Onko tämä kiusaamista/syrjintää?

jotkut nyt vaan on hiljasempia. vai oletteko te muut niin kovia hölöttäjiä, ettei tämä hiljainen saa suunvuoroa?

Ei ole kiusaamista. Aikuinen (ja lapsiki, tietysti) saa valita ihmiset, joiden kanssa viettää vapaa-aikansa. Jos joku ei porukassa pärjää, niin se on sitten voi voi ja lämmin leipä. Jos jotenkin syrjisitte häntä työasioissa, niin se olisi kiusaamista.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 20:51"]

Ei ole kiusaamista. Aikuinen (ja lapsiki, tietysti) saa valita ihmiset, joiden kanssa viettää vapaa-aikansa. Jos joku ei porukassa pärjää, niin se on sitten voi voi ja lämmin leipä. Jos jotenkin syrjisitte häntä työasioissa, niin se olisi kiusaamista.

[/quote]

Kovaa menoa, mutta sitähän se usein on, ämmälaumoissa. :/ Ja ei muuta kuin samat teräksenkovat asenteet omillekin lapsille kiertoon! Niinpä on taas piirun verran kylmempi maailma meillä täällä. Mitäpä jos aikuiset ihmiset voisivat kuitenkin asennoitua luonne-eroihin hieman suvaitsevaisemmin ja lempeämmin, vaikka pakkohan ei totta vieköön sunkaan täällä ole muuta kuin ensin syntyä ja sitten joskus sen jälkeen kuolla pois. Jos minä olisin yksi teistä kolmesta, niin todellakin kutsuisin sen työpaikan neljännenkin naisen siinä ihan sivulauseessa semmoiseen menoon mukaan, mikä kuitenkin sillä nimenomaisella työporukalla tehdään. Tulisi jos tulisi, jos ei, niin ei mitään ongelmaa siinäkään. Siitä ei millään tavoin tarvitsisi tehdä numeroa. Minä en kokisi tarpeelliseksi jauhaa sitten puolta iltaa siellä iltamenossa paskaa siitä naisesta selän takana. Koska niinhän te teette, ettekö teekin.

ei kovin fiksua toimintaa ja kyllähän tietoinen ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista. Onko se kovin suuri vaiva kysyä häntä mukaan? Mikä olisi se suurin haitta jos porukan hiljainenkin jäsen olisi mukana?

Ja toisaalta käytöksenne vain vahvistaa hänen käytöstään eli ulkopuolelle jäämistä. Onko niin vaikea hyväksyä erilaisia temperamentteja? Mikä olisi se käytännön haitta jos kysyisitte häntä mukaan? Pelko että hän lähtee?

Ihan fiksua ja aikuismaista toimintaa olisi kysyä hänet jatkossa mukaan.

Kuulostaa samalta kuin bloggaajien touhut.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 20:47"]

 Minusta sosiaalinen kanssakäyminen on vuorovaikutteista, hän ei anna mitään. Tiedän että on loukkaantunut kun kuulee, että me muut ollaan oltu vaikka yhdessä syömässä tai elokuvissa.

[/quote]

No, ehkäpä vastaavasti teidän seuranne ei anna hänelle mitään?

No mitäpä sitä mukaan kutsumaan perässävedettävää ihmistä, joka ei tahdo itsestään antaa mitään muille! On eri asia olla hiljainen tai introvertti, kyllä normaalilla järjellä varustetut tapaukset kuitenkin osaavat olla ryhmässä ja aloittaa keskustelunkin välillä. Tuota naista ei vaan kiinnosta.

Jep. Jutteletteko fiksuja ja mukavia juttuja vai päivittelettekö turhanpäiviäisyyksiä?
Mulla ei useinkaan oo kahvipöydässä mitään sanottavaa kitinään ja parkuun ja ku kaikki on niin huonosti ja se naapurin Eilakin..

Jos tyyppi on hiljaa, niin mitä väliä vaikka olisikin teidän mukana? Miksette siis voi kutsua häntä, mitä vaivaa siitä olisi? Yhteishengen kannalta olisi tärkeää ettei kukaan kokisi jäävän ulkopuoliseksi.

Tuollaista olen kokenut koko ikäni. Olen ujo ja hiljainen. En oikein osaa avautua porukassa, kahden kesken onnistuu helpommin. Enkä osaa sanoa mistä se johtuu, varmaan osittain voi syyttää ihan luonnetta, mutta varmasti erittäin vaikealla lapsuudella/nuoruudella on myös ollut vaikutusta asiaa.

