Työhaastattelut

Sen ainoan kerran kun papereita on kysytty, niistä otettiin saman tien kopiot palkanlaskemista varten.

Yleensä ei ole tarvinnut esittää mitään todistuksia, eikä minulta ole koskaan lastenteosta kysytty, niiden hoidon järjestämisestä kyllä. On olemassa kysymyksiä, joihin ei sovi vastata, ja lastentekosuunnitelmia koskevat on sellaisia. Minusta työnhakija antaa itsestään jotekin typerän vaikutelman, jos selittää sitä sun tätä eikä ymmärrä tai osaa jättää vastaamatta sellaisiin, joihin ei kuulu vastata eikä edes esittää.

aina pyydetty kaikki paperit ja katsottu tosi tarkkaan. olen myös jälkeenpäin kuullut että nimeni on googlattu!

Nykyinen työnantaja ei ole kysynyt kertakaan. Ei ole edes varmistanut, että olen käynyt sen tutkinnon minkä olen, tosin olisi varmaan jo huomannut jos en niitä hommia osaisi. Yksi työnantaja nyt 2000-luvulla katsoi numeroita, vähän yllättävää kun oli muuten aika "moderni". Nykyinen taas elää aatamin ajoissa monessa asiassa, mutta todistukset ei ole kiinnostaneet. Joissain paikoissa on tarkistettu vain, että olen se mikä sanon olevani, ts. julkisella puolella kai pätveyys pitää lainkin mukaan varmistaa. 

Joskus on kommentoitu ylioppilastutkintoarvosanoja haastattelussa, vaikka olin jo suorittanut yliopistotutkinnonkin. Ne siis olivat näkyneet hakemuksessani, ja jos mut olisi valittu siihen työhön, niin kuulemma olisi otettu kopiotkin niistä todistuksista.

Ja kerran haastattelijat pumppasivat multa tosi outoja kysymyksiä. Ne eivät olleet varmaan itse keksineet tarpeeksi kysymyksiä ja sitten koko ajan tiedustelivat, olisko mulla jotain kysyttävää. Mä sitten kuuliaisesti kyselin kaikenlaista kun oli käsitys, että silloin kuulostan kiinnostuneelta ja motivoituneelta. Olin kysynyt kaikki valmiiksi miettimäni kysymykset varmaan ekan vartin aikana.

Kerran toinen haastattelija luki meilejään tai jotain puhelimestaan koko haastattelun ajan. Kysymyksetkin se oli selvästi tulostanut viisi minuuttia aikaisemmin jostain netistä: ne ei sopineet siihen työhön yhtään hyvin.