Monesko kerros kerrostalossa on kaikkein paras?

Ei pohjakerros ainakaan. Aina pimeä kun aurinko ei paista kunnolla sisälle asti, ja kuka vaan voi kytätä ikkunoiden/terassin takana. Ainoa plussa oli se kun rattaiden kanssa pääsi helposti sisälle asti, vaikka olisivathan ne menneet kyllä hississäkin.

Jos hissitalo, niin ylin kerros. Ei kukaan kopsuttele yläpuolella ja on valoa ja aurinkoa ja näköaloja.

Ylin, samat perustelut kuin edellisellä.

Ylin kerros on aina paras. Kukaan ei kävele ja kopistele asuntosi päällä. Tai sitten jos on ihan pakko, niin alin tai toinen kerros. Alin siksi, ettei ole portaita jos se on plussaa mutta huono, jos pelkää jonkun tulevan/tuijottelevan  sisään. Kakkoskerros olisi sitten kompromissi näiden väliltä: vain vähän portaita, mutta irti maan tasosta.

t. Kerrostaloissa asunut. Tosin kokemusta vain ylimmässä kerroksessa asunmisesta. Sinne voi joskus kuulua hissin ääni, mutta itse ainakin totuin siihen täysin. Samoin kattopellit paukkuivat syysöinä tuulessa romanttisesti usein...

Ylin, ikkunat muualle kuin etelään tai mieluiten läpitalon huoneisto. En koskaan asuisi katutasossa.

Ylin kerros. Mutta naapurisovun kannalta olisi suotavaa, että ette omaa ulisevaa koiraa tai äänekästä seksielämää.

Varsinkin korkeissa taloissa tuuli tahtoo kolisuttaa kattopeltejä ylimmässä kerroksessa.

Katutaso voi olla hyvä, jos asunnossa on oma piha ja paikka on rauhallinen.

Itse asun alimmassa,joka ei siis ole katutasossa,eikä kukaan pääse kurkkimaan/kiipeämään sisään :D maisemat on ihan pihasta kiinni,mulla olkkarin ikkunan edessä iso pihlaja ja keittiön koivu,kaunista katseltavaa joka vuoden aikana:)

Ylin ehdottomasti. Ihana kun ylhäältä ei kuulu ääniä, ja ainakin tietää, ettei pään päällä ole joku täysi läävä. Tosin oma asuntoni on vähemmän valoisa kuin alemmat kerrokset viiston katon ja pitkälle ulottuvan räystään vuoksi. Mutta toisaalta viisto katto on nätti. Olen asunut myös ensimmäisessä kerroksessa ja se oli inhottavaa. Aina sai olla verho ikkunan edessä tai sälekaihtimet kiinni pimeän aikaan, kun ihmisiä kulki ihan ikkunan vierestä. Ja kun talvisin on melkein aina pimeä.

Kiitos vastauksista ja perusteluista. Saa lisääkin laittaa.

ap

Minulle käyvät muut paitsi ei ylin. Lievästi korkeanpaikan kammoisena asun mieluummin alempana.

Ylimmässä katto tosiaan meluaa. Tuulisina ja sateisina päivinä se voi olla kolkkoa, riippuu tietty vähän talosta. Jos talo on vanha ja lattiat paksut, eivät askelet kuulu yläkerrasta: silloin suosittelen  ei-ihan-ylintä. Samaa mieltä siitä, että ikkunoita ei kantsi ottaa etelään. Katutaso on liian alhaalla miun mielestäin.

Asun 3-kerroksisen hissittömän kerrostalon 2. kerroksessa. Tämä on sikäli hyvä, että alakerrassa asuneena ärsytti se jatkuva ulko-oven äänen kantautuminen sisälle ja kun kaikki muut asukkaat kulki asuntoni ohi. Tässä talossa 1. kerroskaan ei ole maan tasalla. Kakkoskerrokseen ei näe katutasosta kovin helposti, eikä ole ylimmän kerroksen ongelmaa katon läpi kuuluvista sateen ja tuulen äänistä. Tämä on vanha talo, jossa yläkerrasta ei ikinä kuulu mitään tavallisia askeleiden ääniä tai kopisteluja, vain kun siellä asuva mies nostelee painoja (?) kuuluu muutama kerta kolahteluja lattiaan. Toinen kerros on myös sikäli lämmin, kun ylä- ja alapuolella ja vieressä on lämpimät tilat, ainakin näin vanhassa talossa tuntuu että sitä kivempi mitä vähempi ulkoseinää. Ja vuokralla kun on niin tässä ei tarvi viihtyä opiskeluaikaa kauempaa, mä en ole mikään kerrostaloihminen alkuunkaan. Ja hissittömässä talossa v*tuttais ravata rappuja ylimpään kerrokseen asti - kun koiria joutuu ulkoiluttamaan useamman kerran päivässä.

