Lähes 10 vuoteen ei tässä suhteessa olla halailtu, pussattu tms..
Enkä enää voi kyllä kuvitellakaan että välit tästä ikinä paranevat.
Nyt on alkanut tuntumaan siltä että näivetyn kosketuksen puutteesta. Osaisikohan sitä enää ollakaan jos joku halaisi lujasti tai silittäisi hiuksia. Alkaisin itkemään, todennäköisesti :)
Kommentit (8)
mä tiedän melkein miltä toi tuntuu ja todellakin aloin itkemään kun tuli eteen ihminen joka silitti ja halasi, pussasi ja oli lähellä se on pelottavaa alkuun, mutta siihenkin tottuu... :)
En ole enää tehnyt alotteita, liitto on tuossa mielessä kuollut. Sen lopullisen lähdön tekeminen pelottaa jostain syystä.
Kolmonen, tuli ihan kylmät väreet kun luin kirjoitustasi. Nauti :) Jospa minäkin vielä joskus.. Ehkä viimeistään seuraavassa elämässä :)
ap
olisiko sinulla mahdollista ottaa asiaa esiin kumppanisi kanssa? siis pystyttekö vielä puhumaan asioista? jos lähteminen tuntuu vaikealta, voi nimittäin olla, että vielä et ainakaan omassa mielessäsi ole sitä mieltä, että kaikki on menetetty.
ratkaisevan askeleen ottaminen on aina vaikeaa. oli se sitten se, että pistät kumppanisi tilille tilanteestanne ja ehdotat sen parantamista, tai sitten se, että lähdet omille teillesi.
onnea toivottelen kuitenkin. ihan sama kumpaan päädyt. ja halaisin, jos täältä vain voisin. kakkonen.
Jossain vaiheessa olisi ollut vielä mahdollista yrittää kääntää suhdetta paremmaksi, nyt on ollut niin paljon pettymyksiä, ettei se enää tule onnistumaan. Joskus muutumme vaan eri suuntiin, eikä sille voi mitään.
Kiitos sanoistasi.
Miten suhde ajautuu tuohon pisteeseen, että VASTA 10 VUODEN jälkeen havahdutaan? Minä en kestäisi edes 10 kuukautta. Vaikka välillä on vähän etäisempää niin kyllä sitä edes sängyssä nukkumaan mennessä tai herätessä tulee halailtua edes hetken.
Minusta vuosikausien koskemattomuus tekee niin suuren railon suhteeseen, että voiko sitä enää parantaa? Toki jos molemmat haluaa, ehkä sitä voi yrittää rakastua uudelleen? Varmaan keskusteluyhteyskin on osittain kadonnut, joten noin pitkässä ajassa molemmille on sattunut kaikenlaista ja sitä on muuttunut ihmisenä ainakin jonkin verran niin sitähän tavallaan tutustuu uuteen ihmiseen. :)
Mikset puhu miehesi kanssa? oletteko koskaan puhuneet mitään? miten annoit sen mennä noin pitkälle, mikset ikinä mölynnyt että "tuu halaamaan!"? mikset itse halaa ja pussaa? sun miehes kärsii varmaan ihan yhtä paljon kuin sinä. jos ette kykene thdessä mihinkään normaaliin, niin sitten erotkaa ja päästäkää toisenne löysästä hirrestä.
oletko itse kokeillut tehdä aloitetta siihen koskettamiseen? vai onko liitto auttamattomasti vain ohi?