Minulle on ihan yks ja sama mitä miehet ulkonäöstäni ajattelevat
Lukaisin tuon lihavat naiset ja isot rinnat-keksustelun, jossa aika monet pitkään ja vuolaasti selostivat etuvarustustaan ja kuinka miehet tykkäävät ja viimeisenä oli jo aika hikeentynyt kommentti, että hajotkaa B75-kuppiset laudat!
Rupesin oikein miettimään, kuinka täysin yhdentekevää minulle on se, mitä ajatuksia ulkonäköni miehissä herättää, en pohdi sitä koskaan, eikä se kiinnosta minua vähääkään. Oma mieheni rakastaa minua, muttei hänenkään mielipiteellä ulkonäöstäni ole minulle väliä. Olen hoikka, rinnat 75C, pitkät hiukset, ihan nätit kasvot. Mutta ei kiinnosta, mitä vastakkainen sukupuoli minusta tykkää ja olenko nyt edukseni niin tai näin pukeutuneena jne. Kaikkein vähiten kiinnostaa se, miten korkealle rintani rankataan jossain miesten paras tissi-tilastoissa.
Muita itseni kaltaisia?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:06"]
Mulla kun painoindeksi hipoo näin vanhemmiten 25:ttä, kolme lasta tehtynä ja mies vihjailee ja sanoo suoraankin painosta niin pakko se on miettiä ulkonäköä. Huomaan myös itsessäni pientä kiihottuneisuutta kun mieheni on hoikka ja kun on istuvissa farkuissa niin huomaan että tekee ehkä vähn mieli vaikkei muuten ehdi sellaisia miettiä kun on pieniä lapsia. Tajuaa vaan sen että kyllä se ulkonäkö merkkaa vaikka oltais miehen kanssa kahdestaan niin mun on hyvä näyttää hyvältä jotta hän haluaa olla kanssani. Onko siis teillä muilla miehet jotka ei välitä miltä te näytätte eikä teidän miehet katso hyvännäköisiä naisia? Väitän että olen huomaavinani usein toisten miesten katseita vaikken laiha olekan mutta jos ko. miehen nainen on rumempi/ paksumpi niin kyllä ne miehet salaa katselee. Olen kyllä naamasta nätti mut en enää hoikka enkä ihan nuorikaan.
[/quote]
Kyllä mä olen ihan varma että sillä on merkitystä kaikille miehille! Jos itse ei välitä yhtään miltä näyttää, niin olisi hyvä ajatella sitten vaikka puolison kannalta... Etenkin siinä tilanteessa että meinaa pysyvästi muuttua ihan erilaiseksi kuin se, mikä aiemmin oli.
Vähintään se on itsetuntoa hivelevää, jos huomaa että puoliso koittaa tehostaa ulkonäköään juuri sinun vuoksesi :)
Mä olen aina ollut iloinen , että rinnat on tosi pienet. Siksi, että isot rinnat aiheuttavat monille ystävilleni niskakipuja ja ovat liikunnassa hankalat. Lisäksi pienistä rinnaoista on helpompi tutkia , tuntuuko ylimääräisiä kyhmyjä. 3 lapsen imetys on sujunut nillä pienillä ihan hyvin , 6kk olen imettänyt jokaista lasta.
Ikinä en ole miettinyt rintojani siltä kantilta , että mitäköhän miehet niistä tykkäävät. Ihan vieras ajatus mulle.
Kyllä minulle on väliä, mitä oma mieheni ulkonäöstäni ajattelee. Tietenkään en halua, että minua rakastetaan pelkästään ulkonäön takia, mutta minusta on ihan normaalia toivoa, että se oma rakas pitää minusta sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Oma mielipide ulkonäöstä on tietenkin tärkein, en lähtisi muokkaamaan itseäni vain koska mies haluaa. Joka tapauksessa minusta on kiva saada kehuja, niin ulkonäköön kuin luonteeseen liittyviä.
Minua ei ole ikinä ulkonäkö kiinnostanut tipan tippaa, mutta kumma kyllä ei ole myöskään ollut vaikeuksia löytää kivoja miehiä. Omani kehuu minua kauniiksi harva se päivä, vaikka ihan varmasti olen hyvin tavallisen näköinen. Enemmän häneen tekee vaikutuksen hauskat sanavalinnat ja äkkiväärät mielipiteet. Itsekin kyllä arvostan miehessä enemmän ylä- kuin alapäätä, vaikkei jälkimmäisessäkään mitään vikaa ole. Eli ehkä se on totta, että sitä saa mitä tilaa.