Ylin kerros. Ei läpikulkuliikennettä, yläkerrasta ei kuulu norsulauman tallustus, parhaat näkymät eikä kukaan pudottele mitään parvekkeellesi (esim. tuulettaessaan mattoja tai petivaatteita tai puhdistaessaan lunta tai lehtiä).

Ylin on paras, rauhallisin ja ehkä myös parhaat näköalat

Ylintä hehkutan minäkin. On valoa ja hiljaisuutta ja mahtavat näköalat! Tätä en pois vaihtaisi!

Ensimmäinen kerros on minulle paras. Voin rummuttaa lattiaa kuulokkeilla musiikkia kuunnellessani, ja tätä harrastan valtavasti. Maisemat ja yläkerrasta kuuluvat äänet ovat minulle yhdentekeviä. Minua ei muutenkaan häiritse mikään muiden ihmisten toiminta, jos nyt ei ihan jatkuvasti porata seiniä.

Asutaan alimmassa kerroksessa, maan tasalla. On pieni oma piha, ja rattailla pääsee helposti sisään. Mutta.. verhot täytyy pitää kiinni, ohi menevät ihmiset pällistelevät sisään. Samaten ulko-oven kolina kuuluu ärsyttävän hyvin. Onneksi talo on kuitenkin melko pieni ja asukkaita vähän.

Aiemmin asuttiin myös ekassa kerroksessa, mutta ei maantasalla. En tiedä oliko parempi silloinkaan. Ulko-oven äänet kuuluivat myös silloin. Ja lisäksi autotallit oli alla. Aika hyvin kuuluu myös yläkerran asukkaiden kolistelu ja jopa tv katselu, jos meillä aivan hiljaista (harvoin)

Ei ylin kerros mitään autuutta tuo. Samanlainen kolina tuntuu kuuluvan alapuoleltakin

Ekassa kerroksessa asuneena en kyllä siihen enää palaisi. Asunto oli kyllä niin sanotusti vasta toisessa kerroksessa, mutta rinteessä sijainnut talo oli sellainen suunnittelun riemuvoitto, että pihalta olisi pystynyt periaatteessa ihan kevyesti kiipeämään asunnon parvekkeelle, eikä siihen olisi tarvinnut kuin jonkun pikkuisen korkeamman keittiöjakkaran avuksi. Tai ehkä joku vauhtiloikkakin olisi riittänyt, en koskaan kokeillut. Asunto oli kesällä tulikuuma, mutten yksin asuvana naisena uskaltanut nukkua parveke & parvekelasit auki, jos joku hullu sitten saisikin päähänsä tunkea asuntoon.

Tämäkin varmasti riippuu talosta ja naapuritalojen sijoittelusta, mutta ainakin tuohon omaan asuntooni näkyi paitsi pihalta myös vastapäisestä naapuritalosta todella helposti sisään. Vähän kyllä rajoitti sitä alusvaatteissa tanssimista ja alasti asunnossa kulkemista, eikä sitä 24/7 viitsisi verhojakaan ikkunassa pitää.

Nyt asun 5-kerroksisen talon 3.kerroksessa, enkä voisi olla tyytyväisempi. Kivat näkymät täältäkin on, mutta esimerkiksi bussiin viime sekunnilla rynnäessä on mukavaa, kun rapun ulko-ovelle pääsee juoksemaan nopeasti. Muuttaessakin varmasti osaa arvostaa sitä, ettei sänkyä ja sohvaa (jotka eivät 50-luvun talon hissiin mahdu) tarvitse raahata porraskäytävässä kerroskaupalla.