Ole kiitollinen, että sinä pärjäät porukassa, se helpottaa elämää varmasti hurjasti. Mutta kysytkö ihan tosissasi tuota, vaikka tiedät että tämä neljäs hiljaisempi henkilö loukkaantuu kun kuulee, että muu työporukka on ollut yhdessä jossain ilman häntä ??? 

En oikein ymmärrä mitä haittaa siitä on jos se yksi hiljainen on teidän mukananne? Tulee mieleen, että tällä mukaan-ottamatta-jättämisellä on tarkoitus rankaista tätä yhtä koska hän ei ole sellainen kuin haluaisitte hänen olevan. Mikä oikeus teillä esittää mitään vaatimuksia siitä millainen joku ihminen on luonteeltaan? Suoraan sanottuna kuulostatte sen verran ikäviltä ihmisiltä, että on vain hyvä, että hiljainen pääsi teistä eroon.

Minä taas en tajua tätä että miksi muiden pitäisi raahata mukanaan aikuista ihmistä, joka on -mammojen mukaan- joko tylsistynyt ap:n ja kavereiden "tyhjänpäiväisestä" jauhamisesta tai joka ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen?? Onko tää ihminen joku kehari, vai? Miksi muiden pitää arvailla haluaako se tulla mukaan vai ei, mistä se haluaa puhua jne.? Missä on tän ihmisen oma vastuu??

No hohhoijaa aikuiset ihmiset. Pitääkö kaikkia hissukoita hyysätä etteivät vaan loukkaannu, kun eivät itse osaa puhua. On meilläkin töissä näitä jotka vapaa-ajallakin ovat kavereita keskenään, eikä tulis mieleenkään ajatella/alkaa vaatimaan heitä pyytämään esim. itseäni mukaan heidän vapaa-ajan juttuihin.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 23:15"]

Minä taas en tajua tätä että miksi muiden pitäisi raahata mukanaan aikuista ihmistä, joka on -mammojen mukaan- joko tylsistynyt ap:n ja kavereiden "tyhjänpäiväisestä" jauhamisesta tai joka ei kykene normaaliin vuorovaikutukseen?? Onko tää ihminen joku kehari, vai? Miksi muiden pitää arvailla haluaako se tulla mukaan vai ei, mistä se haluaa puhua jne.? Missä on tän ihmisen oma vastuu??

[/quote]

Eikö se ole aika selvää?

Haluaako tulla mukaan? Kyllä

Haluaako sanoa jotain? Ei.

Mikä vitun oma vastuu? Myönnä pois, sinua vain vituttaa se, että kaikki eivät ole sellaisia paskanjahajia kuin sinä ja sinä haluat kostaa ihan kuin tämä hiljainen yksilö olisi tehnyt suurenkin rikoksen. Sinun egoasi on loukattu.

Olen erakoitunut viime vuosina ja syynä on juuri nää ap:n kaltaiset rääpijät jotka yrittävät pakottaa minut johonkin muottiin. Enkä ole menettänyt yhtään mitään.

Niin mut jos ap tietää että tämä neljäs loukkaantuu kun häntä ei pyydetä mukaan, niin mitä hän enää kyselee?

On kiusaamista. Aattelepa ite omalle kohalle.

15 sinähän sen sanoit.

Mä olen aika tavallinen suomalainen nainen, eli alkuun katselen ja sitten kun päästy tutuiksi, niin juttelen kyllä. On mulla muutamia naisporukoita elämäni aikana ollut kavereina... sitten jossain vaiheessa alkaa se paskanjauhaminen ja selkään puukottaminen. Joten en mä uudessa tilanteessa todellakaan enää ala edes avautua, kun viimeistään vuoden päästä tulee puukkoa.

Viime vuoden lopulla tuli tilanne, että eräs porukan jäsen otti ja puhui paskaa sinne ja tänne. Osa uskoi, osa ei. Siitähän tuli hirveet kissatappelut ja tää yksi viattomana "mitä mä muka tein!?".

Uuden vuoden lupaukseni oli, että siirryn pikku hiljaa kaverittomaan elämään. Ei vittu, mä en enää kato yhtäkään lehmää, joka esittää naaman edessä kivaa ja seläntakana viuhuu. Musta tuntuu tällä hetkellä, että tuo on ollut järkevin päätös elämäni aikana. Mä keskityn perheeseen ja itseeni. (vähän sukulaisiin)

Oon mä muutaman kerran tämän vuoden aikana käynyt olusilla tai leffassa noiden entisen elämän lehmien kanssa. Omilla ehdoillani! Saapahan sitten taas supistavaa keskenään.