Mitä haluaisit sanoa ihmiselle jota kohtaan tunnet kaunaa juuri nyt?

Miksi helkkarissa kyykytät minua, pidät vähäpätöisenä ja annat neuvoja, jotka ovatkin oikeasti silkkaa paskaa.

Eipä mull amuuta, kuin että vietä surkea loppuelämä ja se taatusti onnistuukin noin kusipäiseltä ihmiseltä.

Sattuuko? Hyvä. Mä oon jo voiton puolella, sä kannat tekojes seurauksia looun ikääs.

Saat anteeksi.

Kaiva vaan itelles sitä kuoppaa. Vanhinkin lapses on tervetullut meille asumaan, jos et pysty huolehtimaan.

Tekisit edes yhden hyvän teon ja jättäisit meidät rauhaan.

Toivon että saat korkojen kanssa takaisin kaiken kiusan mitä teet omille lapsillesi. Ja soisin eläväni niin kauan että ehdin sen myös näkemään.

Luovuttaisit jo.

En tunne kaunaa muille.

Ihmisillä on kaikilla omat luonteensa ja vikansa. Ja kaikki ei tule toimeen toistensa kanssa.

Minä selvitän ongelmia, pyydän anteeksi ja annan anteeksi. Ja jos joku ei tahdo selvittää riitoja niin minä en voi sille mitään. Mutta en jaksa elää negatiivisessä vellonnassa ja jatkan asioita eteenpäin.

Muutamia kertoja olen pitänyt yksinpuhelutkin itsekseni koska toinen ihminen ei kykene puhumaan ja jopa katkasee välit minun kanssani, tarkoitan että itse käyn läpi asian sisimmässäni ja annan siinä anteeksi ja unohdan mitä molemmat on tehneet/sanoneet. Eli siirrän tälläset asiat taakseni tavallaan. Jos joku jaksaa mekastaa selkäni takana muttei tahdo puhua asioita läpi niin senkus tekee ja on sellainen.

Olen oppinut että se oma negatiivinen tunne ei ole itsellekään hyväksi, kaikki ylilyönnit on itseäänkin vastaan.

Minusta kaunan kantaminen on vähän samaa kuin katkeruus. Ei käsittele asiaa itse niin se jää vaivaamaan. Kuolleellekin voi olla tunteet voimassa eikä se tarkoita kuin asia pitää käsitellä omassa päässään niin että voi jatkaa eteenpäin.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, sinulla ja sillä jonka kanssa on mennyt sukset ristiin.

Mutta oman pään sisällä saa kehitettyä ne isoimmat ongelmat ja klikit ja asenteet ja ennakkoluulot.

Ehkä se että on kaunaa kertoo siitä puhumattomuudesta (ja ettei kuuntele mitä toinen sanoo) myös siitä ettei loppupelissä oma itsetunto ehkä ole kovin korkealla?

[quote author="Vierailija" time="17.09.2013 klo 10:24"]

En tunne kaunaa muille.

Ihmisillä on kaikilla omat luonteensa ja vikansa. Ja kaikki ei tule toimeen toistensa kanssa.

Minä selvitän ongelmia, pyydän anteeksi ja annan anteeksi. Ja jos joku ei tahdo selvittää riitoja niin minä en voi sille mitään. Mutta en jaksa elää negatiivisessä vellonnassa ja jatkan asioita eteenpäin.

Muutamia kertoja olen pitänyt yksinpuhelutkin itsekseni koska toinen ihminen ei kykene puhumaan ja jopa katkasee välit minun kanssani, tarkoitan että itse käyn läpi asian sisimmässäni ja annan siinä anteeksi ja unohdan mitä molemmat on tehneet/sanoneet. Eli siirrän tälläset asiat taakseni tavallaan. Jos joku jaksaa mekastaa selkäni takana muttei tahdo puhua asioita läpi niin senkus tekee ja on sellainen.

Olen oppinut että se oma negatiivinen tunne ei ole itsellekään hyväksi, kaikki ylilyönnit on itseäänkin vastaan.

Minusta kaunan kantaminen on vähän samaa kuin katkeruus. Ei käsittele asiaa itse niin se jää vaivaamaan. Kuolleellekin voi olla tunteet voimassa eikä se tarkoita kuin asia pitää käsitellä omassa päässään niin että voi jatkaa eteenpäin.

Kaikilla on oikeus mielipiteeseensä, sinulla ja sillä jonka kanssa on mennyt sukset ristiin.

Mutta oman pään sisällä saa kehitettyä ne isoimmat ongelmat ja klikit ja asenteet ja ennakkoluulot.

Ehkä se että on kaunaa kertoo siitä puhumattomuudesta (ja ettei kuuntele mitä toinen sanoo) myös siitä ettei loppupelissä oma itsetunto ehkä ole kovin korkealla?

[/quote]

Ilmeisesti et ole kokenut toisen ihmisen toimesta mitään kovin järisyttävää.

kauna on hetkellisesti ihan terve vihan muoto, joka auttaa toipumaan. Ja teoista on oltava seuraukset. Kyl musta on tasan oikein jos minua tietoisesti väärin kohdellut ja tuskaa aiheuttanut ihminen saa paskaa niskaan. Tähän muuten perustuu lainmukainen rangaistusjärjestelmämmekin. Kun tekijä on kärsinyt seuraukset voin antaa anteeksi.

puhuminen ja vielä vähemmän yksinpuhuminen on yliarvostettua. Teot ratkaisee kaiken.

Ääneen sanoisin, että haluan sinulle hyvää ja annan anteeksi. Mutta vauvan palstalla voisin sanoa:

tajuatko sinä kusipää, miten olet satuttanut? Voisitko edes yrittää esittää parempaa, mitä olet? Ja vaikka veisin kaikki rahasi, niin siinä ei olisi kuin alku sille mitä sinun pitäisi minulle korvata!