Mä olin tuollainen noin 35-vuotiaaksi asti, että ei kiinnostanut. Miehet eivät minusta kiinnostuneet mutta ei se minua haitannut. Ajattelin että kyllä se oikea sieltä löytyy minullekin vaikken mikään kedon kaunein kukkanen olekaan.
No sitten kolmevitosena tajusin että alkaa tulla kiire jos lapsiakin haluaa, että ei tässä enää voi olla lillutella ja odotella josko kohtalo toisi jonkun kohdalle. Että pitäisi alkaa etsiä aktiivisesti miestä. Nettideittailun myötä olen tullut pakkomielteiseksi ulkonäöstäni. Olen valitettavasti ruma sellaisella tavalla, ettei siinä meikit tai vaatteet juuri auta. Ja olen saanut paljon palautetta asiasta, useimmat sentään on niin fiksuja että hienotunteisesti kertovat sen ettei enää halua tavata, mutta olen kuullut päin naamaa olevani mm. epämuodostuneen näköinen ja rumin ihminen jonka mies on nähnyt. Yksi lisäsi päälle, että lisäksi tylsinkin vielä.
Joten nyt kun ikää on jo 39, eikä enää toivoakaan miehen löytämisestä, kyllä tuo ulkonäköasia harmittaa aika paljon.
Kaikilla, jotka sanovat ettei miesten mielipiteellä omasta ulkonäöstä ole väliä, näyttää jo olevan mies. Taatusti alkaisi olla miesten mielipiteillä taas merkitystä, jos se oma mies häipyisi, vaikka toki suurin osa pariskunnista on joka tapauksessa täysin tavallisen näköisiä.
Minua joskus hiljaa huvittaa sellaiset pariskunnat, joissa kumpikin osapuoli on täydellisen nykyaikaisen pintamuodin mukainen. Jotenkin niistä tulee hauska olo. Mietin joskus, että katsovatko ne toisiaan ja myhäilevät tyytyväisinä, että onpa minulla hyvännäköinen puoliso, ja huomaakohan se nyt, että ostin tänään oikeanmerkkiset tennarit ja kävin taas laittamassa ripsiin uutta väriä.... Ja mies miettii, että onkohan tämä nahkatakki miehekäs vai onkohan se jo asteen liian gay? Ja pullisteleeko rintalihakseni uskottavasti, vai meneekö jo Putin-osastolle? Jotenkin se on liikkistä, varsinkin jos yli 30-vuotiaat vielä näyttävät käyttävän aikaa oman ulkonäkönsä parantamiseen ja esittelemiseen. Vähän sama kuin jos aikuinen leikkisi barbeilla tai pikkuautoilla.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 10:24"]
Mä olin tuollainen noin 35-vuotiaaksi asti, että ei kiinnostanut. Miehet eivät minusta kiinnostuneet mutta ei se minua haitannut. Ajattelin että kyllä se oikea sieltä löytyy minullekin vaikken mikään kedon kaunein kukkanen olekaan.
No sitten kolmevitosena tajusin että alkaa tulla kiire jos lapsiakin haluaa, että ei tässä enää voi olla lillutella ja odotella josko kohtalo toisi jonkun kohdalle. Että pitäisi alkaa etsiä aktiivisesti miestä. Nettideittailun myötä olen tullut pakkomielteiseksi ulkonäöstäni. Olen valitettavasti ruma sellaisella tavalla, ettei siinä meikit tai vaatteet juuri auta. Ja olen saanut paljon palautetta asiasta, useimmat sentään on niin fiksuja että hienotunteisesti kertovat sen ettei enää halua tavata, mutta olen kuullut päin naamaa olevani mm. epämuodostuneen näköinen ja rumin ihminen jonka mies on nähnyt. Yksi lisäsi päälle, että lisäksi tylsinkin vielä.
Joten nyt kun ikää on jo 39, eikä enää toivoakaan miehen löytämisestä, kyllä tuo ulkonäköasia harmittaa aika paljon.
