Lue keskustelun säännöt.
Seuraava imetys mietityttää
04.10.2013 |
Kaksoseni ovat parivuotiaita, enkä imettänyt heitä oikeastaan ollenkaan ennenaikaisuuden ja oman tietämättömyyteni/osamaattomuuteni vuoksi. En ollut kyllä ymmärtänyt ottaa edes selvää asioista etukäteen enkä kaksosten alkuviikkoina tajunnut oikein mistään mitään. Kaksoset saivat pieniä määriä lypsettyä äidinmaitoa korvikkeen lisäksi vain joitakin viikkoja. Nyt olisi kolmas tulossa, ja surettaa jo kovasti etukäteen, miten epäreilulta tuntuu, jos tämä imetys onnistuukin. Haluaisin kovasti imettää, mutta miten pystyn tekemään sen ajattelematta, että tälle uusimmalle tulokkaalle tarjoan paremman alun kuin esikoisille? Edelleen tuntuu, että kaksoset ovat jääneet paljosta paitsi, vaikka ei se heistä ainakaan päälle päin näy. Olenkohan vain sekoamassa :D Miksei tästä esikoisten imettämättömyyden aiheuttamasta mielipahasta ja syyllisyydestä voi jo päästä eroon?! Miten te muut, jotka syystä tai toisesta epäonnistuitte jonkun lapsen imetyksessä ja onnistuitte toisen kanssa, olette asian kokeneet?
Kommentit (13)
En ole syyllisyydestä päässyt ja toisenkin kohdalla imetys epäonnistui 3kk iässä.Olisi vaan pitänyt YRITTÄÄ enemmän ja keskittyä vain siihen hommaan.
Mulla oli nyt kyllä raskas elämäntilanne tämän kuopuksen kanssa ja energia meni muihin asioihin,siksi imetyskin lopulta hiipui,stressin takia :(
Ja nyt kun tällä kuopuksella vielä todettiin maitoallergia ja muitakin allergiaepäilyjä on,soimaan itseäni vieläkin enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en IKINÄ veisi toista lasta yhtä pienenä hoitoon kuin vein ekan ja olen tuntenut tästä runsain mitoin syyllisyyttä. Olen vain ajatellut, että niissä olosuhteissa se oli valintani, niillä tiedoilla, taidoilla, ympäröivillä olosuhteilla se meni niin ja sen kanssa elellään. Syyllisyys on raskasta ja hankaloittaa turhaan päiviä tästä hetkestä eteenpäin. Jos sinun kysymyksesi kysyisi ystäväsi, syyllistäisitkö? Armoa siis nyt myös itselle. Itselleen voi lahjoittaa anteeksiannon, vaikka ei älyäisi sitä itseltään pyytääkään... Tsemppiä!
Tyhmä kysymys tähän väliin... Miten se imetys ei sitten onnistukkaan?
Eikö maitoa vaan tule vai vauva ei saa imuotetta vai mitä? Itse 10kk pojan äiti ja edelleen imetän. Välillä kokeilen että tuleeko sitä maitoa vai käyttääkö poika tissiä vaan huvituttina.
Eihän korvikkeen annosta huonoa omatuntoa tarvitse tuntea! Sitävartenhan niitä valmistetaan että vauva saa ravinnokseen.
Eriasia ne äidit ketkä eivät vaan viitsi imettää kun "tissit menee pilalle" sellaiset ihmiset ihmetyttää.
-mimmi-
Meillä alkoi mennä imetys pieleen siinä 1,5kk iässä.Lapsi halusi syödä koko ajan koska pulautteli niin paljon,maitoa ei kuitenkaan tullut ilmeisestikään tarpeeksi ja kaikki oli yhtä rintaraivaria 24/7.Lisämaidon antaminen auttoi vauvaa,mutta heikensi maidontuotantoa joka hiipui vähitellen vaikka yritin lypsääkin..
Myöhemmin paljastui maitoallergia ja refluksi joka selittikin nuo oireet,imetyksen kannalta oli silloin jo liian myöhäistä kuitenkin
Ennenaikaisten vauvojen imetys ei useinkaan onnistu. Syitä siihen on monia (maito ei nouse, pumpulle ei heru, vauvat liian pieniä imemään ja lopulta ovatkin tottuneet helppoon pulloon jne.) eikä sen takia kannata syyllistää itseään. Parhaasi olet varmasti tehnyt vauvojesi vuoksi, ja se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ainakin oli päällä "imetyskielto" sairaalasta lähtiessä, koska ennenaikaiset vauvat olivat liian heikkoja imemään rinnasta. Piti syöttää tuttipullosta (niin tehtiin koko ajan sairaalassakin) ja tarkkailla maitomääriä. Lypsymaito ei missään vaiheessa riittänyt edes yhden vauvan tarpeisiin, ja jotenkin sen kaiken muun keskellä pienten määrien lypsäminen alkoi tuntua turhalta ja liian uuvuttavalta. Tätäkin olen tässä pari vuotta harmitellut, varsinkin kun olen kuullut, miten ne toiset vaan on jaksaneet pumpata maitoa yötä päivää. Toisaalta mulla ei ole kokemusta siitä, että olisi vain yksi vauva kerrallaan, ja voihan olla, että olisin itse jaksanut yhden kanssa yrittää enemmän. Mun teoriani mukaan maidontulo ei käynnistynyt kunnolla, kun en missään vaiheessa saanut vauvoja imemään rintaa. Sairaalassa oli pari pientä opastuskertaa, mutta niissäkin vauvat nukahtivat saman tien, ja siitä jäi kai alitajuntaan joku pelko, etten saa niitä pidettyä edes hengissä kotona, jos ei maitoa mene tiettyjä määriä. En tiennyt mistään maidonnostatuskeinoista tai tukihenkilötoiminnasta. En ollut ennen lasten syntymää edes ajatellut imetystä muuta kuin tyyliin "tissi suuhun ja siitä se lähtee tai jos ei lähde, niin ihan hyvin voi antaa korviketta". En arvannut, että tää ois mulle näin iso juttu. Tyhmää näitä on enää harmitella, mutta minkäs teet...
