Miksi nuoren pitäisi muuttaa pois kotoa jo 18-25-vuotiaana?

Siksi koska ne ovat aikuisia, ja aikuiselle tekee itsenäistyminen hyvää. Jotkut tietysti kehittyvät hitaasti tai ovat muuten vain avuttomia ja riippuvaisia vanhemmistaan, asukoot ne kotonaan niin kauan kuin haluavat. Ei kukaan ole pakottamassa pois muuttamaan, mutta kyllä se luontevaa on että aikuinen asuu omassa kodissaan.

No, kyllä yli 20-kymppisen pitäisi alkaa miettimään jo itsekin sitä vaihtoehtoa. Kuka jaksaa vanhempien nurkissa nyysät vielä tuon ikäisenä?

Samaa mieltä kuin edelliset. Ei aikuisella ihmisellä ole yksityisyyttä jos asuu vanhempien nurkissa, miten siinä kehittää seksielämäänsä ja parisuhdettaan, toisen pariskunnan kotona?

Itse olen taas sitä miletä, että todella harva tuon ikäinen haluaa ASUA vanhempiensa luona. Ja vaikka haluaisikin niin aikamoisen karhunpalveluksen tekee vanhemmat "lapselleen" jos vielä tuon ikäisenä majottavat. Tunnen erään jolla on sellainen systeemi, että maksaa vanhemmilleen vuokraa (pienempää kun mitä omassa kodissa joutuisi maksamaan) ja osallistuu kotitöihin, pesee omat vaatteensa, ajaa nurmikon/tekee lumityöt/laittaa ruoan omalla vuorollaan... Näin hän pääsee halvemmalla, mutta joutuu silti ottamaan vastuuta itsestään.

Mutta ei monella hermo enää kestäisi ton ikäisenä. Silloin ollaan kuitenkin jo itsenäisiä ja jos äiti siinä on kyttäämässä menemisiä ja tulemisia niin kyllä alkaa mieli omilleen

T:19-vuotias

Kuinka monta aloitusta aiot tehdä tästä aiheesta? Jos olet jotenkin jälkeenjäänyt kehityksessä verrattuna muihin ikäisiisi, olet varmaan näitä "nuoria eläkeläisiä".

Esimerkiksi siksi, että sen ikäinen on jo aikuinen (mikäli vanhemmat ovat hoitaneet kasvatusvelvollisuutensa oikein) ja haluaa elää itsenäistä elämää ja olla vastuussa itsestään. On aika siirtyä äidin helmoista, valmiista ruokapöydästä ja pesulapalveluista omaan kotiin ja harjoitella omaa rahankäyttöä, taloudenhoitoa ja itsenäisyyttä ja tehdä oman elämänsä suhteen päätöksiä. Vai pitäisikö mielestäsi näitä asioita opetella vasta sitten kolmikymppisenä? Sen ikäinenhän usein lähtee opiskelemaan ja muuttaa toiselle paikkakunnalle opintojen takia.

Haluaisin nähdä sen 25-vuotiaan, joka asuu yhä kotona mutta maksaa vanhemmilleen käypää vuokraa ja osuutensa sähköstä, vedestä, nettimaksuista ja ruuasta ja myös siivoaa koko huushollin kerran viikossa pyytämättä ja laittaa ruokaa koko perheelle omista varoistaan vähintään pari kertaa viikossa. Aikuinen on aikuisen vertainen ja hänen tulee käyttäytyä samoin kuin muut perheen aikuiset.

No itse ainakin lähdin 19-vuotiaana opiskelemaan toiselle paikkakunnalle niin pakkohan se oli muuttaa. Vai tulisiko korkeakoulun alottamista vielä pyrkiä lykkäämään myöhemmäksi, kun nytkin valmistutaan keskimäärin kai 27-28-vuotiaana?

