Lestadiolaisliikkeestä eronnut 11 lapsen äiti Vuokko

"Olisin ollut valmis kuolemaan synnytyssaliin"

Hatunnosto kaikille ex-lestadiolaisille jotka tulevat oman tarinansa kautta julkisuuteen. Toivon että nämä rohkaisevat liikkeen sisällä olevia ajattelemaan omilla aivoillaan. Kuinkahan monta "Vuokkoa" liikkeessä onkaan joka on uupunut taakkansa alle.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288598986349.html

 Vanhoillislestadiolainen uskoo, että Jumala antaa jokaiselle niin monta lasta kuin kukin pystyy hoitamaan. Mitä jos vanhempi ei jaksakaan?

Vanhoillislestadiolaiselle lapsi on Jumalan lahja. Opetuksen mukaan Jumalan luomistyötä ei pidä häiritä, joten ehkäisyä ei ole suotavaa käyttää.

Suurperhe voi jollekin olla unelmien täyttymys. Mutta mitä jos vanhempi väsyy, parhaasta uskostaan huolimatta? 

Kirjailija Pauliina Rauhala nosti tuoreessa Taivaslaulu-romaanissaan esiin lestadiolaisäidin uupumuksen.

Suurperheen äiti kertoo IS:lle tunteistaan.

KUVA: Pekka Elomaa

Lestadiolaisesta liikkeesta eronneen Vuokko Ilolan äitiys ei ole aina ollut helppoa.

”Saatoin toivoa keskenmenoa”

Kerran 70-luvulla Vuokko Ilolalta kysyttiin koulussa, miksi hän haluaa isona. Ison perheen äidiksi, Vuokko vastasi.

- Äitini oli vanhan ajan työihminen. Hän hoiti meitä hyvin. Kuvittelin, että suurperheen äitinä kaikki on mahtavaa, nykyään Kirkkonummella asuva Vuokko, 49, muistelee.

Perheessä oli 12 lasta. Vuokko oli ylpeä aikuisista sisaruksistaan, joita muilla lapsilla ei ollut. Iso perhe oli rikkaus.

- Toivoin, että saan uskovan puolison ja paljon lapsia. Ajattelin, voiko ihminen saada, mitä toivoo. Pelkäsin jopa jääväni lapsettomaksi, nyt 11 lapsen äiti muistelee.

Mentyään parikymppisenä naimisiin Vuokko alkoi odottaa vauvaa. Vielä äitiys ei tuntunut raskaalta.

- Oma lapsi toi huikean onnen tunteen.

Lapsia alkoi tulla lisää, ja jokainen oli Vuokolle äärettömän tärkeä. Mutta raskaudet ja synnytykset olivat hankalia. 

Mitä isommaksi perhe kasvoi, sitä helpommin arki vaikeutui vastoinkäymisistä. Mies loukkaantui moottoripyörällä, syntyi erityislapsi. Kodin lisäksi oli neuvolakäyntejä, rauhanyhdistyksen tilaisuuksia ja vanhempainiltoja.

Kodinhoitajat kävivät usein, ja kaksi lasta vietiin päivähoitoon. Sekään ei riittänyt pitämään kaikkea hallinnassa.

- Tuntui, etten pysty antamaan lapsilleni äitiyttä, jonka he ansaitsevat.

Samalla Vuokolle valkeni, mitä ehkäisyn välttäminen tarkoittaa. Raskauksia tulisi koko ajan lisää.

- Pahoinvoinnin alettua sanoin miehelleni, etten jaksa taas. Saatoin toivoa raskauden menevän kesken.

Kun raskaudet etenivät, mielessä alkoi kuitenkin pyöriä vauvan syntymä. Lopulta koko perhe odotti kieli pitkällä uutta tulokasta.

- Kaduin, että olin toivonut keskenmenoa. Pelkäsin Jumalan rankaisevan, kun olin ajatellut niin.

