Suhtautuminen masentuneeseen

Älä hylkää, vaan ole sinä silloin aktiivisempi kun kaverisi on masentunut. Mulla on myös masentuneisuutta ja mun ystävät eivät ole kovin aktiivisia mun suuntaan. Niinpä olen hirveän yksinäinen ja onneton kun tulee huonompi kausi. Vaikka en jaksa ottaa yhteyttä, kaipaisin juttukaveria ja seuraa, en edes mitään terapeuttia itselleni. 

Masentuneen näkökulma. Jos minua sinnikkäästi kutsutaan johonkin, niin menen vaikka se yleensä tarkoittaa, että sairauteni vain pahenee. Olen nieleskellyt itkua matkalla kaverille kun ahdisti niin paljon. Olen ylikiltti miellyttäjä (varmaan sen takia olenkin masentunut) joten en osaa sanoa ei. Haluaisin olla rauhassa. Muutamalle olen joutunut lyömään puhelimen korvaan ja siitä on seurannut välien viileneminen mutta toisaalta parempi niin. Ne oli ihan pimeitä tyyppejä muutenkin. Mielestäni parasta mitä voit tehdä on kuunnella herkellä korvalla ystävääsi ja arvioida milloin hän ilmaisee kaipaavansa seuraa ja milloin taas haluaa olla yksin.

Komppaan kakkosta. Pidä yhteyttä ja käy kylässä, mutta älä mene ennalta ilmoittamatta soittelemaan ovikelloa, koska masentunut ei aina jaksa siivota/käydä suihkussa. Omasta kokemuksesta tiedän että vituttaa yllätysvieraat kun on viidettä päivää samat kalsarit jalassa ja hiukset kiiltää rasvasta. Toisekseen älä viivy hirveen pitkään. Masentunut ihminen ei jaksa monen tunnin maratonvierailuja.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 14:50"]

Onko kellään kokemusta tai mielipidettä - vaikka masentuneenkin näkökulmasta?

Minulla on hyvä ystävä, jota arvostan suuresti ja josta pidän kovasti. Hänellä on masennustausta ja edelleen on esim. työkyvytön, vaikka elämä pääsääntöisesti sujuu hyvin. Hänellä on kaikki asiat kunnossa, mutta sairaus aina välillä oireilee. Pitkiä aikoja menee myös tosi hyvin.

Aina välillä hänen kanssaan jutellessa/tapaillessa huomaa, että kaikki ei ehkä ole kohdallaan. Ystävä on vaisu, ei oikein puhu mitään, on alakuloisen oloinen jne. Normaalisti pirteä, iloinen ja puhelias ihminen muuttuu ihan päinvastaiseksi. Jos menen kutsuttuna käymään ja toista ei oikein kiinnosta vierailu laisinkaan, tulee välisin se tunne, että tunkeuduin kylään, vaikka minua ei olisi haluttu vieraaksi. Tai että toinen ei ehkä välitä seurastani juuri nyt yhtään. Ymmärrän, että hänen sairautensa aiheuttaa tätä ja välttämättä ei lainkaan ole kyse siitä, että en olisi tervetullut.

Miten tällaisissa tilanteissa pitäisi toimia? Pitäisikö yrittää entiseen malliin ottaa yhteyttä ja pitää yhteyttä vai pitäisikö tällaisissa tilanteissa ottaa vähän etäisyyttä ja odottaa, että ystävä ottaa yhteyttä, kun taas voi paremmin. Kaipaako masentunut kuitenkin toisten seuraa, vaikka käytöksellään muuta osoittaa, vai haluaisiko hän olla "rauhassa". En haluaisi missään tapauksessa "hylätä" häntä, jos tietäisin, että yhteydenotot tuntuvat hänestä hyvältä, vaikka ilme olisikin vaisu.

[/quote]

Masentunut kysyy: Mitä jos sinua ihmiset koittaa "ymmärtää" tai leikkiä psylogia sinulla?

Olen normaali ihminen: minussa on samanlainen kroppa ja se toimii kuten sinun.

Minulle on elämässä tapahtunut asioita jotka vaikuttaa mieleeni. Mutta olen yhä samanlainen ihminen kuin muut.

Ole kiltti ja ole läsnä. Lopeta minun analysointi, en minäkään tee niin.

