Onko kellään niin, että mies haluaisi enemmän lapsia kuin nainen?

No mulla aikoinaan ei ole sopua syntynyt kun mun lapsitoive oli 0 ja miehen jotain muuta. Ero tuli.

Varmaan huomattavasti paljon helpompaa päästä sopuratkaisuun jos kumpikin ylipäänsä haluaa lapsia.

Meillä niin, että uusperhe, olen tullut raskaaksi, mutta suhteemme ei kauhean vahvalla pohjalla. Lisäksi en enää jaksaisi pientä vauvaa. Mies onnellinen tästä raskaudesta. Surullista, mutta olen päätymässä aborttiin miehen mielipiteistä huolimatta. Tämä on liian monimutkainen kuvio kaikin puolin.

Meillä oli niin että mies olisi halunnut 3, mutta itse 2 ja tämä 2 on ollut kyllä minulle ehdoton maksimi. Ja nyt kun molemmat jo yli 10v, niin mieskään ei ole enää vuosiin puhunut kolmannesta :)

Meilläkin uusperhe niin, että mulla on yksi lapsi, aviomiehelläni ei yhtään. Alkuhuumassa olisin hyvinkin halunnut yhteistä lasta, mies oli vähän kiikun kaakun (en siis painostanut). Nyt parisuhdetta takana 5 vuotta ja itselläni iän puolesta (37) alkaisi olla "viimeiset hetket" ainakin päättää, lähdetäänkö yrittämään. Ollaan asiaa jahkattu viimeiset pari vuotta, mutta olen tullut siihen tulemaan, että koska minusta ei (enää) tunnu siltä, että ehdottomasti haluan, niin en vaan halua tarpeeksi. Mies haluaisi enemmän, mutta ei pidä sitä kynnyskysymyksenä, olen tietysti ollut rehellinen tuntemuksistani ja siitä, että kantani on kääntynyt enemmän ein puolelle ja jos hän kovasti omaa lasta haluaa, niin ymmärrän sen syyksi eroon, mutta ei hän halua erotakaan. Ehkä me vielä hetki jahkaillaan... =D

Seläinteillä. Teemu ruinaa Sirpalta vielä yhtä lasta, haluaa tytön.

Meillä mies tahtoisi ainakin yhden vielä. Nyt lapsia on 3 ja itse en kaipaa enempää. Kai tämä on se "sopu", miehen on tähän vain tyydyttävä.

Meillä miehen haave on ollut aina 4 lasta. Minä taas ajattelin että nuorena hankitut 2 riittää, eikä enää oikein haluaisi alkaa alusta vauva- ja pikkulapsivaihetta. Suostuin kuitenkin lopulta kolmanteen ja nyt meillä on 1,5 kk ikäinen vauveli, eräänlainen iltatähti vaikka minä vasta 33 olenkin, kun nuoremmat lapset on 12- ja 14-vuotiaita. Neljännen tekoon en kyllä ryhdy, tämä oli se meidän kompromissilukumäärä ;-)

Meillä. Ei ole vielä yhtään lasta, nuoriahan tässä vielä ollaan, mutta mies on sanonut että kun olen valmis, hän on valmis. Monesti heittää ohimennen että olis ihana saada meidän lapsi.

Oon itsekin potenut vauvakuumetta tässä melkein vuoden, mutta järkisyyt voittaa kyllä tunnesyyt ja tiedän todellakin, että musta ei ole äidiksi vielä moneen vuoteen.

Onneksi tuosta ei ole kompastuskiveä meille tullut, että mies haluaisi lasta. Tajunnut itsekin, miten paljon helpompaa elämä on ilman niitä lapsia.. (hoidettu tuttujen lapsia päiviä ja viikkoja, joten pientä käsitystä siitä saanut) :D

Meillä. Mies on aikoinaan sanonut että haluaa viisi lasta. Jo silloin sanoin ehdottoman ein. Meillä on kaksi lasta joista toinen elävä. Ekan menetettyämme ollaan halutu tälle toiselle antaa aikaa ja rakkautta rauhassa. Hän on nyt 2,5-vuotias. Kesällä mies alkoi puhumaan toisesta lapsesta. Nyt syksyllä sitten on laitettu lapsi tilaukseen. Itse olen kyllä nyt sitä mieltä, että tämä lapsi määrä riittää minulle. Ja vähän olen siitä miehelle jutellutkin..mutta mitään ei ole vielä päätetty.

Meillä. Miehellä on kaksi lasta, minulla ei yhtään. Homma on sujunut hyvin, koska ei mieskään halunnut enää enempää kun yhteen mentiin.

Eli täällä ei ole enempää niitä jolla on 0 lasta ja joiden miehet haluais naista enemmän lapsia? :D 

Täällä vasta yritetään saada esikoista alulle, mutta mies haluaisi ainakin kolme lasta. Itse olen sitä mieltä että katsotaan nyt ensin saadaanko yhtäkään, miten sen kanssa tullaan pärjäämään ja tuleeko olemaan varaa elättää useampaa lasta.

Meillä on 1 lapsi, 3 v. Mies olisi halunnut laittaa seuraavan tilaukseen suunnilleen heti kun synnäriltä päästiin. Meillä oli suurperhe mielessä ja haaveissa kyllä ennen ekaa lasta, mutta raskaus, synnytys ja vauva-aika oli mulle niin rankkaa aikaa, että pelkkä ajatuskin toisesta lapsesta aiheuttaa ahdistusta. Lisäksi lapsemme esim. edelleen heräilee öisin useaan kertaan, eikä meillä ole tukiverkkoja niin että lapsi voisi joskus mennä hoitoon.