Kyllä ainakin 19-20-vuotiaan on alettava ottamaan vastuuta omasta elämästään ja yksi keino on tietysti se, että pärjää omillaan ja asuu itsenäisesti.

Meidän poju saa ainakin asua iskän ja äiskän kanssa vaikka loppuelämänsä.

Toki minun kodissani on minun säännöt (ei esim. yövieraita) ja asumismenoihin on osallistuttava rahallisesti. Ruuat voi ostaa ja tehdä itse, tai rahallista korvausta vastaan täysihoito pelaa tässäkin. Kuten myös vaikka pyykinpesussa ja siivouksessa ;)

Kyllähän monet muuttaisivat mutta mihin? Millä rahoilla maksaa vuokra ja eläminen?

Opiskelijasoluun en omia nuoriani kannusta. Mieluummin opiskelevat kotoota käsin ja säästävät rahansa, että sitten oikeasti pääsevät omilleen kun lähtevät.

Oletkohan ihan tosissasi? Olen 25v ja muutin pois 16-vuotiaana (melkein 17) kun aloitin opiskelun toisella paikkakunnalla. Siinä opetteli itsenäistymistä, vuokraa ei vielä tarvinnut maksaa kun asui asuntolalla. Siitä vuosi eteenpäin muutin sitten vuokralle. Minusta se teki hyvää minulle saada suhteellisuudentajua siihen mitä eläminen maksaa. Tiukkaa oli ja kituuttamaan tottakai joutui. Mutta ilman noita kokemuksia tuhlaisin varmasti vielä 25-vuotiaana kaikenlaiseen turhaan.

Hyvä on myös opetella se kun alkaa saada ihan oikeaa palkkaa, paljonko siitä menee asumiseen ja paljonko jää elämiseen jne. Voihan sitä esim. 25v maksaa vanhemmilleen asumisesta, mutta minkälainen lie sopimus ja tässä takuulla saa vanhemmilta joustoa jos ei pystykään maksamaan. Omassa taloudessa kun asuu niin tietää, että se on maksettava vaikka olisit mennyt tuhlaamaan kaikki rahat.

Nyt olen ostamassa omaa asuntoa ja tähän en varmasti olisi päässyt kun opettelemalla käyttämään rahaa ja elämään.

Painu ikis takaisin Suomi24:lle!! Kiusaa mieluummin niitä ku meitä mammoja.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:10"]

Kyllähän monet muuttaisivat mutta mihin? Millä rahoilla maksaa vuokra ja eläminen?

Opiskelijasoluun en omia nuoriani kannusta. Mieluummin opiskelevat kotoota käsin ja säästävät rahansa, että sitten oikeasti pääsevät omilleen kun lähtevät.

[/quote]

Voisitko kertoa vielä, mikä vika soluasumisessa mielestäsi on?

Itse muutin 18 vuotiaana hyvinkin yksinkertaisesta syystä: meni sukset ristiin kun eivät kohdelleet minua "aikuisena" vaan ihan pikkulapsena. Säännöt olivat samat kuin 5 vuotta nuoremmalla pikkuveljellä, kotiintulo ajankin määräsivät. Ymmärrän hyvin että heidän talo, heidän säännöt, joten muutin sitten omilleni niin että sain elää omilla säännöilläni. Se oli kyllä ehdottomasti paras ratkaisu, sillä nyt välimme ovat taas lämpimät. Kyllä 18-25 vuotias tarvitsee jo etäisyyttä vanhempiin ja keinon itsenäistyä