Ehkä kannattaa välillä huomioida, mistä puhuu. Vaikka periaatteessa kavereiden onnistumiset ja matkat jne. on hyvä asia, niin ainakin minua masentuneena vaivaa se, ettei itse vaan pysty samaan. Eli ei niinkään ole kateellinen muille, mutta ne vain muistuttavat omasta tilanteesta ja silloin on vaikeaa pysyä iloisena. Turvallisinta on jutella suht neutraaleista asioista, vaikkapa kirjoista tai ajankohtaisista aiheista. Tosin koskaan ei voi tietää, mikä asia tällä hetkellä vaivaa. Jokin lautapeli tai vastaava voisi olla hyvä, jos sellaisista tykkää. Siinä voi keskittyä johonkin toiseen asiaan, eikä tarvitse välttämättä keksiä juteltavaa, mutta silti yhdessäolo todennäköisesti tekee hyvää.

Tuosta aktiivisuudesta on vaikea sanoa, ihmiset ovat niin erilaisia. Itseäni välillä ärsyttää jokin keskustelu, jos en ole sitä aloittanut. Joskus jopa silloin, kun aloitin. Mutta kannattaa pitää yhteyttä ja mennä käymään. Masentunut ehkä itsekin tajuaa, ettei ole hyvää seuraa, mutta yrittää silti pyrkiä parempaa kohti, se kuitenkin estää yleensä huonompaan suuntaan menemistä.

Yhteyttä kannattaa pitää säännöllisesti, mutta jättää toiselle kieltäytymisvaraa ehkä tavallista enemmän. Sitten on toisellakin linja auki, kun tuntuu taas paremmalta. Eli soittaa muuten vain ja pyytää kahville, kun "tässä nyt olen itsekin menossa". Mahdollinen kieltäytyminen kannattaa ottaa sairauden oireena, joskus ei vain kerta kaikkiaan huvita, vaikka periaatteessa haluaisikin lähteä.

Masentuneelle ei mikään kelpaa. Teet, mitä tahansa, teet väärin. Hän loukkaantuu joka asiasta, koska pyörii vain oman navan ympärillä.

Masentunut on itsekäs energiasyöppö.

Pelasta itsesi ja juokse karkuun

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:14"]

Masentunut kysyy: Mitä jos sinua ihmiset koittaa "ymmärtää" tai leikkiä psylogia sinulla?

Olen normaali ihminen: minussa on samanlainen kroppa ja se toimii kuten sinun.

Minulle on elämässä tapahtunut asioita jotka vaikuttaa mieleeni. Mutta olen yhä samanlainen ihminen kuin muut.

Ole kiltti ja ole läsnä. Lopeta minun analysointi, en minäkään tee niin.

[/quote]

Miksi hyökkäät aloittajaa vastaan? Kuten tekstistä ilmenee, masentunut "ei ole samanlainen kuin muut", tai ehkä paremmin voisi sanoa, ettei hän ole oma itsensä. Ihmiset "lukevat" toisia ja jos AP "ei analysoisi" ystäväänsä, hän ehkä ajattelisi, että ystävä ei halua hänen seuraansa ja lopettaisi yhteydenpidon. Eikä tuo edes kuulosta miltään analysoimiselta. Monelle masentuneelle näin varmaan on käynytkin. Minusta hän tekee järkevästi ja kysyy neuvoa, jotta voisi auttaa ystäväänsä ja olla tukena paremmin.

Älä hylkää. masentunut kokee muutenkin että muut ihmiset ympärillä hylkää, vaikka todellisuudessa hylkää itse muut. Eikä hän tee sitä tarkoituksella. Kannusta puhumaan, ihan mistä vaan. puhumattomuus se että ei löydä tunteilleen tai asioille sanoja ja merkityksiä aiheuttaa masennusta. 

Olisko mahdollista puhua avoimesti ystävällesi näistä asioista?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:14"]

Masentunut kysyy: Mitä jos sinua ihmiset koittaa "ymmärtää" tai leikkiä psylogia sinulla?

Olen normaali ihminen: minussa on samanlainen kroppa ja se toimii kuten sinun.

Minulle on elämässä tapahtunut asioita jotka vaikuttaa mieleeni. Mutta olen yhä samanlainen ihminen kuin muut.

Ole kiltti ja ole läsnä. Lopeta minun analysointi, en minäkään tee niin.

[/quote]

Miksi hyökkäät aloittajaa vastaan? Kuten tekstistä ilmenee, masentunut "ei ole samanlainen kuin muut", tai ehkä paremmin voisi sanoa, ettei hän ole oma itsensä. Ihmiset "lukevat" toisia ja jos AP "ei analysoisi" ystäväänsä, hän ehkä ajattelisi, että ystävä ei halua hänen seuraansa ja lopettaisi yhteydenpidon. Eikä tuo edes kuulosta miltään analysoimiselta. Monelle masentuneelle näin varmaan on käynytkin. Minusta hän tekee järkevästi ja kysyy neuvoa, jotta voisi auttaa ystäväänsä ja olla tukena paremmin.