ap
Mulla ainakin oli päällä "imetyskielto" sairaalasta lähtiessä, koska ennenaikaiset vauvat olivat liian heikkoja imemään rinnasta. Piti syöttää tuttipullosta (niin tehtiin koko ajan sairaalassakin) ja tarkkailla maitomääriä. Lypsymaito ei missään vaiheessa riittänyt edes yhden vauvan tarpeisiin, ja jotenkin sen kaiken muun keskellä pienten määrien lypsäminen alkoi tuntua turhalta ja liian uuvuttavalta. Tätäkin olen tässä pari vuotta harmitellut, varsinkin kun olen kuullut, miten ne toiset vaan on jaksaneet pumpata maitoa yötä päivää. Toisaalta mulla ei ole kokemusta siitä, että olisi vain yksi vauva kerrallaan, ja voihan olla, että olisin itse jaksanut yhden kanssa yrittää enemmän. Mun teoriani mukaan maidontulo ei käynnistynyt kunnolla, kun en missään vaiheessa saanut vauvoja imemään rintaa. Sairaalassa oli pari pientä opastuskertaa, mutta niissäkin vauvat nukahtivat saman tien, ja siitä jäi kai alitajuntaan joku pelko, etten saa niitä pidettyä edes hengissä kotona, jos ei maitoa mene tiettyjä määriä. En tiennyt mistään maidonnostatuskeinoista tai tukihenkilötoiminnasta. En ollut ennen lasten syntymää edes ajatellut imetystä muuta kuin tyyliin "tissi suuhun ja siitä se lähtee tai jos ei lähde, niin ihan hyvin voi antaa korviketta". En arvannut, että tää ois mulle näin iso juttu. Tyhmää näitä on enää harmitella, mutta minkäs teet...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen lukemaan Imetyksen tuen Maitolaituri-keskustelupalstaa:
http://maitolaituri.imetys.fi/
Toivottavasti imetys sujuu hyvin, ja jos ei, toivottavasti saat apua. Useinhan alku on hankalaa, minulla kolmannenkin kanssa, mutta onneksi nykyisin on tukeakin saatavilla. Ja tosiaan, ekan lapsen kanssa näistä asioista ei vaan ollut perillä.
Mites sitten se kolmas, kun sillä ei (?) ole kaksoissisarusta? Onko sekin epäreilua? ;) Pyrin ajattelemaan, että tasapuolinen kohtelu ei ole samaa kohtelua, vaan yksilöllistä kohtelua. Toimit siis itseäsi ja lasta kuunnellen lapsen parhaaksi olosuhteidena asettamissa rajoissa.
Älä nyt maalaile piruja seinälle etukäteen. Kaikki tunteet on tietysti sallittuja, mutta turha syyllisyys pitäisi yrittää unohtaa. Tärkeintä että tekee parhaansa ja on r i i t t ä v ä n hyvä äiti. Varmaan jokainen kuitenkin pyrkii olemaan tasapuolinen ja huomioida jokaista lasta, huolimatta tunteista jotka on häilyviä ja riipuvaisia monista eri tekijöistä. Imetys vaikuttaa ihan fyysisestikin oksitosiinipitoisuuksiin ja auttaa rakastumaan vauvaan, tämä oli minulle tärkeä tieto joka auttoi ymmärtämään ja hyväksymään omia tunteitani.
Itse tunnen välillä syyllisyyttä siitä että tunnen niin suurta rakkautta kuopusta kohtaan, ja niin kamalaa kuin se onkin sanoa, niin en löydä ihan niin vahvoja tunteita esikoista kohtaan. Tietoisesti yritän olla tasapuolinen, mutta se hetki, kun katson kuopusta ja suorastaan pakahdun hellyydestä, on vain häntä kohtaan..... En varmaan koskaan voi sitä sanoa kenellekään ääneen.
Äidinrakkaus ja sen voimakkuus ei ole niin itsestäänselvä asia. Itselläni ei ole voimakasta hoivaviettiä enkä ole ennen omia lapsia juurikaan vauvoja hoivannut enkä sylitellyt, ainakaan vapaaehtoisesti.