Muutin kotoa ylioppilaaksi tultuani, kun lähdin opiskelemaan, ja olin valmis siihen. Olin pitkälle huolehtinut jo koko lukion ajan asioistani, vaikka kotona asuinkin. Harkinnassa oli toinenkin opiskelupaikka lähikaupungissa. Sukulaiset sanoivat, että sehän olisi hyvä ratkaisu, saisin asua kotona. Ilmoitin, että jos sinne pääsen, niin tietysti hankin sieltä oman asunnon. No pääsin kauemmas, joten asunto oli ihan itsestään selvä juttu. En tiedä, mitä ne kotona kuvittelivat, mutta jotenkin tuntui, että nikottelivat, kun kuulivat, että alivuokralaisasunnossa asun. Sehän oli siihen aikaan opiskelijan tavallisin asumismuoto. Muutaman vuoden asuin myös yo-kylässä, joita siihen aikaan rakennettiin. Vaatimatonta oli, mutta se kuului jotenkin asiaan. Lisäksi ikäpolveni ei ollut kotonakaan tottunut leveään elämään. Kädestä suuhun -mallilla mentiin. Tämän päivän nuorilla on selvästi korkeampi vaatimustaso.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:10"]

Kyllähän monet muuttaisivat mutta mihin? Millä rahoilla maksaa vuokra ja eläminen?

Opiskelijasoluun en omia nuoriani kannusta. Mieluummin opiskelevat kotoota käsin ja säästävät rahansa, että sitten oikeasti pääsevät omilleen kun lähtevät.

[/quote]

Voisitko kertoa vielä, mikä vika soluasumisessa mielestäsi on?

[/quote]voin, olen itse nimittäin asunut enkä toden totta  suosita sitä kenellekkään, omilleni kaikkein vähiten. soluissa on niin kirjavaa väkeä, että kukaan ei siivoa, ketään ei mikään kiinnosta, on varastelua ja toisen ruokien syömistä, ei opiskelurauhaa, taloissa levottomuuksia ja meteilä yötä päivää vaikka nämä nyt esim.

voi olla, että mulla kävi huono tuuri mutta tuskin sentään kolmea kertaa sillä kolmessa eri solussa ehdin asua

Ap heitti kyllä kohtalaisen ison ikähaarukan tuohon avaukseensa. 

Mä ymmärrän kyllä jos joku noin kaksikymppinen opiskelija asuu vielä vanhempien luona, erityisesti jos opiskelupaikka on lähellä. Mutta kyllä siinä 22-vuotiaana ja vanhempana pitäis olla jo lentänyt pesästä. Olisin tehnyt jotain väärin jos 25-vuotias vielä asuisi luonani koska ei olisi kykeneväinen huolehtimaan itsestään.

Itse asuin äitini luona kunnes valmistuin 21-vuotiaana, muutin omaan asuntoon samana vuonna saadessani työpaikan ja olin jo 25-vuotiaana äiti.

Minä kuulun niihin kotona notkuneisiin, muutin omilleni vasta 25-vuotiaana. Omalla kohdallani syy oli puhtaasti taloudellinen, tuli halvemmaksi asua kotona kun opiskelin samalla paikkakunnalla. Sain säästettyä rahaa tuolla järjestelyllä sen verran hyvin, että pystyin ostamaan ensimmäisen oman asuntoni.

Mielestäni minusta ei tullut silti mitään osaamatonta nysvää tms, enkä jäänyt mitenkään riippuvaiseksi vanhemmistani. Alle kolmekymppisenä muutin töiden perässä vielä kokonaan toiselle paikkakunnalle 300km päähän synnyinkodistani.

Itse olen kiitollinen vanhemmilleni, että sain asua heidän luona, juuri tuon rahansäästön takia. Vanhemmatkin pitivät kotona asumisestani, kun tei paljon kotitöitä, nurmikonleikkuut ja lumityöt yms tein kaikki.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:10"]

Kyllähän monet muuttaisivat mutta mihin? Millä rahoilla maksaa vuokra ja eläminen?

Opiskelijasoluun en omia nuoriani kannusta. Mieluummin opiskelevat kotoota käsin ja säästävät rahansa, että sitten oikeasti pääsevät omilleen kun lähtevät.

[/quote]

Miksi et kannusta opiskelijasoluun? Se on aika yksinkertainen tapa aloittaa itsenäistyminen. Vai onko joku vieraan ihmisen pelko...