Tunteet olivat ristiriitaiset. Vuokko rakasti lapsiaan ja oli sisäistänyt hengellisen periaatteen, jonka mukaan lapsi on Jumalan lahja. Silti hänen voimavaransa olivat todella vähissä. 

Lattialta puuroa hämmentämään

Pahin oli kuuden vuoden jakso, joka alkoi miehen onnettomuuden ja erityislapsen syntymän jälkeen. Vuokko hoki mielessään ”mä en jaksa”.

- Aamuisin oli raskauspahoinvointia, mutta menin keittämään puuroa. Makasin lattialla ja nousin välillä hämmentämään.

Joskus Vuokko ja hänen miehensä unohtivat hakea lapsen esikoulusta.

- Väsyneinä emme muistaneet, että meillä on tämmöinenkin.

Välillä Vuokko rukoili, että Jumala ottaisi hänet pois ja antaisi lapsille jaksavan äidin. Vuokko ei halunnut näyttää koko uupumustaan. Hän itki yöllä, kun mies oli nukahtanut. Toisinaan mies heräsi itkuun ja kysyi, mikä on.

- Vastasin, että olen vain väsynyt.

Epätoivosta huolimatta hengellinen periaate oli yhä tärkeä. Vuokko torjui ajatukset ehkäisystä ja tunsi syyllisyyttä.

Liikkeessä opetettiin ottamaan päivä kerrallaan. Siksi Vuokkokin ajatteli, että hänen tarvitsee selvitä vain tästä päivästä. Hänestä tuntuu kuitenkin, ettei saanut todellista apua yhteisön jäseniltä.

- Tilaisuuksissa toivotettiin tervetulleiksi ”väsyneet äidit ja isät” ja annettiin väsymys anteeksi. Kaikilla oli kahvitusvuoronsa, joihin piti tulla ja leipoa pullatkin. Kyllä niissä aina virkistyy, sanottiin.

Viimeisen lapsen syntymän jälkeen lääkäri totesi, ettei Vuokon keho enää kestäisi edes sektioita. Olisi pakko steriloida.

- Kysyin uskonystäviltä, tuleeko lääkäriä kuunnella.

Sterilisaatio tehtiin. Vieläkin Vuokko toivoi tulevansa raskaaksi, jos oli tehnyt väärin. Vasta kun lapset kasvoivat, eikä uusia tullut, Vuokko alkoi käydä läpi tunteitaan.

- Oli ihmeellistä ehtiä istahtaa alas.

Nyt nuorin lapsi on 9-vuotias ja vanhin 28. Perhe suunnittelee reissuja ja yhteistä tekemistä. 

20 vuotta tunteiden kohtaamiseen

Vuokko kokoaa ystävänsä kanssa kirjaa, miten raskasta äitiys voi lestadiolaisnaiselle olla. Hän on käsitellyt menneisyyttään myös bloginsa avulla.

Vuokko on eronnut lestadiolaisuudesta, mutta lapsiasia ei ollut syy.

- Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Olisin varmasti ollut valmis kuolemaan synnytyssaliin.

Kellekään ei voi Vuokon mielestä sanoa, pitääkö ehkäistä. Hän korostaa, että kaikki tunteet ovat lasten vanhemmille sallittuja. Eivät vain äideille vaan myös isille.

- Toivon, että olisin uskaltanut kohdata tunteeni aiemmin. Nyt siihen meni 20 vuotta.

Näin useat synnytykset vaikuttavat kehoon

+ Munasarjojen, kohdun ja rintojen syövän riski vähenee.
+ Endometrioosin riski pienenee.
+ Terveyttä tarkkaillaan jatkuvasti.

- Emättimen ja kohdun laskeumat.
- Lapsen syntymäpaino kasvaa. Se altistaa vaikeille synnytyksille, jotka voivat auheuttaa repeymiä.
- Vauva painaa laskimoita, mikä altistaa peräpukamille.
- Vatsalihakset voivat venyä, joten tyräriski kasvaa.