Esikoisen imetys oli yhtä taistelua ja olihan se suuri elämänmuutos ja vastuu pelottavaa. Osittaisimetin neljä kuukautta mutta se oli tosi vaikeeta ja jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä kannattanut jopa lopettaa aiemmin, itseni takia. Kuopuksen synnytys ja imetys taas sujui yllätyksekseni paljon helpommin, ja ehkä toiseen lapseen on muutenkin helpompi rakastua...
Jokatapauksessa, älä lataa niin suuria odotuksia tai paineita itsellesi. Luota itseesi ja vauvaasi, yleensä vauva tietää luonnostaan miten toimia, kunhan vaan pidät huolta itsestäsi, ravinnosta ja levosta ja annat vauvalle mahdollisuuden saada tissiä usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2013 klo 20:28"]
Tyhmä kysymys tähän väliin... Miten se imetys ei sitten onnistukkaan?
Eikö maitoa vaan tule vai vauva ei saa imuotetta vai mitä?
[/quote]
Meillä vauva oli pieni vaikkakin nipin napin täysiaikainen. Mulla on isot nännit, joista lapsen oli pienellä suullaan vaikea saada otetta, kun rinnat olivat pinkeinä maidosta. Eikä lypsäminen aluksi tuntunut auttavan yhtään siihen pinkeyteen, ehkä koska en herunut hyvin pumpulle eikä ihan alussa käsin lypsäminenkään oikein toiminut. Lisäksi oli perheenjäsenen terveyteen liittyvää huolta ja järkyttävä univelka. Rinnalle yrittäessä lapsi yleensä nukahti kesken kaiken, ennen kuin oli päässyt edes kunnolla kokeilemaan imemistä.
Lapsi sai alusta asti myös korviketta, josta ei päästy eroon millään imetysmäärillä. Rinnat täyttyivät kyllä maidosta mutta tuntuivat tyhjenevän tosi nopeasti lapsen imiessä (tämä siis lapsen vähän kasvettua, jolloin imuote jo onnistui), eikä lapsi tullut kylläiseksi eikä kasvanut tarpeeksi pelkällä rintamaidolla.
Osittaisimetykseen tyytyminen oli aika iso kolaus, koska olin lukenut aiheesta aika paljon jo etukäteen ja ongelmien ilmaannuttua aina vain lisää - ilman suurempaa hyötyä.
Ap:lle: Älä tunne huonoa omaatuntoa! Teit varmasti parhaasi esikoisten kanssa. Pelkkä äidinmaito ei onnistuneessakaan kaksosimetyksessä aina riitä molemmille riittäväksi ravinnoksi. Sulla oli varmasti kaksosten kanssa muutenkin kädet (ja pää) täynnä ja hankalan alun (imetyskielto) jälkeen voi olla haastavaa saada imetys käyntiin.
Tiesitkö että ennen haettiin maitoa muilta imettäviltä äideiltä kun oma ei riittänyt. Tuplien kohdalla yleistä että joku muukin imetti kuin oma äiti. Ja alettiin aikaisin antaa muuta.
Se asia on mennyt niin kuin mennyt ja sillä hyvä. Älä ota paineita menneistä. Toki kaksosesi ovat joutuneet aikaisemmin pullolle ja joutuvat jakamaan huomionkin. Mutta kuten elämässä muuten kaikessa on hyvät ja huonot puolensa- heillä on aina ainutlaatuinen kaksossuhteensa. Ja se on loppuoeleissä isompi juttu kuin se montakko kuukautta on saanut äidinmaitoa.
Syyllisyys ja suorituspaine on sinun oma ajatuksesi. Helpottaa jo kun ymmärrät sen että voit oikeasti valita tuskaikusi.
Ja jos ja kun kolmatta pystyt imettämään pidempään, iloitse siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö että ennen haettiin maitoa muilta imettäviltä äideiltä kun oma ei riittänyt. Tuplien kohdalla yleistä että joku muukin imetti kuin oma äiti. Ja alettiin aikaisin antaa muuta.
Se asia on mennyt niin kuin mennyt ja sillä hyvä. Älä ota paineita menneistä. Toki kaksosesi ovat joutuneet aikaisemmin pullolle ja joutuvat jakamaan huomionkin. Mutta kuten elämässä muuten kaikessa on hyvät ja huonot puolensa- heillä on aina ainutlaatuinen kaksossuhteensa. Ja se on loppuoeleissä isompi juttu kuin se montakko kuukautta on saanut äidinmaitoa.
Syyllisyys ja suorituspaine on sinun oma ajatuksesi. Helpottaa jo kun ymmärrät sen että voit oikeasti valita tuskaikusi.
Ja jos ja kun kolmatta pystyt imettämään pidempään, iloitse siitä.
Höpö höpö! Ei se korvike takaa yhtään parempaa alkua lapsille. Minullakin esikoinen oli korvikkeella, mutta kuopusta imetän. Yritä päästä syyllisyydestä eroon.