Onko täällä kukaan pelastanut erakkoa naisarkaa miestä?

Joo, pelastin muutamaksi vuodeksi kotona asuvan peräkammarinpojan, ja tosiaan sain tehdä kaiken työn, muuten ei nettipalstalta tapaamiseen asti olisi päästy. Väkisin menin kotoa hakemaan. Mutta nyt jälkikäteen sanoisin että olisi ollut sama jättää tekemättä, kyllä siihen naisettomuuteen syynsä onkin, tai sitten se pitkä sinkkuus on tehnyt tyypistä niin käsittämättömän itsekkään.

Yritin, mutta mies säikähti kun sai tietää aikeistani ja minä luovutin. Myöhemmin sillä olisi ollutkin tunteita minua kohtaan mutta en enää jaksanut kiinnostua. Kyseisellä miehellä on aina nettitreffi profiileja/ystävänhaku profiileja ja juttelee naisten kanssa netissä. Aina kun suhde syvenee, juoksee karkuun ja taas uusia naisia. Vähän aikaa on parisuhteessa ja sitten eroaa ja taas sama kuvio. On sairaalloisen arka, hyvä että uskaltaa liikkua ulkona. Nettisuhteita kuitenkin itselleen haluaa, kunhan eivät mene liian pitkälle kuten seksiin tai seurusteluun.

Kaverini yritti, muttei siitä tullut mitään kun tämä tyyppi oli niin kiinni äidissään ja äidin tossun alla. Äiti määräsi ihan kaikesta, soitteli useita kertoja päivässä, jos äiti käski tehdä jotakin niin mieshän teki. Ei mitään elämää eikä omia mielipiteitä, oli raukka mammassaan kiinni vielä 35-vuotiaana niin, ettei ollut koskaan edes uskaltanut äänestääkään muutakuin sitä ehdokasta, mitä äiti käski.

Okei. Mulla mielessä yksi erakko, joka ei edes netissä ole.  Valitteli, ettei osaa olla ihmisten kanssa, ja kokee, ettei hänellä on lupaa olla ihmisten kanssa, tätä ei siis sanonut nimenomaan minulle, vaan muillekin. Silti ollut joskus joku naissuhde. 

Miten lähestyä tällaista ihmistä? 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 18:54"]

Joo, pelastin muutamaksi vuodeksi kotona asuvan peräkammarinpojan, ja tosiaan sain tehdä kaiken työn, muuten ei nettipalstalta tapaamiseen asti olisi päästy. Väkisin menin kotoa hakemaan. Mutta nyt jälkikäteen sanoisin että olisi ollut sama jättää tekemättä, kyllä siihen naisettomuuteen syynsä onkin, tai sitten se pitkä sinkkuus on tehnyt tyypistä niin käsittämättömän itsekkään.

[/quote]

Mulla oli myös tällainen arka tapaus. Aluksi oli oikein ihanaa. Näin jälkikäteen olisi siitä pitänyt hälytyskellot soida, kun olin hänelle tärkein asia hänen elämässään ja hänen elämänsä aurinko - hänhän oli sairaalloisen riippuvainen minusta. Asiat pahenivat, kun muutimme saman katon alle. Vähitellen hän alkoi kontrolloimaan minua enemmän ja enemmän. Murjotti, jos tapasin ystäviäni. Lopulta oli helpompaa olla tapaamatta ystäviä tai edes vastata heidän puheluihinsa.

Hän muuttui todella huonotuuliseksi ja oli usein hirvittävän raivon vallassa. Kun ajoimme jonnekin, kaahaili kuin mielipuoli ja uhkasi ajaa auton kalliota päin ja tappaa meidät molemmat. Hän itki, että olen tuhonnut hänen elämänsä. Kun sanoin, että erotaan sitten, hän uhkaili itsemurhalla.

Pääsin hänestä eroon turvakodin avulla. Elossa tämä hullu on vieläkin.

Pelastanut?! Mitä helvettiä? :D