En ikinä olisi kuvitellut itsestäni, että haluankin vain yhden lapsen, mutta niin sitä voi mieli muuttua. Ehkä joskus vielä toinen meille kuitenkin tulee, koska itse olen suurperheestä ja sisarukset on mun mielestä rikkaus. Mies on ollut tosi harmissaan, mutta ymmärtää myös mun kantaa. Ei ole puhunut erosta, mutta jos en koskaan sitä toista sitten haluakaan, ero saattaa kyllä tulla.

Jotenkin koko tämä perhe-elämä ja kun kaikki kotityöt ja iso osa lapsenhoidosta kasaantuu mun harteille, vaikka samalla teen töitä ja ansaitsen elantoa siinä missä mieskin, on sen verran rasittavaa etten jaksaisi ainakaan vielä toista lasta siinä. Nostan hattua niille jotka jaksaa.

Meillä mies haluaisi kolmannen, minä en. Meillä on siis kaksi lasta.

Olen ilmoittanut miehelle, että jos haluaa lisää lapsia, saa tehdä ne sitten jonkun muun kanssa. Minä en vain jaksa raskautta, synnytystä ja pikkulapsiaikaa enää uudestaan.

Taustalla on myös taloudelliset syytä. Joutuisimme vaihtamaan isompaan asuntoon jne. eli kalliiksi tulisi ja kun sitä rahaa nytkään ei ole tuhottomasti.

Kyllä mies on ihan ymmärtänyt pointtini eikä mitenkään "vingu" kolmatta. Totesi vain, että ilmoita jos mieli muuttuu =)

[quote author="Vierailija" time="03.10.2013 klo 09:43"]

Meillä on 1 lapsi, 3 v. Mies olisi halunnut laittaa seuraavan tilaukseen suunnilleen heti kun synnäriltä päästiin. Meillä oli suurperhe mielessä ja haaveissa kyllä ennen ekaa lasta, mutta raskaus, synnytys ja vauva-aika oli mulle niin rankkaa aikaa, että pelkkä ajatuskin toisesta lapsesta aiheuttaa ahdistusta. Lisäksi lapsemme esim. edelleen heräilee öisin useaan kertaan, eikä meillä ole tukiverkkoja niin että lapsi voisi joskus mennä hoitoon.

En ikinä olisi kuvitellut itsestäni, että haluankin vain yhden lapsen, mutta niin sitä voi mieli muuttua. Ehkä joskus vielä toinen meille kuitenkin tulee, koska itse olen suurperheestä ja sisarukset on mun mielestä rikkaus. Mies on ollut tosi harmissaan, mutta ymmärtää myös mun kantaa. Ei ole puhunut erosta, mutta jos en koskaan sitä toista sitten haluakaan, ero saattaa kyllä tulla.

Jotenkin koko tämä perhe-elämä ja kun kaikki kotityöt ja iso osa lapsenhoidosta kasaantuu mun harteille, vaikka samalla teen töitä ja ansaitsen elantoa siinä missä mieskin, on sen verran rasittavaa etten jaksaisi ainakaan vielä toista lasta siinä. Nostan hattua niille jotka jaksaa.

[/quote]

Siis sinäkö sen lapsen pääasiassa hoidat, vaikka käyt työssä siinä missä mieskin? Helppohan se on haluta lisää lapsia, jos ei itse tarvitse hoitaa ja osallistua kuin sen minkä huvittaa.

Miehen haave on 3, minun nolla. Olen sanonut, että se haave on toteutettava jonkun toisen kanssa. Olemme yhdessä päivän kerrallaan.

Miehellä ollut viimeisen vuoden hirmuinen vauvakuume. Lapsia on 1, hänen vauva-aikansa oli rankka (korvatulehduksia,putkituksia,refluksiaa). Haluan minäkin toista lasta mutta haluan vielä hetken nukkua kokonaisia öitä :)

Meillä mies puhui mut ympäri, ja nyt odotan viimeisilläni esikoistamme.

Mies sanoi, että haluaisi ainakin kolme lasta, mutta sanoin, että kaikki riippuu synnytyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Yhteen suostuin, tulevaisuus näyttää haluanko enempää.

Meillä mies haluaisi haaveissaan varmaan 12 lasta, hän on nimittäin sanonut, että olisi kivaa, jos meillä juoksentelisi ympäriinsä ainakin tusina pikkuista... Toistaiseksi lapsia on vasta yksi, ja kyllä mäkin haluaisin ainakin yhden lisää. Kolme olisi mun mielestä ihan hyvä määrä.

Kyllä mieskin varmaan tajuaa, että nuo hänen haaveensa lasten lukumäärästä ovat vähän ylimitoitettuja. Asumme ja haluamme jatkossakin asua Helsingin kantakaupungissa, eikä meillä todellakaan ole varaa ostaa mitään monisataneliöistä megaperheen lukaalia.

Me ollaan oltu yksimielisiä lapsiluvusta 0. Nyt mies on huolestuttavasti alkanut sanotaan nyt tiheydellä muutama kerta vuodessa maininnut jotain lasten hauskuudesta tms. ei siis mitään suoraan, että haluais lapsia. luotan siihen, että miehet ei osaa vihjailua. eli varmaankin mies vaan on tykännyt viettää aikaa tuttujen lasten kanssa haaveilematta sen enempiä omasta kuitenkaan. ja sehän on tietenkin ok. kyllä mäkin tykkään kavereiden ja sisarusten muksuista jne.