[/quote]
Tuli kyllä todella paha mieli sun puolestasi! Itsekin olen ruma sillä tavalla, ettei meikillä/pukeutumisella ihmeisiin pysty. En ole koskaan ollut parisuhteessa, eikä kukaan osoita koskaan kiinnostusta edes kaverimielessä. Se on harmi, koska olen muuten ihan hyvä tyyppi - lempeä, lojaali, huumorintajuinen ja empaattinen. Omien vikojeni takia hyväksyn niitä muiltakin, ja näen kaikissa (mukavissa ihmisissä) jotain kivannäköistä. Ja niillä ei sitten ole mitään väliä, kun ulkonäkö mättää :(
Mutta enpä mä kyllä tuollaista miestä haluaisikaan, joka voi toiselle sanoa noin pahasti.
Kaikkea hyvää sulle!
Mä oon ylpeä "lauta"! Kyllä nää kämmeniin saa, mutta pienet on. Onpahan ainakin terhakkaat, ei roiku. Olen tyytyväinen ja mieskin tykkää. :) Mulla kipeytyy nyt jo selkä niin herkästi etten halua ees kuvitella millaista elämä olis isojen kanssa. Pepusta löytyy muotoja, se riittää mulle.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 11:20"]
Minua joskus hiljaa huvittaa sellaiset pariskunnat, joissa kumpikin osapuoli on täydellisen nykyaikaisen pintamuodin mukainen. Jotenkin niistä tulee hauska olo. Mietin joskus, että katsovatko ne toisiaan ja myhäilevät tyytyväisinä, että onpa minulla hyvännäköinen puoliso, ja huomaakohan se nyt, että ostin tänään oikeanmerkkiset tennarit ja kävin taas laittamassa ripsiin uutta väriä.... Ja mies miettii, että onkohan tämä nahkatakki miehekäs vai onkohan se jo asteen liian gay? Ja pullisteleeko rintalihakseni uskottavasti, vai meneekö jo Putin-osastolle? Jotenkin se on liikkistä, varsinkin jos yli 30-vuotiaat vielä näyttävät käyttävän aikaa oman ulkonäkönsä parantamiseen ja esittelemiseen. Vähän sama kuin jos aikuinen leikkisi barbeilla tai pikkuautoilla.
[/quote]
Aijaa? Mun kaikki miehet kyllä on sanoneet, että se on hivelevää kun akka kelpaisi muillekin. Mun mies miettii kyllä vaatevalintojaan ja jos joskus ei näytä miettineen, niin vähän autan. Ja joo, kyllä se on kiva jos huomataan, että joku on muuttunut, jos nyt ei ihan väri ripsissä mutta kuitenkin.
Ja käydään salilla, terveys- ja mielihyväsyistä. Valehtelisin jos väittäisin ettei harrastusmotiivina olisi myös ulkonäkö. Lajivalinta voisi olla toinen jos ei olisi. (Ihan täydellisen pintamuodin mukaan ei kyllä pukeuduta.)
No kiva olla liikkis! Kun se taas on vähemmän liikkistä, että aikuinen ihminen parisuhteeseen mentyään unohtaa ihan kokonaan itsestään huolehtimisen :(
Ollaan +30 ja +40, yhdessä oltu pitkään, edelleen barbie/pikkuautovaiheessa!
Toivon, että pysyn terveenä! Mietin työasioita, yritän järjestää aikaa lapsille, kotitöille, pihatöille, laittaa hyvää ravitsevaa ruokaa, löytää aikaa puolison kanssa olemiseen kaikessa rauhassa. En ehdi miettiä omaa vartaloani tai ulkonäköä kuin hetken aamulla vessan peilin ääressä. Elämän ruuhkavuodet...
Minä. Ei painoarvoa tissivertailulla. Navassa ne heiluu kohta kuitenkin :)
Minä en ole koskaan välittänyt miesten huomiosta tai niiden mielipiteistä ulkonäöstäni. Näytän ihan siltä miltä itse haluan, pukeudun niin kuin huvittaa, pidän itseni hyvässä kunnossa ja terveenä. Haluan että minusta pidetään ihmisenä, ei ulkoisten avujeni takia. Mulle ei merkitse mitään jos joku sanoo että oletpa nätti, paljon mieluumin kuulen että olet tosi kiva ihminen.
