Lue keskustelun säännöt.
Miten lopettaa turha murehtiminen?
17.09.2013 |
Olisiko jollain samanlaista ongelmaa, tai ratkaisua siihen? Eli siis turhanpäivänen murehtiminen kaikista mahdollisista asioista. Ongelma sinänsä ei ole mikään mittava tai suuri osa elämääni, mutta häiritsee minua ja kykyäni nauttia tästä hetkestä. Aina on joku asia, mitä pitää murehtia; useimmiten tulevaisuudessa jokin täysin turha tai kaukaa haettu juttu. Tuntuu, että kun yhden murhehtimisen aiheen saa pois päiväjärjestyksestä, tulee toinen tilalle. Joskus mieli ihan hakemalla hakee näitä!
Olen kaikinpuolin onnellinen kohta kahden pojan äiti, kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla; ihana koti, mies, lapsi (ja toinen tulossa), terveyttä, kiva työ, rahaakin riittävästi. Silti murehdin typeriä asioita, tai asoita joille en mitään mahda nyt enkä tulevaisuudessa. Tämä murhetimisongelma on mulla ollut aina, ihan lapsesta saakka, eli se kai on osa luonnettani...? Haluaisin kuitenkin päästä tästä eroon ja opetella elämään tätä päivää ilman turhia murheita! Neuvokaa kiltit mulle jokin tapa, jolla pääsen eroon tästä, tai joku kirja tmv. Kiitos :)
Kommentit (15)
Sama vika täälläkin :/ Murehtiminen menee ihan hukkaan, koska suurin osa niistä kauhukuvista ei koskaan toteudu. Ja vaikka toteutuisikin, niin etukäteen märehtiminen ei auta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nytkin murehdit sitä, että murehdit ;) Taitaa olla luonnekysymys.
Ai tämä on yleisempikin ongelma!? Oon aina luullut olevani yksin kummajainen tämän murehtimiseni kanssa. Olisiko muita? Ja ennen kaikkea niitä viisaita neuvoja! :)
Ap.
Hyväksy murehtiminen osaksi luonnettasi ja elämääsi, anna itsellesi lupa murehtia. Parasta on, jos opettelet suhtautumaan murehtimiseesi huumorilla ja kun huomaat murehtivasi, voit ikäänkuin vetää koko homman överiksi ja nauraa itsellesi. Silloin murehtiminen ei ole niin kuluttavaa, eli jos lopetat murehtimisesta murehtimisen, on sinulla yksi murhe vähemmän :) Helpommin toki sanottu kuin tehty.
T: nro 4, itsekin (nykyään ehkä iän myötä vähemmän)murehtimiseen taipuvainen
Mulla oli joskus 3-kymppisenä tuollaista, minkä ikäinen olet? Sitten opettelin siitä eroon sillä että aina kun pelko tulee, niin siirrän itseni tähän hetkeen, sillä ei ole olemassa kuin tämä hetki. Menneet on menneitä ja tulevaisuudesta ei todellakaan tiedä, siksi on turha pelätä. Toki niitä pelkoja tulee edelleen, mutta vähemmän. Ikäkin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirja "Kuka ohjaa elämääsi?" Kirjoittanut muistaakseni Åsa Nilssonne.. Auttoi minua!
Olen juurikin tasan 30 tällä hetkellä! :) Kiitos viisaista sanoista ja kirjavinkistä! On myös lohdullista kuulla että meitä murehtijoita on enemmänkin. Lisääkin saa laittaa kommentteja! :)
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan aika yleinen ongelma. Olen ollut lapsesta asti kauhea murehtija. Vasta lähes nelikymppisenä on vähän helpottanut, koska olen oppinut, että yleensä murehtiminen menee ihan hukkaan, niin kuin joku toinenkin yllä sanoi. Tai jos pelko toteutuukin, niin murehtii sitten vasta, kun on sen aika, mitä suotta moneen kertaan. Mutta tämä oivallus on mulla ainakin vaatinut paljon elämänkokemusta.
Sama juttu! Nyt nelikymppisenä olen alkanut murehtia väsyvää kroppaani. Siis ikää tulee ja sitä myöten vaivoja. Vaikkakin ei suuria, mutta niitähän voi MUREHTIA...! :) Ooh, tätä hölmöyttä! Pelätä sairauksia ja murehtia etukäteen! Jos voisin, kävisin varmaan joka kuukausi otattamassa laajan verenkuvan labrassa, jotta voisin vakuutella itselleni, että olen kunnossa kyllä eikä kannata murehtia kun ei ole varsinaisesti syytä murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin yksi murehtija! Olen yrittänyt opetella, että turha sitä tulevaa sairautta on sairastaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty.
Opettele kiitollisuutta. Listaa mielessäsi joka ilta mitä kivaa ja hyvää päivääsi on sisältynyt. Ihan pieniäkin onnen hetkiä ja juttuja, esimerkiksi ihana syksyinen kävely, lyhdyn tuoma tunnelma, kahvin tuoksu, ystävän soitto, lapsen nauru. Koita antaa enemmän tilaa positiivisuudelle, sillä selvästi elät negatiivisuuden kautta. Murehdi vasta kun siihen on todella vakavasti aihetta. Turha murehtiminen syö ihmistä itseään ja lähimmäisiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennuslääkkeellä minä pääsin eroon. Ennen sen aloittamista murehdin joka päivä koko ajan enkä saanut siltä unta, lääkkeen aloitettuani pystyin päästämään ajatuksista paljon nopeammin irti.
Minäkin murehdin kaikkea ja otan asioista stressiä. Stressaan jopa siitä, että stressaan liikaa. Teen sitä jopa muiden puolesta. Mies on lähes aina huoleton, jopa niin huoleton, että huolehdin asioista hänenkin puolesta. Hän ei murehdi likasia ikkunoita tai raha-asioita suuremmin vaan elää hetkessä. Itse taas itken asioita, jotka eivät edes ole ajankohtaisia. Muistan jo lapsena murehtineeni, jos en voisikaan saada lapsia ja sama meno jatkuu edelleen. Pahinta tästä tekee, että reagoin stressiin voimakkaasti vatsallani, joten minulle tulee fyysisesti huono olo murehtimisesta ja siinä onkin lisää murehdittavaa.
Koitan ajatella positiivisesti ja olla huoleton mutta taitaa olla luonnekysymys, kun kaikesta tulee stressiä :( En tiedä, ehkä omassa elämässäni on niin paljon epävarmuutta mikä tuo levottoman fiiliksen koko elämään. Pitäisi ehtiä niin paljon niin lyhyessä ajassa. Minua auttaa eniten hyvä suunnittelu. Jouluvalmistelut olen aloittanut jo nyt, siivouksen suhteen minulla on päiväkalenteri yms. Tavallaan aikatauluttaminen lisää stressiä mutta samalla myös vähentää sitä, koska tiedän pystyväni vaikuttamaan kyseisiin asioihin. Esimerkiksi lahjojen ostaminen ajoissa vähentää stressiä joulun alla, koska lyhyellä ajalla ei ikinä löydy hyviä lahjoja -> lisää stressiä. Harmi, ettei isoja asioita, kuten työpaikan löytymistä tai lasten saamista voi aikatauluttaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue/kuuntele Eckhart Tolle - Läsnäolon voima ja ammenna siitä. Jos et jaksa niin kokeile meditoida joka päivä, aloita vaikka minuutista. Keskity tuo minuutti hengitykseesi ja aina kun ajatus harhailee, niin lempeästi palauta se hengitykseen. Kaikkea hyvää 💫
en osaa auttaa,sama vika :(