[/quote]

Ihanaa kun et osaa lukea! :) Kirjoitin että olen inäkin ihminen: samat verisuonet ja kaikki.

Ei tietenkään masentunut mieleltään voi taas samoin. Mutta välillä ärsyttää  (koska en ole itsekään ollut aina masentunut) niin se pakonomanen tarve eräillä että pitää "ymmärtää" toista ja tehdä hänestä analyysi. Tuskin teette niin muille? Vai teettekö?

Silti kaikkia ystäviä pitää ymmärtää vaikka ollaan ERILAISIA. Minä olen masentunut ja toinen ystäväsi elää köyhyydessä.

Ystävä ei analisoi vaan on lähellä. Ei silloin pidä osata sanoa kaikkeen oikeita sanoja, vai miten täsmällisiä ja säntillisiä te olette?

Osaan antaa anteeks jos he tekee väärin ja koitan uskoa muista samaa, on he masentuneita tai ei.

Minä en käytä muita terapautteinani ja jos teillä aika menee siihen että sinä hoidat häntä niin kannattaa ottaa se puheeksi, ehkä ystäväsi ei huomaa että tekee niin. Mutta ei toisia saa kuormittaa, ongelmia on kaikilla. Ollaan sitten masentuneita tai ei.

Jos sinä et osaa olla vaan ystävä niin se on taas sinun ongelma. Mutta lopeta ystävän analisoiminen. Ei masennus mikään piru ole.

5

[quote author="Vierailija" time="21.10.2013 klo 15:41"]

Ihanaa kun et osaa lukea! :) Kirjoitin että olen inäkin ihminen: samat verisuonet ja kaikki.

Ei tietenkään masentunut mieleltään voi taas samoin. Mutta välillä ärsyttää  (koska en ole itsekään ollut aina masentunut) niin se pakonomanen tarve eräillä että pitää "ymmärtää" toista ja tehdä hänestä analyysi. Tuskin teette niin muille? Vai teettekö?

Silti kaikkia ystäviä pitää ymmärtää vaikka ollaan ERILAISIA. Minä olen masentunut ja toinen ystäväsi elää köyhyydessä.

Ystävä ei analisoi vaan on lähellä. Ei silloin pidä osata sanoa kaikkeen oikeita sanoja, vai miten täsmällisiä ja säntillisiä te olette?

Osaan antaa anteeks jos he tekee väärin ja koitan uskoa muista samaa, on he masentuneita tai ei.

Minä en käytä muita terapautteinani ja jos teillä aika menee siihen että sinä hoidat häntä niin kannattaa ottaa se puheeksi, ehkä ystäväsi ei huomaa että tekee niin. Mutta ei toisia saa kuormittaa, ongelmia on kaikilla. Ollaan sitten masentuneita tai ei.

Jos sinä et osaa olla vaan ystävä niin se on taas sinun ongelma. Mutta lopeta ystävän analisoiminen. Ei masennus mikään piru ole.

5

[/quote]

Minä en ole aloittaja, vaan itsekin olen masentunut, ja minusta aloittaja ei todellakaan analysoinut ketään, vaan kuvaili tilannetta ja kyseli mielipiteitä siihen, miten asiaa pitäisi lähestyä. Kuten vastauksista olemme voineet lukea, seura on usein mieleistä, mutta ei aina. Ja kyllä, tietyllä tavalla minä "analysoin" kaikkia, eli näen ihmisistä, ovatko he hyväntuulisia vai mietteliäitä tai mitä hyvänsä. Toiset vain ovat siinä herkempiä kuin toiset.

Tämä on hyvä keskustelu. Miten pitäisi toimia tälläisessa tilanteessa kun ystäväni on masentunut ja valittaa yksinäisyyttään mutta ei halua lähteä kotoa minnekään. On jollain lailla mökkiytynyt. Kun siellä käy niin puhuu tunti tolkulla omista asioistaan ja aihe on aina sama. Ei pääse tiettyjen elämässä tapahtuneiden asioiden yli. Ei halua mennä terapiaan,ei halua lääkitystä,ei halua matkustaa edes aikuisten lasten luo. Hän haluaa olla vain kotona ja haluaa mykän seuraneidin. Olen uupunut tilanteeseen. Ystävälläni ei ole suhteellisuudentajua asioihin.