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:10"]

Kyllähän monet muuttaisivat mutta mihin? Millä rahoilla maksaa vuokra ja eläminen?

Opiskelijasoluun en omia nuoriani kannusta. Mieluummin opiskelevat kotoota käsin ja säästävät rahansa, että sitten oikeasti pääsevät omilleen kun lähtevät.

[/quote]

Voisitko kertoa vielä, mikä vika soluasumisessa mielestäsi on?

[/quote]voin, olen itse nimittäin asunut enkä toden totta  suosita sitä kenellekkään, omilleni kaikkein vähiten. soluissa on niin kirjavaa väkeä, että kukaan ei siivoa, ketään ei mikään kiinnosta, on varastelua ja toisen ruokien syömistä, ei opiskelurauhaa, taloissa levottomuuksia ja meteilä yötä päivää vaikka nämä nyt esim.

voi olla, että mulla kävi huono tuuri mutta tuskin sentään kolmea kertaa sillä kolmessa eri solussa ehdin asua

[/quote]

Ok, minä asuin soluasunnossa kahden ihan normaalin ihmisen kanssa. Ja sen jälkeen vielä vapaaehtoisesti kimppakämpässä kaverin kanssa 2 v. Olen asunut kahden hengen solussa myös yksin yli puoli vuotta, koska soluasuminen on ilmeisesti niin hirveetä, että siihen ei kaikki suostu. Minä en siis kellekään soluasumista kauhistelisi. Voi olla niinkin että se "normaalilta" vaikuttava yksityiseltä vuokrattu kerrostaloyksiö on vielä pahempi paikka asua (tästä on kokemusta). Ei se katso aikaa eikä paikkaa mihin hörhöihin elämässään törmää.

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 11:10"]

Kyllähän monet muuttaisivat mutta mihin? Millä rahoilla maksaa vuokra ja eläminen?

Opiskelijasoluun en omia nuoriani kannusta. Mieluummin opiskelevat kotoota käsin ja säästävät rahansa, että sitten oikeasti pääsevät omilleen kun lähtevät.

[/quote]

Miksi et kannusta opiskelijasoluun? Se on aika yksinkertainen tapa aloittaa itsenäistyminen. Vai onko joku vieraan ihmisen pelko...

[/quote] omakohtaiset kokemukset katso ylempää vastaukseni

mieluummin nuoret töihin kaikki loma-ajat ja asuvat kotona ja sitten muuttavat omilleen kun on rahaa maksaa se eläminen oikeasti. toki saavat tehdä kuten itse haluavat mutta mä en soluja suosita enkä tuo sitä vaihtoehtoa edes esille.

mulla nimittäin oli kavereita jotka asuivat kotona pidempään ja säästivät ja sitten vanhempiensa tukemina ostivat omia pikkuyksiöitä. tällaista olen omille lapsilleni suunnitellut.

Kun meidän jo muutama vuosi sitten muuttaneet nuoret aikuiset lapset tulevat käymään kotona, etenkin poika tuppaa taantumaan ja saattaa rähistä kuin murkkuaikoinaan. Häntä joutuu pikkasen herättelemään, että muistaa olevansa aikuinen aikuisten kodissa. Ei yli kaksikymppinen oikein kehity kunnolla, jos ei pääse omilleen ja saa kantaa itse vastuusta raha- ym. asioistaan, työpaikan hankkimisesta, opiskeluista jne.

Biologia onneksi hoitaa yleensä asian: lapset haluvat muuttaa kotoa ja vanhemmat kypsyvät päästämään heistä irti. Meillä oli ainakin loppuvaiheessa jo niin eri rytminkin pojan kanssa, etten olisi jaksanut enää kauempaa. Kotoa muutto itsenäistää ja on ihana katsoa, miten ne siivet kantavat! Myös ulkomailla vietyt jaksot tekevät nuorille yleensä tosi hyvää.