsekkyyttä en ole ikinä nähnyt ulkomailla.

Suomi on kyllä paska maa. Muutan heti pois, kun pääsen

[/quote]

Taisi tekstissäsi olla hiukan ironiaa, mutta voisi olla tosi tarina.

Meidän perhe on puoliksi ulkomaalainen ja olemme juuri muuttaneet Suomeen toistaiseksi.

Me vierailemme sukulaisissa usein, myös jouluna. Voimme ajaa pitkänkin matkan jouluna vierailulle; tänä jouluna tosin vierailemme aattona ja tapaninpäivänä vanhempiemme luona.

Meille sukulaiset eivät ole rasite, kiitos puolisoni, joka on asian eteen tehnyt töitä ja saanut minutkin, hiukan varauksellisen ihmisen, tajuamaan sen vuosien saatossa. Uskon kyllä, että suomalaisessa on sitä taipumusta, että ne sukulaiset on hiukan jonkinlainen rasite.

Niin ei pitäisi olla koskaan; ne ovat sinun lähimpiä ihmisiäsi. Kyllä lähimpien ihmisten luona pitäisi osata rentoutua ja olla kuten kotonansa.

Kaverini meni naimisiin italialaisen miehen kanssa. Oikein palstamammojen ihannemaa, missä suku pitää tiukasti yhtä ja miehen äiti keittää isolla padalla jouluruokaa, kun bambinot tulevat vanhempien kanssa joulunviettoon.

Oikea totuus tuntui olevan,että aikamiespojat asuvat äitiensä helmoissa kolmikymppisiksi ja anopit ei päästä sittenkään irti. Jos miniä haluaisi elää rauhassa miehensä ja lapsiensa kanssa, on helvetti irti ja itku ja syyllistäminen päällä. 

Mies uhkailee, että hänen äitiään ei kunnioiteta ja juoksee itkemään äidilleen ilkeää vaimoa. Anoppi käy haukkumassa.

Kaikki viettävät sitten sukurakkaasti joulua miehen kotona onnellisian ja antavat ihannekuvan elämästään.

Juntti suomikaverini otti eron ja muutti takaisin. Ei kestänyt sitä sosiaalista elämää anopin peukalon alla.

Kyllä elämä on ihanaa ulkomailla

Me ajellaan melkein joka joulu (ja pääsiäinen ja hiihtoloma ja kesäloma) 1000km pohjoiseen mun vanhempien luo: ihan omasta halusta. Toki ollaan anoppilassakin vietetty joulua tai sitten kotosalla. Lapsillekaan matka ei ole ollut mitenkään kamala, vaikka ihan pienestä pitäen ovat matkassa olleet. Ja ihan niissä kotiverkkaireissa voi meillä vanhempien luona olla ja maata kirja kourassa ja toinen käsi konvehtirasiassa, jos siltä tuntuu. Anoppilassakin on aika rentoa, ihan mielelläni heillä kylästelen. Eihän mikään tunnu tutulta jos siihen ei ensin tutustu.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 11:47"]

Kaverini meni naimisiin italialaisen miehen kanssa. Oikein palstamammojen ihannemaa, missä suku pitää tiukasti yhtä ja miehen äiti keittää isolla padalla jouluruokaa, kun bambinot tulevat vanhempien kanssa joulunviettoon.

Oikea totuus tuntui olevan,että aikamiespojat asuvat äitiensä helmoissa kolmikymppisiksi ja anopit ei päästä sittenkään irti. Jos miniä haluaisi elää rauhassa miehensä ja lapsiensa kanssa, on helvetti irti ja itku ja syyllistäminen päällä. 

Mies uhkailee, että hänen äitiään ei kunnioiteta ja juoksee itkemään äidilleen ilkeää vaimoa. Anoppi käy haukkumassa.

Kaikki viettävät sitten sukurakkaasti joulua miehen kotona onnellisian ja antavat ihannekuvan elämästään.

Juntti suomikaverini otti eron ja muutti takaisin. Ei kestänyt sitä sosiaalista elämää anopin peukalon alla.

Kyllä elämä on ihanaa ulkomailla

[/quote]

Jos ei tehnyt ajoissa asiaa kulttuurieroista selväksi niin oma vika. 

Meilläpä ei inistä :)! On päivänselvää, että mennää Mummolaan ja se tarkoittaa joka vuosi minun vanhempieni luokse. Appivanhemmat on ihan hullua sakkia, mieskään ei halua sinne ankeuteen jouluksi. Joten juhlista joulu on se, jolloin on ihan selvät sävelet. Olin itse kerran joulun töissä ja mies meni mun vanhempien luokse joulua viettämään.

Mutta muuten en ymmärrä sitä ininää ja stressiä jouluista. Monen kaverin pitää revetä neljään paikkaan jo pelkästään eronneiden isovanhempien takia. Sitten osalla on vielä omat isovanhemmatkin elossa ja heitä "pitää" käydä tervehtimässä. olen vähän sitä mieltä, että jos vanhemmat eroaa niin pitäkööt sitten joulunkin uusien puoliskoiden kanssa. Tai ainakin olkoot kinumatta ja marttyrisoimatta jos ei lapset perheineen jaksa joka joulu istua koko pyhien aikaa autossa ja sännätä paikasta toiseen.

Itse tekisin niin, että viettäisin joulun varmaankin kotona ja nautittaisiin joulusaunasta, hyvästä ruoasta ja leppoisasta tunnelmasta. Joulumusiikkia, valvottaisiin uusissa yökkäreissä ja lueskeltaisiin tai pelattaisiin yhdessä. Korkeintaan aatonaattoiltana tai tapaninpäivänä voitaisiin kyläillä, vuorovuosina miehen ja minun luona (jos siis miehen suku olisi järkevämpää). Ja eronneiden vanhempien eksken sitten vielä puoliksi ne vuorovuodet, eli joka neljäs joulu.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2013 klo 09:32"]

Mä en ole tähän ininään törmännyt missään muualla kuin tällä palstalla.Ihan oikeassa elämässäni kaikki perheet tekevät juuri niinkuin haluavat,ovat oman perheen kesken, menevät anoppilaan tai omille vanhemmille, joku tulee heilletms.mutta ilman kauheaa taistelua.

[/quote]

Sama! Voisin kuvitella, että mun täti, joka on sellainen ns. hankala ihminen (vaikkakin rakas sellainen), voisi tuollaista draamaa vetää, mutta näköjään heidänkin perheensä on saanut jouluasiat ihan hyvin järjestettyä. Mutta tää mun täti tosiaan kärsii jonkinlaisesta mielenterveyongelmasta tai persoonallisuushäiriöstä, hänellä menee välit ihan säännöllisesti ihmisiin. Valitettavasti :(

Se on varmaan niin, että ihmiset, jotka muutenkin valittavat kaikesta, valittavat siitä joulusta.