Ihmettelen muutenkin näitä palstan tissikeskusteluja ja niihin osallistuvien kiihkeyttä. Ovatkohan 80-vuotiainakin vielä pää täynnä kuppikokoja ja ympärysmittoja?
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 22:42"]
Minä en ole koskaan välittänyt miesten huomiosta tai niiden mielipiteistä ulkonäöstäni. Näytän ihan siltä miltä itse haluan, pukeudun niin kuin huvittaa, pidän itseni hyvässä kunnossa ja terveenä. Haluan että minusta pidetään ihmisenä, ei ulkoisten avujeni takia. Mulle ei merkitse mitään jos joku sanoo että oletpa nätti, paljon mieluumin kuulen että olet tosi kiva ihminen.
[/quote]
Noin minäkin pitkälti ajattelen, mutta kyllä minulle merkitsee se että joku sanoo että oletpa nätti tai kiva mutta eniten minä hivelisi jos joku sanoisi että oletpa viisas, siihen en ole päässyt.:)
Joo, ei voisi vittu vähempää kiinnostaa rumien ja vähä-älyisten junttien näkemykset itsestäni.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 22:41"]
Minä. Ei painoarvoa tissivertailulla. Navassa ne heiluu kohta kuitenkin :)
[/quote]
Paitsi minulla koska olen "lauta" ;)
Mutta samaan kastiin kuulutaan. Ei kiinnosta sitten tippakaan. Kauneus on joka tapauksessa katoavaista.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 22:43"]
Ihmettelen muutenkin näitä palstan tissikeskusteluja ja niihin osallistuvien kiihkeyttä. Ovatkohan 80-vuotiainakin vielä pää täynnä kuppikokoja ja ympärysmittoja?
[/quote]
Mihinkä koira karvoistaan pääsisi eli ilmeisesti ovat, vielä vanhainkodin kiikkutuolissakin jauhavat A-B-C-D-E-F-G-H-I-J-K....
Miksi sinun piti kertoa, miltä näytät? Oliko se jotenkin oleellista?
Sori vaan, leuhkan kuvan sain sinusta tuon takia.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 22:59"]
Huolimatta siitä, että olen A-kuppinen lauta, en näe mitään leuhkimista rasvaisessa etuvarustuksessa, sen kanssa joko syntyy tai sitten ei? Kuten monen muunkin synnynnäisen ominaisuuden.
[/quote]
Vaikkei rinnat ole välttämättä pelkkää rasvaa, niin tuosta olen täysin samaa mieltä, että sitä syntyy määrättyjen ominaisuuksien kanssa, eikä niihin ominaisuuksiin, kuten rintojen kokoon, voi vaikuttaa. Tuntuisi siltä, että isorintaiset melkein enemmän kuin miehet vähättelevät pienirintaisia, jopa naureskelevat heille. Naiset tuntuvat olevan paljon pahempia pienirintaisten dissaajia kuin miehet.
[/quote]
Siis mitä muuta ne on kuin rasvaa? Rintalihaksia naisilla ei tyypillisesti ole ja rintarauhasethan on lepotilassa melko pienet, niissä ei kamalasti eroa ole?
Mä olen muuten törmännyt miesten puolelta kahdesti epäilyyn että pystynkö mä imettämään lasta kun ei ole juuri tissejä. Mutta eihän sillä ole mitään tekemistä koon kanssa (jos ei ihan täysin kehittymättömiä rintoja oteta huomioon), juuri kun sitä rauhaskudosta ei normaalitilassa kamalan suurta määrää ole vaan se kehittyy raskausaikana joka kerta valmiiksi uudelleen. Ja kyllä imetys meni ihan hyvin :) Ja noin muutoin ne on kyllä riittäneet miehille, mutta tuo imetysasia tuli jossain yhteydessä esille. Toisesta en tiedä, toiselle oli pajunköyttä syöttänyt isotissinen ex :D Että voi hyvä ihme, miten pitää itseään tehostaa tuollaisellakin väitteellä!
Mulle ei nyt ihan justiin tule mieleen mitä muuta siellä voi rasvan lisäksi olla kuin syöpä :D